Ilman ehkäisyä

Niin, e-pillerit jäivät pois käytöstä pari viikkoa sitten. Hurja ajatus! Tilanne kehittyi aika vahingossa; olin hukannut voimassaolevan reseptini. Oman huolellisuuteni tuntien olin kyllä kantanut lompakossa mukana reseptiä, sääli vain että se oli vanha jo loppuun käytetty malli, eikä se uusi... Tai no ainakin miehen kannalta sääli, minua ei harmita yhtään. Kieltäydyin kuitenkin enää hankkimasta uutta lappusta, johan olin ehtinyt vuoden verran yrittää melkein jokaisen pilleripakkauksenkin kohdalla miehelle esittää, että tämä voisi olla jo viimeinen tätä sarjaa... Mieskään ei ole näyttänyt ehkäisyn perään haikailevan, joten nyt sitten mennään ilman pillereitä ja katsellaan mitä tapahtuu.

Sivuoireet pillereiden poisjäämisestä pääsivät kyllä vähän yllättämään. Sen arvasin, että mielialoissa tapahtuu jotain muutosta ja kuiva-kuivempi-Sahara-ilmiö saattaa helpottua. Oikeassa olin. Näin keskittyneen onnellinen en ole ollut pitkään aikaan, henkinen olo tuntuu tosi hyvältä. Kuin jonkinlainen tunteita tukahduttava kokovartalokortsu olisi otettu pois... Sama kortsu vei mennessään myös viimeisetkin hillityn ja hallitun haluamisen rippeet, miesparka on sängyssä ollut viime aikoina hätää kärsimässä... En edes muistanut, että seksi voi olla niin hauskaa, ja nyt ei kroppakaan anna mitään lopetusmerkkejä kuivuuden aiheuttamien ongelmien muodossa... Alavatsakin nipistelee aika tehokkaasti jatkuvalla syötöllä, se tosin voi liittyä ruuansulatukseenkin.

Sellainen uusi oire, jota en yhtään osannut etukäteen ajatella, on lämmön aistiminen. Niin kauan kuin olemme Kullan kanssa tunteneet toisemme, olen melkein kokoaikaisesti ollut kylmissäni ja valitellut palelua. Nyt sanavarastooni on ilmestynyt uusi sana "Kuuma!!!", johon liittyy epätoivoista selkärangan oikomista tuulettuvan ihopinta-alan maksimoimiseksi ja jopa vaatetuksen miettimistä sellaisesta lähtökohdasta, ettei nyt ainakaan koko aika tarvitse kärsiä tukahduttavasta hikoilusta... Ne hormonit, ne hormonit... Nyt tiedän vähän mitä odottaa vaihdevuosien iskiessä.

Mielenkiinnolla odotan, milloin mahtaa alkaa tapahtua jotain johonkin suuntaan. Irtoaako munasolu, alkavatko kuukautiset joskus vai hypätäänkö jopa (hurja toive) suoraan raskaanaoloaikaan. Ihana olisi, jos mukula saisi heti alkunsa, toisaalta viihdyn myös hyvin omassa kropassani nyt ilman ylimääräisiä hormoneita. Tarkkailen itseäni aika kovasti, yritän bongata merkkejä johonkin päin suuntaavasta hormonitoiminnasta. Jotain selvästi on tapahtumassa, mutta onko riittävästi? Takana on kuitenkin 7 vuotta pillerien syömistä, ja joka hiton pilleri periaatteessa vähentää hedelmällisyyttä. Kuinka kauan menee, ennen kuin kaikki niihin liittyvät kertyneet hormonit ovat poistuneet ja homma etenee ihan vain oman kehon varassa? Vielä en uskalla edes ajatella niitä juttuja, jotka voivat olla vialla ja esteinä jo nyt. Ehkä parempikin olla ajattelematta tässä kohtaa, kuitenkin eka yrittelykuukausi vasta puolivälissä... Rajansa kaikella, jopa negatiivisella ajattelulla.