torstai 22. lokakuuta 2009

Joko kiinteitä?

Tuolla yhdellä keskusteluforumilla tuli juttua kiinteiden syömisestä, ja rustailin sinne omia mietintöjä ja perusteluita siitä, miksi meillä olisi ajatuksena aloittaa kiinteiden ruokien syöminen jo tällä viikolla. Olisi ihan kiva kuulla jotain kommenttia aiheesta, vielä ei soseita ole annettu, täysimetyksen jatkaminenkin puoleen vuoteen olisi mahdollista. Utareiden puolestahan se toimisi, mutta se mutta-faktori... 

- Jäppinen syö koko ajan kaikkea mahdollista pikkuapinan raivolla, mitä vain saa suuhunsa. Pelkään, että tämä on Se Herkkyyskausi, mitä moni vähän yli viiden kuukauden kieppeille mainostaa ja menee vielä ohi, jos ei siihen lähipäivinä jo reagoi. Pari viikkoa jo jatkunut näin maanisena. Seuraava herkkyyskausi tulee taas ties milloin. Vesi kupin reunasta hörpytettynä ainakin näyttäisi olevan ihan sikahyvää, kun sitä ollaan vähän kakan esiin houkuttelemiseksi annettu. Jäppinen myös katselee meitä kuin kerjäävä pikkukoira aina meidän syödessä, välillä liikkuu leukakin samaan tahtiin.  


- Jostain näin tutkimustuloksen, että alle puolivuotiaana aloitettuna jostain olisi hyvä saada jo vähän gluteenia. Minä en halua aloittaa Jäppisen syömisiä suoraan viljalla, enkä edes toisena tai kolmantenakaan tunkea vielä sitä puuroa. Jos viivytettäisiin kaikkia syömisiä sinne puoleen vuoteen, en uskaltaisi kovin pitkään maistattaa muita ennen jotain viljatuotetta. (kyllä, uskon myös suomalaisiin viljoihin osana ruokavaliota)

- Kun pullo ei kelpaa yhtään, mie olen ihan kiinni tuossa vauvassa koko aika. Enimmäkseen ihan jees, mutta hetkittäin pirun ahdistavaa. Poissa voi olla vain tissinkantaman ajan, ja jätkä on viime aikoina syönyt yötä päivää 2 tunnin välein. Nyt onneksi parina yönä on ollut se 8h syömättä, mutta tähän en jatkuvana trendinä luota pätkääkään. 

- Nyt voidaan todellakin aloittaa rauhassa, ei ole kiirettä saada nopeasti menemään ruokaa aterian kokoisia annoksia alas. Kun parisuhde näyttää olevan viimeisillään ja missään tapauksessa hoitovapaalle jääminen ei taloudellisesti ajatellen onnistu, sekä isän tapaamiset useampia tunteja kerralla että hoitopäivän ajan jossain muualla oleminen vaatisivat kohtuullisia määriä kiinteää ruokaa useamman kerran päivässä nautittuna. Korvikepulloa en haluaisi Jäpsylle antaa siinäkään vaiheessa, mutta voipi olla, ettei kokonaan välttely onnistu. Saadaan kuukausi lisää maistelu- ja totutteluaikaa, kun lähdetään nyt jo kokeilemaan. 

- Kukaan tässä lähiympäristössä ei tunnu tukevan ajatusta vielä jatkuvasta täysimetyksestä. Miestä ei ota kantaa mihinkään suuntaan, mutta neuvola antoi nihkeästi "luvan" viivyttää nyt tähänkin asti sitä kiinteiden aloitusta, ja suku lähinnä painostaa. Olisi helpompi jatkaa omalla linjalla, jos joku livetuttukin olisi sitä mieltä, että se on hyvä idea. Niin tyhmää kuin se onkin, tämäkin vaikuttaa...

- Lypsämällä ei enää irtoa kuin pieniä määriä maitoa kerralla. Korvikepulloa korvaavaa maitopulloa ei niin vain tehdä, jos tarve yllättää...

Kirjahyllyn kätköistä

Adelheidiltä pyydystetty meemi, jossa kuvaillaan itseään omien kirjojen nimillä. 

1.Oletko mies vai nainen?
Prinsessa
2. Kuvaile itseäsi?
Hyvä sängyssä
3. Kuinka voit?
Myry ei saa unta
4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi?
Hiroshiman portti
5. Mihin haluaisit matkustaa?
Aikamatka
6. Kuvaile parasta ystävääsi?
Sisäsiisti sipuli
7. Mikä on lempivärisi?
Musta torni
8. Millainen sää on nyt?
Tuulen viemää
9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Ikiyö
10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Mitä krokotiili tekee öisin?
11. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Särkyneiden sydänten hotelli
12. Millainen parisuhteesi on?
Uhrilento
13. Mitä pelkäät?
Tappajahai
14. Päivän mietelause?
Miksi kissat ovat fiksumpia kuin miehet
15. Minkä neuvon haluaisit antaa?
Seksineuvoja koko luomakunnalle
16. Miten haluaisit kuolla?
Elossa!
17. Mottosi?
Älä pingota!

Unijuttusia

Yritänköhän mie liikaa noiden meidän yöunien kanssa? niin että Jäpsy ei ehkä ehdi hokaamaan homman nimeä, kun yritys- tai yrittämättömyystapa vaihtuu? Tsemppausinto ei vain oikein riitä, jos uusi konsti ei näytä lyövän leiville heti. 

Itse asiassa nyt saatiin ehkä taas jonkinlainen käänne kohti parempaa yöelämää. Lauantai-sunnuntaiyönä Mies hyppäsi pojalle tuttia ja hyssytteli niin pitkään kuin vain pystyi, toi sitten syömään kun muu ei enää auttanut. Sinä yönä syötiin kahdelta ja kuudelta, nukuttiin puoleen kahdeksaan! Toinen tai kolmas kerta ikinä, kun yöunet venyvät niin pitkään. Seuraavana yönä syötiin vain kolmelta, kuuden maissa syötöllä oltiin jo ihan hereillä. Nyt kahtena yönä ruokapyyntö on tullut vasta neljältä, mutta aamu on alkanut 5.17 pojan mielestä. Hilpeä höpötys ja iloinen pärinä täyttävät pinnasängyn, tutin nosto, kääntäminen, uudestaan peitteleminen ja syöttäminen kaikki vain piristävät entisestään. Yöllisiä tutinnostoreissuja en ole laskenut, turhan monta niitä tuntuu joka yö olevan. Viime yönä muistaisin kurkanneeni kelloa ainakin 23, 00, 01 alkuisina aikoina, mutta olisikohan sen jälkeen ollut vähän pidempi unijakso. Mieskin oli jossain välissä käynyt vessassa ja antanut tutin takaisin ohimennessään silmät levällään maailmaa ihmetelleelle pikkumiehelle. Onneksi reppana ei pelkää pimeää! Syliinkään asti ei öisin ole tarvinnut sen la-su-yön jälkeen nostaa kuin syömistä varten, kunhan tuttipalvelu toimii ja välillä pääsee kyljelleen.

Jos tuttiaddiktiota saataisiin pienennettyä, unet varmasti rauhoittuisivat ja voitaisiin alkaa miettimään pojan siirtämistä omaan huoneeseensa. Siellä ei häiritsisi, vaikka toinen yöllä höpöttäisikin. Yhden tai kaksi syöttöä voisi hyvin hoitaa istuvillaankin, mutta tunnin välein tutin perässä toiseen huoneeseen juoksu ei kyllä innosta. Vähän ollaan nyt yritetty päiväunille mennessä hakea tutittomuutta, mutta viimeistään syvästä unesta valvetilaa lähestyessä poika saa aina kokovartalosätkyn, jos suu sattuukin olemaan tyhjänä. 

Missähän vaiheessa tuo poitsu hoksaa, että myös omassa sängyssä voi kääntyä kyljelleen ja takaisin? Jostain syystä suosikkinukkumisasento muuttui ihan yllättäen kyljelleen monen kuukauden selälläänkillittelyn jälkeen. Nyt uni tulee parhaiten kylkiasennossa sammakko kasvoja vasten, mutta herää silti aina selältään. Ei kuitenkaan pienintäkään yritystä siihen, että itse voisi mennä kyljelleen ja nukahtaa uudestaan... 

Mutta pärinä se vasta kivaa onkin! Sitä pitää harjoitella yöllä, aamulla, päivällä, illalla unta hakiessa, suihkussa, leikkimatolla, heti syönnin jälkeen kun suu vain on tyhjä ja aina muulloin kun sattuu muistamaan. Läheskään aina ei onnistu, tulee vain pieniä puuh-ääniä, mutta sitten ilo on ylimmillään kun huulet pärisevät ja sylki lentää. Ja näyttää niin ylivoimaisen suloiselta sitä tehdessään... 

perjantai 16. lokakuuta 2009

Suloinen video

Voi hitsi, mikä ihana Youtube-pätkä tuli vastaan... Tämän alkuperäisversio oli juuri se kappale, jolla eka kerran säikyttelin Jäppistä laulamalla ihan tosissani ääneen. Pitänee opetella uudetkin sanat :D Nykyään muuten poika kestää kuunnella "normaalivolyymillä" laulettuja juttuja, kovin kovaa ja korkealta minä en ole enää uskaltanut testailla uudestaan... 


torstai 15. lokakuuta 2009

4kk neuvola ja yleistä apatiaa

Kuinka vaikea on saada blogiin muistiin neuvolakuulumiset? Ilmeisesti aika mahdotonta, päätellen päivitystahdista... 

Neuvolassa siis käytiin 4kk tarkastuksessa jo kaksi viikkoa sitten. Pituutta oli pojalla 67,7cm ja painoa 8105g. Paino menee nollakäyrän tienoilla ja pituuskasvukin oli vähän hillitympää kuin aiemmin. Pään ympärys 45,5cm, se sentään kasvaa edelleen siellä +3:n hujakoilla omalla käppyrällään. Jäpsyn eno on ollut seitsenkuukautisena suurinpiirtein samaa kokoluokkaa, hitusen pienempi.

Kotielämä on nyt tämän pari viikkoa mennyt väsyneen apaattis-surullisessa hengessä. Parisuhde on ihan pielessä, edellinen terapiakäynti vain vei minua entistä syvemmälle kuiluun. Poitsu ei nuku yöllä kuin maksimissaan kaksi tuntia putkeen, hurjimman viikon sen neuvolan jälkeen vain puolen tunnin pätkiä. Ilmeisesti se rota-rokotteen viimeinen annos vei yöunet ja toi mahakivut. Rauhoittuu toki vain tissille. Viime viikolla tuntui jo, että stressi ja unenpuute vievät minulta maidonkin, toisesta rinnasta ei tahtonut irrota yhtään mitään ja toisestakin vain tosi hintsusti. 

Siinä vaiheessa iskettiin peli poikki ja lähdettii pojan kanssa mummolaan pariksi päiväksi. Minun äitini katsoi pojan perään, minä sain nukkua niin että Jäpsykkä oli kuulomatkan ulkopuolella, käytiin katsomassa kaikki muutkin kotona olleet sukulaiset ja irroittauduttiin kokonaan kotipaineista. Teki ihan pirun hyvää! Ja olisikohan isämieskin kotona harrastanut jotain ajatustyötä yksinään, ainakin tuo on meidän lauantaina palattua tuntunut tulevan taas enemmän lähelle, juttelevan ja olevan läsnä. Maitoakin irtoaa taas ihan kunnolla, kun paineet vähän helpottiva ja poika alkoi nukkumaan taas vähän inhimillisempiä pätkiä kerralla. Viime yönä ja tänään heräämisetkin ovat taas olleet joko ihan hiljaisia tai hyväntuulista höpöttelyä ja jalkojen nostelua, ei enää sitä maailman säälittävintä itkua. 

herännyt pikkukaveri

Niin kuin ilmeestä näkee, tänään aamupäiväunilta herääminen oli ihan parhautta :) (ja laiskana äitinä tosiaan puin Jäppiselle ja itselleni päivävaatteet vasta ekojen tirsojen jälkeen...)

Ollaan muuten nyt innostuttu kestovaippailustakin taas vähän vahingossa. Toissapäivänä minun piti vain kietaista harso ilmakylpysuojaksi pojan punoittavien henkilökohtaisten osien ympärille, mutta sitten tulin ensin kiinnittäneeksi harson näpsyllä ja sitten vielä villahousutkin eksyivät siihen päälle. Ja sama linja jatkui seuraavalla vaipanvaihdolla... Nyt kolmatta päivää työpäiväkestoillaan, illaksi ollaan laitettu kertis isin iloksi ja yölläkään en vielä kestopakettiin luota.