Elämä on enimmäkseen yhtä ällösöpöilyä tällä hetkellä.. Kai minulla on jonkun onnellisuushormonin yliannostus veressä, kun tuntuu, että edes työjutut eivät onnistu ahdistamaan kuin hetkellisesti. Enimmäkseen vain leijailen tukevasti 15cm maanpinnan yläpuolella ja silittelen mahaa. Tähän voisi vaikka tottua!
- Meidän vakisiivoojan vakisijainen sekosi tuossa yhtenä päivänä sanoissaan ihan täysin, kun osuin eka kerran alkusyksyn jälkeen samaan huoneeseen hänen kanssaan. Oli tuolla joku tieto jo ollut minun raskaudesta, mutta mahan koko pääsi silti yllättämään pahemman kerran. Ensimmäisen pari minuuttia siivoojatar vain osoitteli mahaa osaamatta sanoa mitään, oli vielä ihan shokissa koko loppukeskustelunkin.. Ja ehdottomasti yhtyi minun ajatukseeni siitä, että todennäköisesti tarvitsen toukokuussa kottikärryt mahan kuskaamiseen.
- Töissä pomo katselee minun mahaa jatkuvasti ja hymyilee sille. Alan kuulemma näyttää ihan raskaanaolevalta naiselta... Hauska katsoa, kun iso mies herkistelee.
- Vauva on nyt alkanut jumppailemaan niin, että liikkeet tuntuvat minun käsiini tosi selvästi ulospäin. Selvemmin kuin sisäpuolella tuntuu mikään itse asiassa. Aika ufo tunne, kun yllättäen mahanahka työnnetään määrätietoisesti joltain kohdalta sekunniksi tai pariksi vähän ylöspäin. Istukan sijainti vielä tekee sen, että todellakaan en saa mitään tuntoaistimusta sisäpuolelta. Alienleffat tulee elävästi mieleen... Hyvin tuo kyllä osaa tähdätä, minun käsiäni voi hyvin potkia mutta Kultaa ei, vaikka kädet olisivat mahan päällä vierekkäin. Kokoerokaan meidän käsissä ei ole iso, sormet ovat samanpituiset mutta Kullan käsi vähän leveämpi. Voisiko se olla pulssi tjsp, mitä muksu kuulee?
- Töissä ei varmaan kellään ole ollut kovin kivaa näinä parina viikkona vuodenvaihteen jälkeen, kauheaa riitelyä ja selvittelyä... Ei oikein tunnu mikään toimivan. Mutta tästä päästään vain ylöspäin.
- Eilen alkoi kohdun vasemmalta puolelta varmaan joku kannatin tai kiinnike huutaa pahemman kerran. Töissä kipuili pari tuntia tosi aktiivisesti, kotona melkein koko illan... Yöllä ei oikein tahtonut löytyä hyvää asentoa ja aamulla vihlaisi vielä pari kertaa mutta nyt ainakin tuntuisi rauhoittuneen. Pitäisi vain ottaa rauhallisesti ja yrittää välttää sen kohdan rasittamista. Edelleen luotan "toispuoleisuusteoriaani", niin kauan kuin kipu on vain pienessä kohdassa jossain sivulla, ei se voi kohdunsuuhun vaikuttaa...
- Paino on nyt noussut hurjasti, tänään tasan +2kg edellisestä neuvolakäynnistä. Tai no neuvolavaa'an tuomiosta en tiedä, mutta kotivaaka näyttää moista eroa sen aamun ja tämän aamun välille. Vähän hankalaa, kun juuri sille aamulle sattui haamuloikka alaspäin, nousu näyttää vielä parisataa grammaa komeammalta kuin mitä se muuten olisi. Pitää oikeasti alkaa vahtia syömisiä. Ja kovastihan vauva nyt näillä viikoilla kasvaa ja mahakin on selvästi suurentunut, kai siinä ihan aiheellistakin nousua on ainakin muutama sata grammaa. Vau-kirjan mukaan painon 18+ viikolla olisi pitänyt olla 220g, nyt huomenna alkavan viikon painoennuste on 500g. Hömppis tuplannut itsensä kuukaudessa, jos kirjaan on uskomista... Koko kahta kiloa ei tuo huima 300g:n lisäys kyllä vielä selitä!
- Ultran jälkeen mie olen alkanut höpistä mahalleni. Ainakin huomenet ja hyvät yöt pitää toivotella, usein myös aamulla yksin kotona selitän töihin lähtemistä... Ehkä sieltä joku äänenpaino menee läpi, jos ei muuta. Töissä muksu on enimmäkseen ollut hiljaa, eilen kyllä innostui riehumaan sielläkin, kun istuin liian kyyryssä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti