6kk kuulumisia

Mihin tämä aika oikein vierähtää? Tai no kyllähän minä sen tiedän, arjen pyörittämiseen ja unettomiin öihin... Nyt tuntuisi taas, että yöelämässä on ehkä himppusen enemmän järkeä kuin pahimpina aikoina, mutta levotonta on silti tämän talon nukkuminen. (ei siis enää herätä alle tunnin välein koko yötä, ainakaan kovin usein)

Jäppinen oli 6kk neuvolassa 8965g ja 70,5cm, päänympärystä taisi löytyä kaikki 49cm. Johan tuo on kohta pienipäisen naisen kanssa samoissa mitoissa! Mutta suuret ajatukset vaatii suuret aivotkin, ja tokihan tuo on fiksuin pikkumukula ikinä. 

Jäpsykkä oppi 9. marraskuuta kääntymään itse selältä mahalle, sitä treenataan vaihtelevalla innostuksella. Toiseen suuntaan ei vielä pääse takaisin. Mahallaan ollessa saattaa peruuttaa metrinkin yhden session aikana, mutta useimmiten siihen liittyy hurja huuto, kun halutut tavarat lipuvat vain kauemma... No, ehkä se joskus oppii liikkumaan, ja paikallaan pysyvässä vauvassa kieltämättä on oma hohtonsa. 

Syömisistä ei paljoa kannata puhua, meillä asuu nykyään likipitäen pelkällä tissillä elävä pikkumies. Onneksi maitoa tulee (ja paljon!), kiinteitä uppoaa ehkä viisi teelusikallista päivässä. Välillä niitä syötiin jo ihan purkillisia päivän aikana, mutta sitten iski pieni flunssa, ja nyt ei kyllä maistu yhtään... Ehkä se joskus taas innostuu? vai tuleekohan se teini-ikäisenä nälkäisenä koulusta ja vaatii ekana n. 2 litraa maitoa, että saa mahansa täyteen? Kai ne kaverit joskus kertovat, että karkki ja piparit ovat paljon parempia kuin mikään äidinmaitopohjainen juttu?

Elämä on kökköä, noin yleisesti ottaen. Ei paljoa jaksa tai tee mieli kirjoitella... Ystävät kuitenkin ihania. 

Saatiin pikkumiehen kanssa uusi paketti, joka melkein sai minut tullessaan itkemään. Laajennettu mutta sama Ravelry-porukka, jota kehuin edellisessäkin postauksessa, oli tehnyt yhteistyönä Jäppiselle tilkkupeiton, ja mukana tuli paljon kaikkea muutakin. Käsittämättömän ihania ihmisiä! Peitto on minun suuri suosikkini tällä hetkellä, toivottavasti poitsu itsekin arvostaa sitä isompana, kun voi valita päällysteensä vähän nykyistä vapaammin. 

Tällä hetkellä parvekkeella taitaa olla muodostumassa lähiaikojen päiväuniennätys. Minun mielestäni kello oli yhden hujakoilla, kun lähdetttiin vaunuilemaan ulos, ja nyt se on jo melkein kolme. Pikkumies vetää onnellisena hirsiä. Päällään sillä on ihan hurjasti kaikkea, sisävaatteiden päälle on laitettu fleecepuku, villalapaset, toppahanskat, -töppöset ja -haalari, äitiyspakkauksen makuupussi ja kaksi pipoa. Paljoa sen enempää ei vaunukoppaan mahtuisikaan. Tänään on lämmin päivä edellisiin nähden, pakkasta alle 15 astetta, joten jätin välivillapeitot pois. Pahimpina parina päivänä ei olla uskallettu ulos ollenkaan, ja voi hyvänen aika, että silloin voi sisällä kaksin koko päivän oleminen ahdistaa... 

Eilen käytiin miehen kanssa kaverien pikkujouluissa. Jäppinen oli kotona kahdestaan mummon kanssa, ja hyvin oli kotimiehillä mennyt. Maitoa oli syönyt sujuvasti pullosta ja jatkanut sitten uniaan, tuttia oli pitänyt pari kertaa nostella. Ihan suoraan sanottuna minulla on eiliseen alkoholinkäyttöön nähden tänään aivan liian hyvä olo. Melkein koko viinipullolla ja isolla alkon siiderillä olisin ansainnut kauhean kankkusen (etenkin kun humalat lähikuukausina ovat olleet sattuneesta syystä tosi harvassa), mutta aamulla olo oli hetken hontelo, sen jälkeen olen ollut täynnä virtaa. Mentiin vauvauintiinkin Jäpsyn ja mummon kanssa. Illalla tuulettuminen teki kyllä ihan tolkuttoman hyvää! Vaikka puhelin olikin kädessä tai sylissä koko ajan, mieli oli jossain ihan muualla kuin vauvajutuissa. Lauloin liikaa, höpisin paljon, nautin olosta ihan vain aikuisena ihmisenä.... Vielä kivempaa olisi ollut, jos miehen kanssa oltaisiin pussailtu siinä sivussa entiseen malliin, mutta ihan kaikkea ei kai voi saada. Eka kerta yhdessä ulkona Jäppisen syntymän jälkeen, tästä tämä (ehkä) taas lähtee.