maanantai 24. elokuuta 2009

Ei mitään hätää

Jäppisellä on kaikki likipitäen kunnossa! Aamulla käytiin siellä verikokeissa ja ultrassa huutamassa keuhkot pihalle. Oltiin kuulemma koko labran odotushuoneen puheenaihe, kun poika aukoi äänijänteitään ja kiljui yli puoli tuntia putkeen... Pikkuhetki henkäistiin tissin kanssa jo siellä näytteenottohuoneessa, sitten siirryttiin ultraan huutamaan lisää, ei tosin enää ihan niin intohimoisesti. Iltapäivällä oikein huolestutti mennä vielä sinne lastenlääkärille, kun pojalla meni naama sitruunalle jo turvakaukaloon laittamisesta. Lastenpolilla pituuden (tänään 64,2cm) ja painon (tänään 7435g) katsominen ei enää aamupäivän koettelemuksiin verrattuna ollut mitään, ja odotusaulassakin hengailu oli kolisevaa ovea lukuunottamatta kivaa. Ajat vain olivat myöhässä, tunti kökötettiin siinä ennen lääkärin luo pääsyä.

Lastenlääkäri oli ihan huippu! Joona varmaan vaihtaisi milloin tahansa meidät kaksi kalkkista siihen lääkäriin ja lääkärin soivaan perhoseen. Setä höpsötti poikaa tutkiessaan niin tehokkaasti, että poika ei edes muistanut olevansa hurjan pahassa paikassa, jutteli ja hymyili vain innoissaan. Perhonen oli ihan parhautta, Jäppi hihkui sille niin innoissaan, että lääkärikin sekosi sanoissaan kun nauroi toisen innolle. Ei haitannut mahan kopelointi tai korvien katsominen, toinen vain jammaili. Kuulemma ihan uusi lelu, pitää yrittää nyt pitää silmiä ja korvia auki kaupoissa, jos samanlainen tulisi vastaan ihan kotiin ostettavaksi. 

Hyvin kyllä tipahti kivi sydämeltä tällä reissulla. Pitkittynyt äidinmaitokeltaisuus oli diagnoosi, sen laskua tarkkaillaan mutta muuten tuloksissa ei ollut mitään, mitä huima kasvu, ikä ja huudon volyymi eivät selittäisi. Imetystaukoakaan ei tarvitse pitää, niin alhaalla olivat maksa-arvot ja bilirubiini, vaikka viitearvoja ylempänä olivatkin. Muuten kaikki oli oikein hienosti ja tyypillistä, ilmeisesti kaikki refleksit ja temputkin tulivat niin kuin tuon ikäiseltä pitää. 

Kuriositeettina mainittakoon, että minun pääni näytti sijoittuvan +3-käyrälle, kun verrattiin 20-vuotiaiden naisten normaalikokoon... Kulta oli nollakäyrän tuntumassa miesten vastaavassa. 

Mutta kolminkertainen eläköönhuuto hyville lääkäreille! Pikkupotilas kaikkea muuta kuin traumatisoitui ja äitikin on taas rauhallisella mielellä. Ei huonompi keikka yhtään :)

3 kommenttia:

Satu U kirjoitti...

Ihana että kaikki on hyvin!!!

PiKo kirjoitti...

HIANOO!!! pienen miehen rääkkäystä, mutta nyt on mieli levollinen kaikilla. Lääkäri kuulosti ihan unelmalta.

Hyvä!

Jenni kirjoitti...

Mahtavaa!!