tiistai 20. tammikuuta 2009

Todistetusti raskaana

Hmm... Vyötärö alkanut pyöristyä lokakuussa, kuukautiset kadonneet lopullisesti syyskuussa, nainen puhuu pehmoisia ja silittelee esiintungettua mahaansa... Epäilyttävää. Jepjep, vihdoin jopa neuvolan kriteerit täyttyivät ja sain tänään todistuksen mukaani. Raskaana ollaan! Ja oikeutettuja äitiyspakkaukseen ja perhelomiin, kunhan onnistutaan täyttämään Kelan kaavakkeet oikein.

Tänään oli taas ihan huippu neuvolakäynti, edelleen mie kauheasti tykkään siitä meidän tätsystä. Pääsin sisään huoneeseen jo varttia liian aikaisin (lähdin kotoa 50 min ennen virallista aikaa, jotta ehtisin kävellä sinne tosi rauhassa verenpainetta nostamatta, mutta maleksiminen ei ole minun lajini...), ja ulostauduin vasta pari minuuttia oman aikani jälkeen. Oli kovasti pieniä hassuja kysymyksiä ja tuli ihan oikeaa keskusteluakin käytyä joistain asioista.

Kaikki mitattavat arvot olivat ihan odotettavissa olevia, ei mitään suurempaa kalabaliikkia niistä. Verenpaine oli ok, vähän alle 120/75. Hemppa 111, eli raudansyönti jatkuu. Paino noussut 309g/vko, pissakin puhdas. Muksun syke oli 152 ja yksiö tilava, kohdunpohja 22cm eli hypättiin ihan yläkäyrälle. Mahan isohko koko ei olekaan vain puhdasta mielikuvituksen tuotetta. Masennustestistäkin selvisin 3 pisteellä, kun 12 olisi ollut ensimmäinen huomiota vaativa raja. Mikäs tässä on ollessa, tukevassa omassa hormonipöllyssä.

Kelan papereiden lisäksi sain aikataulun perhevalmennuksiin maaliskuussa ja sokerirasituskokeeseen helmikuussa. Se vähän harmittaa, että neuvolalääkärin käynti on viikkoa aiemmin kuin saan mennä sinne sokerirasitukseen, olisin mieluummin saanut ne sokeritulokset myös sinne mukaan. No, aina ei voi voittaa, ja eiköhän tuo tätsykin osaa neuvoa, jos liiasta sokerista ja lunttaamisesta jäädään siellä kiinni. Hassut ne ohjeet kutsussa, hampaitakaan ei aamulla saa tahnalla pestä, jottei tulos vääristyisi. Hyvä toki varoittaa, muuten olisin taatusti tahnaillut.

Kulta tunsi eilen eka kertaa liikettä vatsanahan läpi, ihanaa. Siitä se isän ja lapsen välinen kommunikaatio lähtee kehittymään. Minä en ikinä kestäisi olla mies ja odotella niitä liikkeitä noin kauaa! Nytkään en ollut pysyä nahoissani, vaikka jotain epämääräisiä kutinoita on tuntunut jo pitkään.

Tulisi jo toukokuu äkkiä!

Ei kommentteja: