Kolmenkympin kriisi

Herranjumala, tänään olisi sitten tasan 30 viikkoa täynnä. Mihin tämä talvi ja kevät on oikein kadonneet? Eikö raskausajan pitänyt olla hirmuisen pitkä, melkein vuosi, eikä pari hassua kuukautta? Pitäisikö meidän muka oikeasti olla valmiina ottamaan mahdollisesti mukula kotiin jo 6 viikon päästä? Pisimmilläänkin armonaikaa enää 12 viikkoa jäljellä.. Jaiks!

Hyvästi rauhalliset aamut lehden ja teekupin kanssa, yöunet, oma vapaa-aika... Tervetuloa ihan toisenlainen elämä! Hirvittää kyllä oikeasti. Kaiken järjen mukaan meistä pitäisi tulla ihan asialliset vanhemmat, mutta entäs jos ei tulekaan? Kaikki muut eri toukokuisten ketjuissa tuntuvat niin rauhallisilta, minä taidan olla ainoa panikoiva...

Rv 29 näytti tältä


ja nyt rv 30 näyttää tältä. Kylläpäs eri paitavalintakin osaa vaikuttaa kuviin...


On se iso... Olo on aika muhku, mutta edelleen pirun hyvä muuten. Ei supistele ja jaksan aika hyvin touhuilla, vaikka painavien nostelusta ja kantamisesta enimmäkseen kieltäydynkin. Innostuessa jaksaa vaikka kuinka paljon, tylsiä juttuja tosi vähän... Omituinen ilmiö, eikö olekin!

Vaunut tulivat eilen, kaikki kunnia nopeasti toimivalle nettikaupalle! Varmaan pari tuntia Kullan kanssa kuivaharjoiteltiin niiden käyttöä, kasaaminen ja muu tuntui yllättävän omituiselta ennen kuin sen hoksasi, ja hoksaamisen jälkeen usein itsestään selvältä. On ne ihanat, ainakin minun silmääni, mutta tosi isot. Toisaalta isoja tässä haettiinkin, isoihin pitäisi vielä vuoden parin päästäkin onnistua nukuttamisen hyvin, jos vain mukula innostuu raittiissa ilmassa nukkumisesta. Voihan sitä sitten hankkia kevyet matkarattaat kaveriksi, jos nämä alkavat jossain vaiheessa tuntua liian hyökkäysvaunumaisilta isomman käyttäjän kanssa.


Samassa paketissa vaunujen kanssa tuli myös sitteri. Kulta ei oikein tainnut ymmärtää sen merkitystä... Ehkä tuo selvinnee tässä seuraavan puolen vuoden aikana, tai sitten todetaan se meidän käytössä vuoden turhakkeeksi. Etukäteen ainakin minusta on kiva ajatella, että pikkuisellekin on joku istuimen tapainen, jossa maailmaa näkee vähän eri kuvakulmasta, ja saa ehkä keinuteltua uneenkin... (ja pääsee yksin vessaan varmana muksun olinpaikasta, kun kiinnittää sitteriin siksi aikaa)

Mummi oli lähettänyt minulle yksi päivä postia. Kestotilaajan etukortti paikallislehteen ja Hesarista saksittu artikkeli kätkytkuolemista ja niihin liittyvästä nukutussuosituksesta (selällään ja tutti suussa). Voi Mummi Mummi.. Mihin tässä jouduttaisiinkaan ilman huolehtivia sukulaisia? Voin kyllä hyvin kuvitella sen tilanteen, kun ovat Papan kanssa yhdessä bonganneet jutun lehdestä, ja siinä sitten päättäneet valistaa minua noviisiakin tässä asiassa. Parasta tarkoittavat varmasti. Ja niin mummimainen ele kuin vain voi olla...

Neuvolakuulumisia 29+5

Neuvolasta terveisiä, 29+5 tänään

paino +467g/viikko
hemoglobiini 119
verenpaine 118/79
kohdun korkeus 29cm (yläkäyrän lähellä mennään, mahan koossa huomaa kyllä)
pissa puhdas
muksu raivotarjonnassa taas, selkä kohti minun vasenta kylkeä
muksun syke 144 ja liikkeet ++

Kaikki oli siis hienosti, painonhallintaakin kehuivat, kun on pysynyt alle 500g/viikko. Omaan korvaan kyllä tuokin kuulostaa aika vauhdikkaalta nousulta, vielä sentään ollaan muutama kilo 100kg:n rajan paremmalla puolella. Vaivoja en osannut valitella kuin närästystä ja pientä "hämminkiä" lantion alueella, ilmeisesti liitokset alkavat pikkuhiljaa löystymään. Kun ei supista, niin ei supista, vaikka kuinka kyselisivät...

