Yritänköhän mie liikaa noiden meidän yöunien kanssa? niin että Jäpsy ei ehkä ehdi hokaamaan homman nimeä, kun yritys- tai yrittämättömyystapa vaihtuu? Tsemppausinto ei vain oikein riitä, jos uusi konsti ei näytä lyövän leiville heti.
Itse asiassa nyt saatiin ehkä taas jonkinlainen käänne kohti parempaa yöelämää. Lauantai-sunnuntaiyönä Mies hyppäsi pojalle tuttia ja hyssytteli niin pitkään kuin vain pystyi, toi sitten syömään kun muu ei enää auttanut. Sinä yönä syötiin kahdelta ja kuudelta, nukuttiin puoleen kahdeksaan! Toinen tai kolmas kerta ikinä, kun yöunet venyvät niin pitkään. Seuraavana yönä syötiin vain kolmelta, kuuden maissa syötöllä oltiin jo ihan hereillä. Nyt kahtena yönä ruokapyyntö on tullut vasta neljältä, mutta aamu on alkanut 5.17 pojan mielestä. Hilpeä höpötys ja iloinen pärinä täyttävät pinnasängyn, tutin nosto, kääntäminen, uudestaan peitteleminen ja syöttäminen kaikki vain piristävät entisestään. Yöllisiä tutinnostoreissuja en ole laskenut, turhan monta niitä tuntuu joka yö olevan. Viime yönä muistaisin kurkanneeni kelloa ainakin 23, 00, 01 alkuisina aikoina, mutta olisikohan sen jälkeen ollut vähän pidempi unijakso. Mieskin oli jossain välissä käynyt vessassa ja antanut tutin takaisin ohimennessään silmät levällään maailmaa ihmetelleelle pikkumiehelle. Onneksi reppana ei pelkää pimeää! Syliinkään asti ei öisin ole tarvinnut sen la-su-yön jälkeen nostaa kuin syömistä varten, kunhan tuttipalvelu toimii ja välillä pääsee kyljelleen.
Jos tuttiaddiktiota saataisiin pienennettyä, unet varmasti rauhoittuisivat ja voitaisiin alkaa miettimään pojan siirtämistä omaan huoneeseensa. Siellä ei häiritsisi, vaikka toinen yöllä höpöttäisikin. Yhden tai kaksi syöttöä voisi hyvin hoitaa istuvillaankin, mutta tunnin välein tutin perässä toiseen huoneeseen juoksu ei kyllä innosta. Vähän ollaan nyt yritetty päiväunille mennessä hakea tutittomuutta, mutta viimeistään syvästä unesta valvetilaa lähestyessä poika saa aina kokovartalosätkyn, jos suu sattuukin olemaan tyhjänä.
Missähän vaiheessa tuo poitsu hoksaa, että myös omassa sängyssä voi kääntyä kyljelleen ja takaisin? Jostain syystä suosikkinukkumisasento muuttui ihan yllättäen kyljelleen monen kuukauden selälläänkillittelyn jälkeen. Nyt uni tulee parhaiten kylkiasennossa sammakko kasvoja vasten, mutta herää silti aina selältään. Ei kuitenkaan pienintäkään yritystä siihen, että itse voisi mennä kyljelleen ja nukahtaa uudestaan...
Mutta pärinä se vasta kivaa onkin! Sitä pitää harjoitella yöllä, aamulla, päivällä, illalla unta hakiessa, suihkussa, leikkimatolla, heti syönnin jälkeen kun suu vain on tyhjä ja aina muulloin kun sattuu muistamaan. Läheskään aina ei onnistu, tulee vain pieniä puuh-ääniä, mutta sitten ilo on ylimmillään kun huulet pärisevät ja sylki lentää. Ja näyttää niin ylivoimaisen suloiselta sitä tehdessään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti