sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Vesirokkoilua

Hihhei, meillä sairastellaan nyt oikein urakalla! Sen työkkärin kurssin teoriaviikko oli ihan järkyttävä, parasta antia minulle taisi olla sukkapari, jonka ehdin neulomaan sillä aikaa kun lähinnä vain istuttiin ja odoteltiin. Tai no tekemistä olisi ollut enemmän, jos cv ja työhakemusten kirjoittaminen eivät olisi jo olleet hallussa, tai tietokoneen käyttö olisi vähän enemmän hakusessa. Sen viikon kruunasi Jäppisen nuha, tuli melkein tyhjästä mutta perjantai-lauantaiyö huudettiin siihen malliin, että lauantaiaamuna oltiin päivystysjonossa kolmansina korvatulehdusepäilyinä. Korvat onneksi olivat ihan kunnossa, raukkaparka tekee vain hampaita urakalla ja nuha täytti kaikki mahdolliset ontelot hankaloittaen hengitystä turhan paljon... No, tietenkin minä sain sen flunssan myös, ja työharjoittelusta tuli saikkua maanantaista keskiviikkoon. Poika toipui tosi nopeasti,  minulla vasta nyt parin viikon päästä on yskä kokonaan voitettuna. 

Tämän viikon maanantaina ja tiistaina ihmettelin, kun pikkumiehen selkään oli ilmestynyt pari punaista näppylää. No, pari vain eivätkä näyttäneet häiritsevän, olin enemmän huolissani poistuvasta allergisen näköisestä ihottumassa jalkapöydillä. Keskiviikkoaamuna näppylöitä oli jo sen verran, että soittelin ensin äidilleni "osaatko suoralta kädeltä heittää, mistä voisi tulla pieniä punaisia näppylöitä?" ja sitten neuvolaan. Saatiin onneksi aamuaika, että päästiin sinne käymään ajatuksella "myöhästyn työharjoittelusta vain vähän". No, kiire loppuikin sitten siihen, neuvolan täti näki puolessa sekunnissa, että vesirokkohan poitsulla on. Hurja soittelu ympäriinsä, peruin loppuviikon omat menot ja tiedotin sukulaiset ja pojan isän. Onneksi siskolla sattui olemaan syysloma ja hän oli vielä opiskelupaikkakunnaltaan Kotkassa käymässä, tuli sitten pojalle leikkikaveriksi niin mie pääsin työharjoittelemaan edes pariksi tunniksi. 

Puuroaddikti söi itse! 

Keskiviikkoaamun kuvassa näppyjä ei vielä näy ollenkaan, jäävät essun alle ja selkäpuolelle piiloon. Sen jälkeen näppylämäärä räjähti käsiin, torstaiaamuna laskin pelkästään kasvoista 15 erivaiheista rakkulaa ja vaipan alla niitä on useampi kymmenen, selkänahka on kuin suolahauleilla ammuttu. Poitsu itse ei paljoa ole hoksannut olevansa kipeä, joskus näyttää jotain näppylää huolestuneen näköisenä ja torstai-perjantai-yö meni ilmeisesti kutinan takia valvoessa, muuten vipeltää innoissaan ja vauhdilla edestakaisin. Vesirokkovoidetta olen pistänyt ainakin nukkumaanmennessä pari kertaa päivässä, se ainakin näyttää helpottavan näppyjen punoitusta kovasti ja kiherryksestä päätellen tuntuu iholla hauskalta. 

Minun kannaltani tämä on kyllä ollut ihan luksussairastamista tällä kertaa. Tällä viikolla siskoni oli pojan kaverina keskiviikon ja torstain, perjantaina minun äitini (myös syyslomalainen) katsoi pikkujätkän perään. Eilen iltapäivällä Jäpsy lähti isin luo yökylään ja tulee tänäiltana takaisin. Kun poika itse on pirteä ja hyvällä tuulella, ei se kaipaile minun perääni tavallista enempää. Ja minäkin olen osannut ottaa tämän sairastamisen suht rauhallisesti, kun toinen on niin vauhdikas koko ajan. Enää mietityttää ensi viikko - neuvolan tädin mielestä 3-6 päivää oireiden alkamisesta riittäisi tarhastapoissaoloajaksi, nettilähteet taas suosittelevat pysymään kotona kunnes nahka olisi ihan kunnossa. Mie en millään malttaisi pysyä poissa sieltä työharjoittelusta! Ja loppuviikosta viikko lyhenee kuitenkin, kun se yrittäjä lähtee muutaman päivän työmatkalle... Kaikki minun alle kahdeksankymppiset sukulaiseni ovat töissä, exän vanhemmilla on sellaisia omia menoja joita ei voi peruuttaa (ymmärrän oikeasti hyvin), ex on toki töissä myös.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Hengissä edelleen!

Hei, me ollaan hengissä edelleen! Kaikki muut ovat kyllä varmasti jo hylänneet tämän blogin tässä välissä... 

Suklaapipari maistui!

Jäppisellä on ikää jo melkein 1v 5kk, iso mies verrattuna edellisiin kirjoituksiin. Iso ja ihana, äidin oma murunen. Ei tosin vieläkään seiso tai kävele ilman tukea, puita pitkin kyllä huitelee sujuvasti ja konttaa hurjaa vauhtia. Juttelee muutaman sanan tarkoituksella ja vahingossa vaikka kuinka paljon. Käy hoidossa tarhassa ja näyttää viihtyvän siellä hyvin. Mie olen ihan hirvittävän ylpeä omasta pikkuaarteestani. 


Kesällä

Mie olen työtön edelleen, työkkärin kautta pitäisi tällä viikolla flunssan helpotettua aloittaa kurssi, joka ehkä paljastaa minun sisäisen pienen isännöitsijäni. Tai sitten ei. Kesä oli ihan hirvittävän rankka, nyt syksyllä elämä näyttää sentään paljon valoisammalta. Käyn eroryhmässä miettimässä eroon liittyviä fiiliksiä ja edistämässä irroittautumisprosessia, pikkuhiljaa alan hahmottaa muutkin miehet ympärilläni. Uskallan ehkä vilkaista silmiin asti...  Eksällä on ollut uusi nainen kuviossa jo kesästä asti... 

Mutta elämä voittaa! Ylöspäin täältä pinnistetään, keinolla millä hyvänsä!