Ollako vai eikö olla?

Olen kuin kissa pistoksissa... Ensi viikolla olisi ensimmäinen järkevä sauma testailla, sattuiko meille käymään satumainen tärppäystuuri heti ensimmäisellä yrityskerralla. 28 päivää olisi täynnä heti maanantaina, todennäköisesti yritän kuitenkin pidätellä keskiviikkoon asti edes. Päähän ei oikein mahdu mitään muuta, ainakin pari kertaa tunnissa epäilen joko olevani raskaana, tai että en olekaan... Hassu minä, mielenterveyden kannalta olisi varmaan hyvä intoilla vähän vähemmän.

Katseltiin eilen Kullan kanssa Juno-niminen teiniraskauselokuva. Oli hauska, naurettiin vedet silmissä. Ja hyvä etten minä tirautellut liikutustakin synnytyskohtauksessa ja sen jälkeen.. Kerronta olisi tosin ehkä saanut olla vähän rauhallisempaakin, nyt aikalailla rynnittiin tilanteesta toiseen. Suosittelen kuitenkin, mukava hyvänmielen elokuva katseltavaksi.

Tuntuu siltä, että vaikka Kullan kanssa nyt emme ehkä oikein osaakaan puhua näistä asioista (liian monta vuotta riitelyä oikeasta ajoituksesta alla, ehkäisyttömyyden mainitseminenkin taitaa saada minut vähän pelkäämään moisen autuuden loppumista...), aihetta käsittelevät elokuvat ja sarjat vapauttavat ilmapiiriä ja saavat ainakin jotain aiheeseen liittyvää ajattelua liikkeelle miehenkin päässä. Ainakin tuo hymyili, kun mainitsin mahdollisesta testailusta ensi viikolla.. Ensi viikolle on sovittu Helsingin käynti sisko E:n luona, joten haluan olla suht varma alkomaholin nauttimisoikeudestani. Jos kuukautiset alkavat tai testailen vain negatiivista, uskallan mahdollisesti baariin mennessä juoda ihan sen verran kuin haluan, positiivisen testin tullessa keksitään jotain muuta tekemistä kuin baareilua. Mahdollisen testissä näkymättömän salamatkustajan uskon olevan vielä alkoholinkin tavoittamattomissa. Istukan kauttahan alkoholi sikiölle pääsisi, ja testit reagoivat nimenomaan istukkahormoniin, mitä erittyy kun istukka saapuu näyttämölle. Enkä halua sitäkään, että olisin "turhaan" varomislinjalla kaiken hyvän suhteen jo ennen kuin oma hormonitoimintani on välttämättä edes käynnistynyt. Positiivisesta testistä siis "mammailu" alkakoon, jos sellaisen joskus saan.

Olen muuten vähän huolissani lankakeristäni... Pienet tunnistamattomat nyssäkät tuntuvat lisääntyvän huolestuttavaa vauhtia, ja isot kerät siirtyvät omia aikojaan laatikosta toiseen. Ovatkohan nuo mahtaneet alkaa lisääntyä keskenään?

Kuinka pitkä ensimmäinen kierto voikaan olla?

Piinailen täällä yksinäni aika antaumuksella tällä hetkellä. Edelliset kuukautiset alkoivat maaliskuun kolmantena, milloinkohan voin odottaa seuraavia? Jos olisi sattunut niin onnellisesti, että hormonitoiminta olisi heti tähtäämässä ihanteelliseen 28 päivän kiertoon, 1. päivän tienoilla voisi odotella vuotoa tai ehkä jo positiivista testitulosta. Vuoto olisi ainakin selkeä merkki, miten asiat ovat... Mutta entäs jos se ei alakaan? Aika vainoharhaiseksi koen itseni, jos heti silloin olen testi käsissä jännittämässä kylppärin lattialla, ellei sitten ole niin selviä oireita että puusilmäkin ymmärtää. Teinivuosina laskeskelin muistaakseni kierron olevan jotain 30-40 välillä, niin ettei siteiden sihtaus ikinä osunut paikalleen oikealla hetkellä. Hankalaa, kun kuukautis- ja alkuraskausoireet ovat monesti niin samanlaisia.

Nännini ovat muuten alkaneet elää ihan omaa elämäänsä... Jököttävät mokomat asennossa aivan koko aika ja ovat kipeät kuin mitkäkin (tottakai, kun kerran hankaavat aktiivisesti liiveihin tai puseroihin). Kiva herätä aamulla siihen, että niitä jomottaa... Hassua siinä mielessä, että koko tähän astisen elämäni minulla on ollut äärimmäisen epäherkät rinnat, korkeintaan joskus vähän kipua, muuten ei mitään... Nyt ne sitten yllättäen intoilevat. No, tähän varmaankin saa tottua, mahdollinen positiivinenkin tärppi aiheuttanee rintaelämää.

Nyt kun ajatus yrittämisestä / tjottailusta / ei ainakaan ehkäisystä alkaa tuntua tutummalta, kauheasti tekisi hehkuttaa sitä joka suuntaan... Joudun oikein pureskelemaan kieltäni, etten paljastaisi salaisuutta normikeskustelun seassa. Toisaalta kertominenkin tuntuu tosi tyhmältä ajatustasolla: "hei, meillä muuten pannaan nykyään ihan paljaalla!". Okei, kyllä K18-hommat kuuluvat oletustasolla avoliitossa asumiseen, mutta ei sitä korostaa tarvitse ulkopuolisille päin. Sukulaisten välttely saa aikaan sitten senkin, että miltään keskustelupalstalta en oikeastaan uskaltaisi kysyä mitään. Toisella pikkusiskolla on ollut hirveä vauvakuume/-uteliaisuus jo monta vuotta, tuo on rekisteröitynyt jokaiselle ja tunnistaa varmasti normaalit nimimerkkini.

Ilman ehkäisyä

Niin, e-pillerit jäivät pois käytöstä pari viikkoa sitten. Hurja ajatus! Tilanne kehittyi aika vahingossa; olin hukannut voimassaolevan reseptini. Oman huolellisuuteni tuntien olin kyllä kantanut lompakossa mukana reseptiä, sääli vain että se oli vanha jo loppuun käytetty malli, eikä se uusi... Tai no ainakin miehen kannalta sääli, minua ei harmita yhtään. Kieltäydyin kuitenkin enää hankkimasta uutta lappusta, johan olin ehtinyt vuoden verran yrittää melkein jokaisen pilleripakkauksenkin kohdalla miehelle esittää, että tämä voisi olla jo viimeinen tätä sarjaa... Mieskään ei ole näyttänyt ehkäisyn perään haikailevan, joten nyt sitten mennään ilman pillereitä ja katsellaan mitä tapahtuu.

Sivuoireet pillereiden poisjäämisestä pääsivät kyllä vähän yllättämään. Sen arvasin, että mielialoissa tapahtuu jotain muutosta ja kuiva-kuivempi-Sahara-ilmiö saattaa helpottua. Oikeassa olin. Näin keskittyneen onnellinen en ole ollut pitkään aikaan, henkinen olo tuntuu tosi hyvältä. Kuin jonkinlainen tunteita tukahduttava kokovartalokortsu olisi otettu pois... Sama kortsu vei mennessään myös viimeisetkin hillityn ja hallitun haluamisen rippeet, miesparka on sängyssä ollut viime aikoina hätää kärsimässä... En edes muistanut, että seksi voi olla niin hauskaa, ja nyt ei kroppakaan anna mitään lopetusmerkkejä kuivuuden aiheuttamien ongelmien muodossa... Alavatsakin nipistelee aika tehokkaasti jatkuvalla syötöllä, se tosin voi liittyä ruuansulatukseenkin.

Sellainen uusi oire, jota en yhtään osannut etukäteen ajatella, on lämmön aistiminen. Niin kauan kuin olemme Kullan kanssa tunteneet toisemme, olen melkein kokoaikaisesti ollut kylmissäni ja valitellut palelua. Nyt sanavarastooni on ilmestynyt uusi sana "Kuuma!!!", johon liittyy epätoivoista selkärangan oikomista tuulettuvan ihopinta-alan maksimoimiseksi ja jopa vaatetuksen miettimistä sellaisesta lähtökohdasta, ettei nyt ainakaan koko aika tarvitse kärsiä tukahduttavasta hikoilusta... Ne hormonit, ne hormonit... Nyt tiedän vähän mitä odottaa vaihdevuosien iskiessä.

Mielenkiinnolla odotan, milloin mahtaa alkaa tapahtua jotain johonkin suuntaan. Irtoaako munasolu, alkavatko kuukautiset joskus vai hypätäänkö jopa (hurja toive) suoraan raskaanaoloaikaan. Ihana olisi, jos mukula saisi heti alkunsa, toisaalta viihdyn myös hyvin omassa kropassani nyt ilman ylimääräisiä hormoneita. Tarkkailen itseäni aika kovasti, yritän bongata merkkejä johonkin päin suuntaavasta hormonitoiminnasta. Jotain selvästi on tapahtumassa, mutta onko riittävästi? Takana on kuitenkin 7 vuotta pillerien syömistä, ja joka hiton pilleri periaatteessa vähentää hedelmällisyyttä. Kuinka kauan menee, ennen kuin kaikki niihin liittyvät kertyneet hormonit ovat poistuneet ja homma etenee ihan vain oman kehon varassa? Vielä en uskalla edes ajatella niitä juttuja, jotka voivat olla vialla ja esteinä jo nyt. Ehkä parempikin olla ajattelematta tässä kohtaa, kuitenkin eka yrittelykuukausi vasta puolivälissä... Rajansa kaikella, jopa negatiivisella ajattelulla.

Alkutilanne

Parin viikon pähkäilyn jälkeen rohkaisin mieleni ja uskaltauduin pistämään tämän blogin pystyyn. Aika piilotettuna versiona tosin, salasanasuojaus puuttuu, mutta ainakaan Bloggerin mukaan tämän ei pitäisi omaehtoisesti joutua mihinkään julkiseen listaukseen, profiilistakin sain tämän piilotettua. Onnitteluni siis, jos vahingossa löysit tiesi tänne! Voi olla, että myöhemmin julkisempi versio tuntuu paremmalta, tällä hetkellä pääasia on vielä niin uusi ja yksityinen, että haluan jemmailla sitä..

Nyt maaliskuussa olen vielä 25v nuori nainen, avoliitossa, ei lapsia toistaiseksi. Viimeinen asia toivottavasti muuttuu seuraavan vuoden aikana! Pari viikkoa sitten nimittäin teimme miehen kanssa jättihypyn tuntemattomaan ja jätimme ehkäisyn pois. Itse olen vauvakuumeillut kyllä jo nelisen vuotta, miehen pehmittäminen vähän kesti. No, nyt sitä ainakin osaa itse nauttia tästä, niin kauan jo odoteltu... Normaaleja harrastuksiani ovat laulu, lukeminen, tietokoneet ja käsityöt, kaikki niistä kulkeneet mukana jo vaikka kuinka ja pitkään. Neulominen on ehkä se näkyvin pakkomielle, jos menen 
mihinkään kauemma reissuun, kassissa on yleensä aina puikot 
ja lankaa.