Muksun liikkumisinto nauratti omaa tätsyä ja opiskelijaa, kun toinen vähän hermostui mahan kokeiluista. Asentoa sai vielä mittailla ihan nätisti, mutta sykettä laskevaa anturia toinen yritti vauhdilla karkuun ja viuhtoi niin, että mahan pinnallakin näkyi kuulemma isoja liikkeitä. Hassu pikkuinen :ihq: Kiva kun sitä elinvoimaa ja omaa tahtoa selvästi löytyy jo nyt! Saas nähdä sitten toukokuussa, kuinka kovasti mokoma kaipaa viihdytyspalveluita ja muita mukavuksia justnytheti.

Olin tipauttanut oman kännykkäni sinne terkkarin huoneeseen aamulla, huomasin kun olin jo melkein keskustassa asti. En jaksanut enää lähteä talsimaan paria kilometriä takaisin, käydään huomenaamulla autolla hakemassa ennen töihin menoa. Kuulemma ovat siellä paikalla jo 7.30 jälkeen, hyvin ehditään ennen kuin Kullalla alkaa työt.

Eilen synnytysvalmennuksessa ei tullut mitään ratkaisevan uutta tietoa. Vähän minua sapetti, kun tätsy oli sitä mieltä, että paikallaolleista n. 10 parista ehkä yksi saattaa tositilanteessakin muistaa liikkeessä pysymisen hyvää tekevät vaikutukset. Voihan se ollakin ihan paikkansa pitävää tilastotietoa, mutta silti haluan ainakin etukäteen visualisoida itseni juuri siksi poikkeusyksilöksi, joka ei sinne sängyn pohjalle käperry ihan heti. Saas nähdä sitten...

Tilasin meille eilen vaunut. Beige-tummansiniruudulliset Filuu M100 Evolutionit löytävät tiensä meille toivottavasti vielä tällä viikolla. Jaiks! Toivottavasti nuo nyt olisivat niin kivat, kuin mihin olen tsempannut itseni uskomaan... Ainakin Helsingissä tuli yksi tyytyväinen käyttäjä vastaan. Oli pakko oikein kysyä, kun huomasin vaunujen merkin. Piti varmaan minua ihan kahjona, mutta entäpä sitten. Raskaanaollessa saa vähän ollakin...

Shoppailua

Meillä on pinnasänky ja turvakaukalo! Puolisen tuntia sitten tultiin paikallisesta Lastentarvikkeesta kotiin mukana kalusteita pikkuista varten. Patjakin ostettiin, hieno kaksipuoleinen malli, jossa on kova ja pehmeä puoli, ja petauspatja vielä siihen päälle. Kotimatkalla hihiteltiin yhdessä, että tuollaiset puolet taitavat olla lähinnä vanhempien psykologista manipulointia kalliimpaan suuntaan, mutta haksahdettiinpa itsekin. Pykälää halvempi patja oli niin onnettoman tuntuinen vaahtomuovisydeemi, tämä tuntui kuitenkin kädellä kokeillessa hyvältä.

Saas nähdä kuinka näppärältä sänky alkaa sitten tuntua käytössä. Peruskehikon lisäksi löytyy pyörät alta, säädettävän korkuinen pohja ja alaslaskettava laita. Sänkykin ajatuksena herätti autossa lievää hysteriaa, kumpikaan ei muistanut yhtään elokuvaa, jossa pinnasänkyä olisi koottu sopuisassa yhteisymmärryksessä. Toivottavasti todellisuus olisi Hollywoodia sävyisämpi, ettei siitä tarvitsisi alkaa tappelemaan...

Turvakaukalo on Graco Logico S Air-värisenä. Myyjä näytti ensin sisällä malli-istuimen kanssa, miten kiinnitys tapahtuu, ja sen jälkeen saatiin lupa mennä sovittelemaan omaan autoon. Kiinnitys onnistuikin kohtuullisesti, mutta irroittaminen ei sitten millään. Lopulta tuli toinen myyjä meitä pelastamaan... Pitää vissiin muutaman kerran kuivaharjoitella istuimen käyttöä kotioloissa, ennen kuin kehdataan lähteä synnyttämään, muuten ei julkisella paikalla uskalla nyyttiä pahemmin kuljettaa. Oikeasti kaukalo ja jalusta olivat tosi näppärän tuntuiset, kunhan toimintalogiikka löytyi.

Vielä pitäisi löytää kiva hoitopöytä jostain, sitten olisi kai tärkeimmät tavarat hankittuna. Ja tulisipa se äitiyspakkaus jo kohta! Tuolla liikkeessä vakuuttavan näköiset hoitopöydät olivat ihan sikahintaisia, ja ainoa kohtuuhintainen ihan tolkuttoman pieni. Katsellaan vielä, josko sopivampi löytyisi jostain muualta.