Eka rokotus

Merkkipaalu tämäkin, Jäppinen sai tänään ekan rokotteensa. Tosin ei onneksi vielä piikillä, vaan Rotateqin suun kautta. Pahaa taisi olla, sen verran tehokkaasti irvisteli ja väristeli jälkeenpäin. Yllättävän leppoisasti neuvolan täti suhtautui jo hänen huoneessaan tulleisiin ekoihin pulautuksiin rokotteen jälkeen, ilmeisesti pienikin määrä sitä virusta jäämään mahan pohjalle saa jo positiivista aikaan. Ja kieltämättä tänään on huomannut, että poitsun vointi ei ole ihan normaali. Useinhan tuo kakkaa muutenkin, mutta tänään tosi aktiivisesti, ja mitenkäänpäin ei oikein ole ollut hyvä. Väsyttää, eikä olisi hereillä muualla kuin sylissä lötköttämässä. Neuvolatädin luvalla annettiin eka särkylääkesatsikin, kun jossain välissä pikkuinen tuntui vinkaisevan aina välillä niin tosi tuskaisesti... 

Muita mittoja ei tänään katsottu, mutta pää jatkaa tasaista kasvuaan. Viimeksi 42,5cm, tänään 43,5cm. Hienosti menee omalla käyrällään siellä suosituskäyrien yläpuolella. Nyt sentään suosituskäppyrätkin ovat jo nousseet sen verran, että jos Jäpin pää ei olisi kasvanut yhtään syntymän jälkeen, yläkäyrä olisi jo saavutettu. Minua lähinnä toistaiseksi huvittaa tuo mittailu, kun pää on todettu isoksi jo rakenneultrasta asti aina mitatessa, eikä se tunnu mitenkään poikaa vaivaavan. Ihan ikätasoisesti tuo kuuppaansa käsittelee, eikä se nyt kroppaan verrattuna tunnu mitenkään suhteettoman isolta kovin usein. Ei mihinkään minipäähän mahtuisi niin isoja ajatuksia! Ennemminkin se huolestuttaisi, jos tasainen kasvu yllättäen loppuisi, ja normaalikäppyrät alkaisivat sen takia lähestyä. 

Edellisen kirjoituksen jälkeen Jäppi on muuten keksinyt taas ihan uuden jutun - keskustemisen. Mikä voisi olla valloittavampaa kuin pieni mies, joka joko vakavana tai hymyillen kertoo oman juttunsa selvästi useammalla samalla, ja jää sitten odottamaan vastausta? Jos äiti hoksaa oikeat vastaukset, voidaan jutella ihan minuuttitolkullakin selvää vuoropuhelua. "Nii-in", "kyllä sie tiedät", "ihan totta" ja "aijjaa" ovat selvästi parempia pojan mielestä kuin "ootko varma" tai "niinkö meinaat?". Hassu pikkuinen, ihan kuin ymmärtäisi jo mahdollisen kyseenalaistamisen. Selvästi poika kuitenkin on kanssakäymisen idean ymmärtänyt, ilmeet, sävyt ja tavut vaihtelevat sen mukaan, mitä milloinkin selittää. Hitsi kun ymmärtäisi mitä toinen sanoo! 

Minkähän ikäisenä muuten vauva alkaa puheesta poimia niitä tärppisanoja, joihin liittyy sen kannalta oleellisimpia merkityksiä? Välillä aina tuntuu, että tuolla olisi jonkunlainen haisu ainakin syömisestä ja tisseistä, mutta todennäköisesti kyse on vain tilannesidonnaisuudesta ja rutiineista. Kun melkein aina heti herättyä pääsee tissille, niin kyllä se suu alkaa napsua jo puolimatkassa kohti normaaleja imetyspaikkoja. Sitten jos suunta onkin vain kohti vaipanvaihtoa, huuto on aikamoinen... 

Mahakivuttomia aamuja tuli toinenkin putkeen, mutta sen jälkeen ollaan palattu normaalimpaan elämään. Vaikuttaisi kuitenkin, että olo on aamuisinkin parempi, jos minä maltan olla syömättä mitään kovin maitoista päivän aikana. Raa'an maidon, jugurtin ja viilin olen kokonaan jättänyt pois, mutta muuten en ihan kauheasti voi kehua... Miksi ihmeessä ihan omituisissakin ruuissa tuntuu olevan ripaus maitojauhetta mukana, jos tuoteselosteita lukee? (jos se pahis on maito, niin tiedän kyllä juuston olevan selvästi pahempi kuin pieni hitunen maitojauhetta, ja juustoista en ole ihan onnistunut pysymään erossa... Hyi minua!)

Mutta kaipa sitä on hiippailtava jo sänkyyn, että voisi yrittää tänä yönä nukkua tarpeeksi. Pari viime yötä on mennyt vähän poskelleen minun osaltani, vaikka poika olisikin ihan nukkunut, ja huomenna on mummoni 80-vuotispäivät, joissa koko perheen pitäisi olla siistinä ja skarppina, eikä nuokkua puolinukuksissa. Tai no Jäppinen varmaan kelpaisi vaikka nukkuvana vaippasillaan, mutta vanhemmille standardit ovat vähän kovempia. 

2kk ikää

Äkkiä se aika menee... Tänään Jäppinen on jo tasan kaksi kuukautta vanha! Näihin aikoihin siellä osastolla lötköteltiin vierekkäin ja yritettiin imetystä, minä keräsin samalla rohkeutta yrittää sanoa jotain huonekaverille. Kainalossa oli jotain tosi pientä, söpöä ja avutonta... Nyt se pieni söpö nyytti on kyllä söpö edelleen, mutta jo ihan eri planeetalta olemuksensa ja taitojensa kanssa. 

Tänään merkkipäivän kunniaksi heräsin aamulla siihen, että kainalossani joku viuhtoo, piereskelee ja juttelee kattolampulle. Kello ei kyllä ollut kuin vähän vaille kuusi, mutta pikkuihminen oli hereillä, hyvällä tuulella ja mahakivuttomana. Eka aamu ilman kitinää ties kuinka pitkään aikaan! Kultakin oli ihan ihmeissään.. Näitä lisää, kiitos! En muuten yhtään muista, kuinka monesti olen viime yönä poikaa syöttänyt. Joskus puolen yhden tai puolen kahden maissa hain pojan syötölle, ja siihen katkeaa minun filmini. Olisin kyllä palauttanut kylläisen sänkyynsä, mutta ilmeisesti olen nukahtanut aika pian tissin suuhun asti saatuani, ja toinen on tyytyväisenä jäänyt kainaloon. No, uni teki kyllä älyttömän hyvää, oli tenava vieressä tai ei. 

Jäppinen 2kk osaa

• katsoa tillitellä vaikka kuinka tarkkaan ympärilleen
• hymyillä hurmaavasti 
• hihkua ja jutella yksitavuisia juttuja, itkun sekaan voi saada pidempiäkin melodisia vokaalisarjoja
• nostaa päätään korkealle mahalla maatessa ja kannatella sitä tosi tukevasti sylissä pitäen
• syödä tissiä ja tuttia sekoittamatta niitä keskenään
• heilutella käsiä ja jalkoja loputtoman pitkään ja yksi kerrallaan
• vihdoin kääntää pään puolelta toiselle ja katsoa eteenpäin myös kovalla alustalla
• hengailla yksin hyvien ajanvietteiden kanssa yllättävän pitkään, ja pitää hillitöntä meteliä pois halutessaan 
• napata äitiä tiukasti hiuksista kiinni, välillä tätä voi soveltaa pehmoleluihinkin
• pysyä syöttötaukoja lukuunottamatta unessa koko yön
• nukahtaa yksin sänkyynsä tutti suussa hyvällä mielellä, mutta nukkuu myös kantoliinassa tai vaunuissa tilanteen mukaan

Suosikkijuttuja

• Isi! (tänään istui isänsä sylissä varmaan puolisen tuntia räpäyttämättä silmiä montaa kertaa, ettei vain missaisi mitään, mitä kasvoilla liikkuu...)
• Tissit (ja varmaan äitikin siinä sivussa)
• Bona-mainoksen Hymis
• Pehmolehmä pinnasängyssä
• Sylissä istuminen ja jutteleminen siinä
• Kylpy (vedestä pois ottaminen saa kyllä aikaan hurjan huudon)

Mökkireissulla

Käväistiin Kullan ja Jäppisen kanssa mökkeilemässä sunnuntaista keskiviikkoaamuun. Mukavaa oli! Paljon hyvää ruokaa ja unta itse kullekin, aikuiset nauttivat myös saunasta ja uimisesta. Jäppinen ei päässyt kuin pesuhuoneeseen asti, ja sielläkin oli reppana kasvanut melkein ulos pesuvatikylvyistään. Juhannuksena samaan vatiin mahtui koko vauva päätä lukuunottamatta, nyt yläkroppa sojotti ylös toisesta päästä ja jalat meinasivat karata toisesta päästä, vain peppu kylpi kunnolla. Joku on a. kasvanut ja b. tukevoitunut kuukaudessa vallan mahdottomasti. 

Pientä vertailua, ylempänä Jäppi on eka aamua kotona tuolla viltillä, alemmassa kuvassa herra melkein 2kk röhnöttää mökkilattialla samalla alustalla. On se kasvanut ja tullut paljon isomman näköiseksi.  

Etukäteen olin vähän pelännyt, että meillä menee kaikki illat vierasta paikkaa ihmetellessä ja vuorotellen poikaa kannellessa, niin ettei päästä yhdessä ukon kanssa saunaan kertaakaan. Poika pääsikin yllättämään, kahtena ekana iltana simahti yöunille aikaisin ja nukkui tosi sikeästi, niin että me saimme rauhassa puljata vedessä ja saunassa ja paistaa vielä makkaraa ja maissiakin yöpalaksi. Poika nukkui sisällä sohvalle laitetussa kopassa sikeästi, ekat yösyötötkin osuivat juuri meidän nukkumaanmenoaikaamme. Kolmantena iltana uni sitten vältteli meitä, oli liian kuuma ja poika ehti ottaa huonoon aikaan iltatorkut, jotka ns. pilasivat kaiken. Väsytti mutta uni ei tullut, joten kitistiin vain... 

Kerrankin kameraan oli osunut muutama kuva minusta ja pojasta! Tästä kuvasta tykkään erityisesti, tunnelma on hyvin jäänyt talteen... Useimmiten kun kuvaan itse, omaa naamaa ei juuri kuvissa näy. Ja vielä vähemmän sellaisia otoksia, joista kovin paljoa tykkäisi... Uusi uimapuku olisi kyllä minulle kova sana! Varmaan lähemmä kymmenisen vuotta ja pari kuppikokoa vanha, etenkin nyt imettäessä yläosa alkaa olla ihan liian niukan tuntuinen. 

Tänä yönä heräsin kolmelta siihen, että Jäppinen teki jotain unissaan ja tönäisi minua. Omituinen juttu, siihen nähden että kymmeneltä nukkumaan mennessäni poika oli tiukasti omassa pinniksessään nukkumassa, enkä muista kertaakaan hakeneeni sitä meidän sänkyyn syömään. Ilmeisesti olen sen kuitenkin tosi unissani tehnyt, kun siitä viekusta löytyi. En raaskinut siirtää sikeässä unessa olevaa pikkuista kuin kymmenisen senttiä, että mahduin itse selälleni, sitten jatkoin itsekin unia varmaan vielä pari tuntia, ennen kuin herättiin mahakipukitinöihin. Niistä ei vaan eroon päästä, seuraavaksi pitää varmaan alkaa yrittää karsia jo ruokavaliotakin. Joka yö 4-5 välillä Jäppi alkaa ähkiä ja kitistä, ja sitä jatkuu 6-7 välille. Useimmiten loppuu vasta kun nostan pojan pystyyn (ja herätän siinä sivussa), pystyasennossa olisi selvästi parempi mutta siinä ei oikein voi nukkua. Tänään kyllä nukahdettiin puoli kuudelta uudestaan molemmat sohvalle, poika ensin syliin minun polviin tuettuna puoli-istuvassa asennossa, ja minäkin sain siinä alimmaisena torkuttua yllättävän hyvin. Miestä vähän hymyilytti, kun löysi meidät yhdessä pikkuisen vauvapeiton alta itse herätessään... 

Täytyy vielä tunnustaa omia shoppailuja tänne vähäsen... Innostuin lauantaina vähän shoppailemaan, meille muutti lelukaari ja 5kpl kylpyankkoja Jäppisen kylvyistä tykkäämisen kunniaksi, ja tässä kuukauden sisällä lankavarastoni on kasvanut 44 kerällä. Käyttämään olen niistä keristä ehtinyt yhden... Aika hurja suhdeluku, mutta jospa tuo neulominenkin alkaisi tästä elpymään, kun Jäpin kanssa ei enää ihan koko päivä mene pähkäillessä seuraavaa ohjelmanumeroa. 

Ristiäiskuvia

Aamulla aikaisin piti ottaa viimeiset kuvat vielä nimettömästä Jäppisestä, onnistuin nappaamaan hymynkin talteen. 

Päivänsankari ennen kastemekon pukemista isomummin sylissä. Tärkeät jutut menossa selvästi!

Ainoa meidän kameraan osunut kuva, jossa on poika yksinään mekossa, kaikissa muissa on joku muukin matkassa... 

Oli muuten hauska katsoa jälkeenpäin, mitä kaikkia kuvia kamerasta löytyi, kun se kulki vähän kädestä käteen ja itse ei montaa otosta ehtinyt ottamaan.. Kaikkea kivaa siellä olikin! 

Neuvola 1,5kk

Meillä oli tänään neuvolapäivä, Jäppisellä on nyt ikää vajaa 2kk. 
Pituus 59,7cm
Paino 5965g (jos ei olisi mokoma pissinyt neuvolatädin pöydälle, varmasti olisi mennyt 6kg rikki)
Päänympärys 42,5cm

Pää menee +3,5SD-käyrällä, vaikka se kasvaakin johdonmukaisesti, lääkäri haluaa sitä nyt kontrolloida uudestaan jo 2 viikon päästä. Mikäpä siinä, käydään vain mittailemassa. Minua ja mukana ollutta äitiäni kyllä nauratti, molemmilla meilläkin on nämä hervottoman kokoiset kuupat mukana kanneltavaksi... Kehuja sai poika hyvästä niskalihasten käytöstä pääkoppansa koon huomioon ottaen. Mahallaan pää nousee tosi tomerasti, samoin kuin sylissä ja käsistä nostettaessa. Selällään maatessa ei vielä käänny puolelta toiselle sattuneesta syystä... 

Ja pirhana, mie en saanut kuparikierukkaa vaikka oisin halunnut. Minipillerireseptin sain tähän hätään ja luvan soitella ehkäisyneuvolaan, kunhan se aukeaa ensi kuussa. Kuulemma kaupungin yleinen käytäntö ei ole laittaa niitä ennen kuin kuukautiset alkavat, mutta voin yrittää ruikuttaa poikkeusta. Yhtään en lisähormoneita haluaisi syödä, mutta samalla kyllä tiedostan sen vaaran, että meillä järjestetään vuoden päästä uudet ristiäiset, jos ei jotain toimivaa ehkäisyä saada äkkiä. Kortsuja kyllä olisi talossa, mutta ne ei jostain syystä ikinä tahdo päästä puuhiin mukaan... Ja toimivan ehkäisyn määritelmäänhän ilman muuta kuuluu se, että sitä myös käytetään. Muuten oli kaikki hyvin jälkitarkastuksessa, ei mitään ihmeitä. 

Hauska kyllä tuo pöydälle pissiminen, tänään Jäppinen on oikein kunnostautunut siinä. Vaippoihin tulleita liruja en ole laskenut, mutta kello ei ole neljää iltapäivällä, ja pöytä on kastunut jo kolmesti. Ensin aamulla kotona (juuri kun pojalle höpisin, ettei ole sitä tehnyt pitkään aikaan, pitkin muistuttaa!), sitten siellä neuvolassa ja nyt uudestaan kotona iltapäivällä. 

Ristiäiset

Meillä oli tänään ristiäiset, ja kaikki meni mallikkaammin kuin uskalsin etukäteen toivoakaan. Nimeä en kyllä aio julkaista täällä blogissa, mutta sähköpostitse tai muilla konsteilla voin sen uteliaille pistää. Jäppinen pysyköön kutsumanimenä täällä jatkossakin, sen verran rakkaaksi on jo lempinimi käynyt, että sekin on kiva pitää elossa jatkossa. Ja eiköhän poikaressu kuule lipsahduksia alkuun kovasti oikeassakin elämässä. 

Eilinen päivä meni tosiaan kakkuja leipoessa. Onneksi mummot auttoivat leipomisissa mielellään, meidän äiti teki hyytelökakkua, juustosarvia ja pipareita, anoppikokelas karjalanpiirakoita ja kuivia kakkuja. Minulle jäivät vain täytekakku ja mariannetorttu. Kiva oli hössöttää välillä keittiössä ja keskittyä siihen ihan täysin, Kulta hoiti pojan sillä välin syöttöjä lukuunottamatta. Imetysdementia kyllä vaivaa minua aika pahasti, tuntuu että kävin monesti kaupassa hakemassa vielä viimeisen puuttuvan ainesosan, ja siltikin Kulta joutui vielä tänään kauppaan hakemaan kahvimaitoa ja sokeripaloja... 

Tänään meni touhu kotona melkein heti hössöttämiseksi. Puettiin Jäppiselle juhlapukua, etsittiin omia meikkejä, Kulta silitti vaatteitaan, pakattiin autoa ja ihmeteltiin. Tavaran määrä juhlapaikalle mennessä oli tosi vakuuttava! Turhia matkassa olivat pari vaihtobodya (jos ykkösvaihtoehdon rintaan painettu nalle olisi ollut liian näkyvä ohuiden pukujen alta), vaunut ja turvakaukalon lämpöpussi (jos olisi ollut kylmä, sateista ja kiukutteleva vauva, joka olisi nukkunut vain vaunuihin). Vaunukopassa poika oli viitisen minuuttia, vaunujen runkoa ei tarvittu ollenkaan. Vaippaakaan ei vaihdettu kuin pari kertaa, toin ylimääräisiä lähemmä kymmenen takaisin... No, parempi vara kuin vahinko. Kantoliina sen sijaan oli kullanarvoinen hoksaus ottaa mukaan, poika ei malttanut nukkua päiväunia oikein missään, ja alkuun meinasi vähän harmittaa. Jäppi liinaan buddha-asentoon, ja äiti sai vapaasti touhuta, pikkuinen nukahtikin siihen lähemmä tunniksi. Pisimmät päiväunet koko aikana, hienosti jaksoi silti kirppunen seurustella ja ihmetellä ympärillä parveilevia sukulaisia. 

Seremonia oli suloinen, pappi sympaattinen ja kummitkin selvittivät tehtävänsä hyvin. Minun molemmat siskoni ja veli lupautuivat kunniatehtävään, veli oli sylissäpitäjänä. Vähän kyllä huvitti, kun vannoutuneet kirkkoon kuuluvan ateistit pyörittelivät kilpaa silmiään... Jossain välissä kävin auttamassa Jäpin pystyyn kummin sylissä, kun pitkällään loikoileminen alkoi hetkellisesti ahdistaa, mutta muuten ei pikkumieskään näyttänyt pistävän seremoniaa pahakseen. Lähinnä uteliaana tiiraili enon kasvoja ja kuunteli papin höpinöitä. 

Kotiinpäästyä todettiin, että oltiin koko perhe ihan puhki... Jäpsykkä tankkasi maitoa oikein urakalla ja nukahti kuudelta, sen jälkeen on pari kertaa havahtunut piereskelemään ja kerran syömään, veikkaisin että yöunilla on poika eikä enää tänään seurustele. Isänsä paistoi meille pihvit ja nyt minulla on siideripullo kourassa ja mariannetorttua lautasella. Yhden uskaltaa illassa juoda imetyksestä huolimattakin. Elämä on hetkellisesti aika mallillaan! 

Edellisen kirjoituksen juttuja pitää vielä kommentoida sen verran, että vyöhyketerapiasta löytyi apu kivasti. Nyt ollaan hierottu jalkoja joka päivä ja mahakivut ovat pysyneet hyvin aisoissa, tänään tosin ei olla ehditty... Toivottavasti ei nyt kostaudu! Deetipatkin tuntuvat sopivan vatsalle, ja yöunien eka pätkä on nyt ollut jo viikon verran 4-5h, seuraavakin ainakin 2-3h. Ei paha! Imetyskään ei satu, nännihaava on parantunut, maitoa riittää sopivasti mutta ei niin paljoa ylituotannoksi, että lypsämään joutuisin.. Palaset loksahtelevat paikoilleen, ainakin vähäksi aikaa!

Kääntyilyä ja kitinää

Jäppinen kääntyi tänä aamuna neljästi mahalta selälleen! Meinasin tipauttaa silmät päästäni... Eihän sen nyt mitenkään pitäisi vielä tämän ikäisenä? Vai pitäisikö muka? Hieno temppu joka tapauksessa. Isille ei kyllä suostunut näyttämään, aina isänsä katsoessa lötkötti vain paikallaan ja antoi äänimerkkejä päästäkseen ylös. Saas nähdä, vieläkö tuo onnistuu jatkossakin, vai oliko vain onnekas vahinko eka kerralla pään tasapainottamisessa, jonka toisto sitten onnistui saman valveillaolojakson aikana. 

Eilen meni hermo mahakipuihin, ja tilasin sen neuvolan suositteleman vyöhyketerapeuttiajan. Tällä viikolla kaikki yöt ovat menneet levottomissa tunnelmissa, neljän jälkeen ei ole nukkunut kukaan tässä taloudessa, ja d-vitamiinien uusintakokeilukaan ei ainakaan auttanut. Tänään käytiin kokeilemassa terapiaa, kivan tuntuinen täti höpsötteli Jäppiselle tunnin verran ja siinä sivussa hieroi jalkapohjia, kämmeniä ja mahaa oikein urakalla. Saatiin pojan kanssa sapiskaa aivan liian tiheistä syöttöväleistä ja tutittomuudesta, vettäkin kuulemma kannattaisi antaa. Tutin kanssa oloni on edelleen aika ristiriitainen, mutta kieltämättä jos syöttövälejä yrittää harventaa, se voi olla apuvälineenä korvaamaton. Viime päivinä hereillä on syöty melkein jatkuvasti tunnin välein, nukkuessa saattaa lipsahtaa eka pätkä lähemmä neljää tuntia, sen jälkeen olen irroitellut poitsua tissistä n. 2 tunnin välein. Harvennusvaraa olisi siis rutkasti, ilman että vielä yhtään puhutaan näännyttämisestä. 

Ilmaa lähti pojasta ulos ihan hirveästi käsittelyn aikana ja kovasti vielä lisää kotonakin. Ihanaa! Hieronta kaikkineen oli paljon hellemmän näköinen kuin sairaalassa kätilön harrastama ilmavaivanpoisto, näitä uusia juttuja uskalletaan taatusti kokeilla kotonakin. Tänäänkin varmaan vielä hieroskellaan jalat ainakin, kunhan Jäppi herää kauneusuniltaan. Poika tosin ei ihan kauheasti näyttänyt heti paikalla touhua arvostavan, etenkin kipeiden pisteiden kohdalta tuli hyvin järkyttynyt huuto, kun sillä lailla kiusattiin. Toivottavasti tämä olisi nyt se viisasten kivi, jolla yörauha palautuisi meidän huusholliin ja ennen kaikkea pikkumiehen olo mahan kanssa helpottaisi. 

Huvitti muuten, kun kävin hakemassa vaihtoehtoisia d-vitamiineja apteekista. Esitin pyyntöni "mahaystävällisiä d-vitamiineja tälle" ja taputtelin kantoreppua, ja apteekkari meinasi työntää minulle niitä samoja Jekoviteja, joita tähän asti ollaan jo syötykin. Ainakin mitä netistä olen lukenut, ne ovat kaikista varmimpia huudattajia, jos maha on reagoidakseen... Devitolejakaan en huolinut, vasta nimellä pyytäessä sain hyllyn sisään piilotettuja Deetippoja, joita neuvola oli suositellut. Miksiköhän näin? Onko kolmen euron pullossa liian halpa hinta? Vai vierastetaanko niitä sen takia, että tippoja pitäisi laskea kahteenkymmeneen asti, kun noissa muissa valmisteissa riittää viisi? Hämärää touhua, mutta tipat saatiin kuitenkin. Huomenna jos kokeiltaisiin uskaltaa antaa, tänään pidettiin taukoa kiljuöiden jäljiltä.