Kun ei niin ei niin ei

Eipä tuonut Onnikaan onnea tähän talouteen, testimerkin vaihto ei auttanut yhtään kohti positiivisempaa tulosta. Testi tosin on marinoitumassa tuolla samassa roskiksessa kuin tähänkin asti, jospa se kummitus olisi siellä vielä? Tulisi edes kuukautiset, nyt on kp43 joten kierto pysyisi vielä lähes inhimillisenä.

Pidin loppuviikon ja viikonlopun sairaslomaa. Keskiviikkona diagnosoin itseltäni syysflunssan, ja torstaina olin jo sen verran kipeä, että lähdin töistä kotiin kesken päivän, perjantaina en kyennyt sinne ollenkaan. Sunnuntaina aloin taas olla elävien kirjoissa. Meneehän se viikonloppu niinkin, yskiessä ja niiskuttaessa. Ei edes päästy Taideiden yöhön tai paikallisen rockbaarin kesätapahtumaan, plääh... Selkäni ei muuten yhtään tykkää siitä, että joogataukoa on tullut jo reilusti toista viikkoa. Yrittää mennä poikki ristiselän kohdalta, koko lantion alue etu- ja takapuolelta tuntuu kuin olevan hukkapaloista tehty. Ei mitään hyvää ja luontevaa asentoa, käveleminenkin on yllättävän vaikeaa jos koko ajan pitää yrittää keskittyä pitämään lantio jotenkin järkevänä eikä eteenpäin käpristyneenä...

Pöh sanon minä. Eilen illalla oli vielä mielessä vaikka mitä kivaa ja positiivista tänne kirjoitettavaksi, mutta nyt ei mitään tule mieleen. Silloin ei ehtinyt, ennen kuin oli jo nukkumaanmenoaika, nyt tuo testi masentaa tuolla... Tiistait eivät edelleenkään ole minun juttuni.

Meidän vessassa kummittelee

Torstaiseen testiin oli työpäivän aikana ilmestynyt haamu, ihan silmin havaittava ilman erikoisvalaistusta ja oikeaa katselukulmaa. Itse asiassa kaksikin haamua. Lienevätkö seurallisia olentoja? Hassun näköinen se testi, kun siinä oli vahva kontrolliviiva, testin kohdalla hailakka viiru ja siitä vielä alkuupäin yksi ylimääräinen vielä haaleampi viiru.

Kokoontumisajo meni siis selvinpäin kaiken varmuuden vuoksi. Oli kyllä tosi hyvä viikonloppu, tänäkin vuonna se oli ihan minun kesäni kohokohtia. Monta vakionaamaa oli paikalla, muutama jäi uupumaankin. Hienosti oli moottoripyörällä ajavaa kansaa tullut paikalle, vaikka perjantaina satoikin lohduttomasti. Lauantaina onneksi vesi pysyi taivaalla ihan muutamaa karannutta pisaraa lukuunottamatta. Minä istuin taas T-siskon kanssa kanttiinin kassalla, aukaisin vuoden kiintiön olutpulloja ja lauloin kovasti karaokea T-veljen kanssa. Hienoa päästä viettämään rauhassa aikaa molempien T-ihmisten kanssa! Sen jälkeen, kun 7 vuotta sitten muutin pois kotoa, yhteistä aikaa ei ole ollut ainakaan liikaa.

Laulamiseni oli kuulemma kehittynyt kovasti vuoden aikana, ihanaa. Muutama kappale jäi mieleen tosi hyvinä nykäisyinä, paras ehkä Don't cry for me Argentina sellaisella säestyksellä, jossa tuli satunnaisia sointuja siellä täällä... Pakko vain vetää tunteella ja luottaa siihen, että sävellaji säilyy omalla korvalla. Aloitin tosin ehkä kvinttiä liian matalalta, mutta kun sain pari apuääntä, sekin ongelma ratkesi. Lopputuloksesta olin suorastaan ylpeä. Kyllä karaoke sitten on hauskaa!

Torstaisten haamujen rohkaisemana hyökkäsin heti sunnuntaina kotiuduttuani ostamaan päivystävästä apteekista uuden testin. Ei se vain mokoma osannut minua laittaa raskaaksi yhtään sen paremmin... Maanantaiaamuna tein tetin seitsemältä, ja vielä yhdeksän maissa se ainakin oli negatiivinen, kun lähdin töihin. Töistä tullessa siinä oli kuitenkin taas hailakka mutta selkeästi näkyvä kummitusviiva, juuri siinä mihin olisin viirun halunnutkin. Aaargh! Mitähän noille kummituksille pitäisi tehdä? Hankkia manaaja käsittelemään meidän vessa ja roskis? Lopettaa testien laittaminen roskikseen, jos siellä asuu joku likatassuinen tyyppi? Jättää kummitukselle lahjukseksi suklaapaloja ja tuoksukynttilöitä, jos tuo vaikka haluaisi alkaa antaa väriä testeihin heti 10 minuutin sisällä testausajankohdasta? Vai tykkäisiköhän tuo enemmän myslistä ja ruisleivästä? Jos sen testin laittaisi heti roskikseen katsomatta, tulisivatko ujot viivat nopeammin esiin?

Testailu siis jatkunee taas loppuviikosta.. Nyt ei kyllä enää sitä kuvotusoloa ole ollut, selkä vain kipuilee ja flunssa väsyttää kovasti. Tänään oli aika vähällä, etten lähtenyt töistä lepäämään kesken kaiken. Vaikkei kuumetta olekaan, väsymys on kova ja hengittäminen vaikeaa näin suurella määrällä päänsisäistä räkää...

Negatiivinen

Nega. Jälleen kerran. V*ttu.

Olin ehtinyt jo toivoa niin kovasti, psyykata itseni melkein varmaksi siitä, että väsymys ja kuvottava olo liittyisivät vauvahaaveisiin... Noh, psykofyysisenä olentona se pitäisi tietää, että jos enemmän tai vähemmän haluaa voida huonosti, maha on aina sen verran kipeä että huonovointisuutta voi havannoida...

Voinpahan ainakin juoda viikonlopun kokoontumisajossa, jos haluan.

Ajatukset karkaa

Hitsi, mistä kaikesta sitä voikaan ottaa positiivisia fiilisiä. Minulla on nyt torstaina ja eilen ollut illalla oksettava olo, tänään vähän pitkin päivää, kun en ole muistanut syödä riittävän usein. Heti karkaa toiveet korkealle, jospa tämä olisikin lupaavaa ensioireilua jostakin... KP25 tänään, aikaistahan se olisi, mutta joillakin on jo ollut.

Todennäköisempää varmaan, että tuo on ihan vain normaalia kehon oikuttelua, jos yrittää unohtaa syömiset tai korvata ne karkilla, mutta ainahan voi toivoa. Ja tuskin mikään positiivinen fiilis ainakaan tilannetta voi huonontaa.

Minulla on nyt puikoillekin päässyt livahtamaan vähän vauvakamaa, tosin ei vielä itselle. Yksi nettituttu odottelee vauvaa, ja iski pakottava tarve tehdä sinne vauvanpeitto. Nyt on aamuisin puikot suihkineet bambulankaa, kolmas tilkkurivi jo meneillään. Kovasti on peittoon laitettu kiinni ystävällisiä ajatuksia ja positiivista voimaa, toivottavasti se siirtyy käyttöönkin.

Hassua kyllä, miten eri ihmisten raskausuutiset heilauttelevat eri tavoilla. Juuri tämä vauva, jolle peitto on tulossa, kouraisi jostain syystä enemmän kuin moni muu tärpännyt yrittäjä. Ehkä peitontekohalu on osittain siitäkin syystä, että mokoma pääsi liikuttamaan tavallista enemmän. Vauvauutisia muutenkin tuntuu kuuluvan kovasti joka puolelta. Yksi ystävä oli laskenut, että hänen tutuistaan tänä vuonna odottaa tai on jo saanut 19 eri paria vauvaa, se on jo huima luku. Minä en sentään vielä ihan sellaisissa määrissä kulje. Ehkä sitten parin vuoden päästä, kun minunikäiseni ovat oikein "vauvabuumissa".

Mutta joo, nyt jos keräisi saunakamppeet kokoon, ehtisi vielä tekemään aika hyvän joogatreenin ennen löylyihin menoa. Aamulla tein jo pari aurinkotervehdystä ennen aamiaista, mutta mieli tekisi vähän lisää...