Hassua, miten paljon mahankasvattelu ja pikkutyypin vointi pyörivät mielessä. Varmaan samaa tiheysluokkaa kuin miehillä seksi, eli n. kerran minuutissa. Vaikka mikäpäs siinä, kivahan tuota on ajatella...
Olin viikolla lupaillut itselleni, että lauantaina kiertelen vähän kaupoissa ja katson, jos jostain löytyisi jotain kivaa "tsemppibodya" tai vastaavaa. Nyt kun syke on nähty, olisi ihana hankkia jo jotain pientä konkreettista odottamaan. Se suunnitelma ei tosin kauhean hyvin toteutunut, siinä vaiheessa kun kaatosade lopulta hellitti, oli enää vain Anttila tässä keskustassa auki. Siellä kävin hiplaamassa pikkuvaatteet läpi, mutta syötävän suloiselta näytti vain yksi 52cm toppahaalari.. Ja ehkä vastasyntyneen kokoinen toppahaalari ei toukokuuvauvalle ole se fiksuin alkuostos? Toivottavasti ainakaan toukokuussa sille ei olisi käyttöä! No, ensi viikolla harjoitukset jatkuvat, jos vaikka töiden jälkeen ehtisi tai sitten lauantaina. Kiirettä ei vielä ole...
Tuli sitten ulkoilutettua mahaa vähän pidempikin lenkki, kävin jo etsimässä valmiiksi ravitsemusterapeutin majapaikan kohtaamistamme varten parin viikon päästä. Hyvä lenkki tuli tehtyä, meiltä sinne on varmaan 2km matkaa, eli yhteensä reilu 4km tuli käveltyä kaikkineen. Koiranulkoiluttajalle tai himolenkkeilijälle tuo nyt ei olisi matka eikä mikään, mutta omat sisäeläjän tapani tuntien olin ihan tyytyväinen itseeni.
Ihan uusi raskausoirekin on löytynyt, itkuherkkyys. Tänään olen jo kahdesti päässyt kuivailemaan poskiani, kun Kullan kanssa telkkarista katsotut jutut ovat olleet niin liikuttavia. Aika säälittävää, yleensä en tv:n edessä pahemmin tunteile. Ja maha mielestäni kasvaa, etenkin illalla tuntee juuri oikealla kohdalla pehmeän läskin alta kovaa kohoumaa, mitä en muista aiemmin havainneeni.
Minun vanhempani ovat nyt ihan pikkuisen vissiin höpsähtäneet tästä uutisesta. Silloin, kun muutin tänne paikkakunnalle, isi soitteli melkein päivittäin yli vuoden ajan, ja etenkin Kullalla meinasi jo välillä mennä hermo, kun aina roikuin puhelimessa sinnepäin. Nyt yhteydenpito oli jo rauhoittunut pitkäksi aikaa pari kertaa viikossa soitteluun ja äidin kanssa tekstailuun, mutta nyt plussan jälkeen puhelin on taas soinut joka päivä. Tänään äitikin halusi oikein puhua kanssani, se on yleensä harvinaista herkkua. Pitää nyt katsoa, kuinka pitkään aikovat päivittäin intoilla, jossain vaiheessa se ehkä voi alkaa hieman häiritsemään... Mutta ihanaa kyllä, että ottivat tämän positiivisena ja ovat innoissaan. Eka lapsenlapsi heille, kai sitä vähän saa ollakin höpsönä.
Tänään en enää saanut pidäteltyä, kun kaupatkin olivat jo kiinni. Nyt on puikoilla ensimmäinen vauvanneule. Tästä se sitten lähtee... Jaiks!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti