Eilen käytiin Kullan kanssa ekan kerran neuvolassa asti ihmettelemässä. Jännitti kovasti! Hirveän positiivinen mieli jäi kyllä molemmille reissusta, täti oli ystävällisen ja asiallisen tuntuinen ja hommat menivät ihan nappiin. Lukupakettiakin saatiin mukaan aika hurja pinkka, vähän sitä tuli illalla jo selailtua.
Neuvolan mukaan tänään oli 12+2 ja laskettu aika 12.4. Minä en kyllä usko yhtään, mutta ainakin näillä tiedoilla meidän pitäisi päästä äkkiä ultraan etsimään sikiötä ja niskaturvotusta. Jos vaikka loppuviikosta tulisi jo tieto siitä ajasta, ja ensi viikolla päästäisiin menemään.. Toivossa on ainakin hyvä elää. Ja jos siellä vain olisi elävä pikkukirppunen...
Painosta puhuttiin jonkin verran, ja sain peräti ajan ravitsemusterapeutillekin. Ei se ainakaan vahingoittaa voi, jos siellä käy juttelemassa. Ja tiedänhän minä, että sitä on ihan liikaa, ihan liikaa.. Näillä kuitenkin mennään, kun ei muutakaan tässä vaiheessa voida. Hyvä kuitenkin, ettei tätsy tuntunut ottavan siitä itselleen mitään kynnyskysymystä, totesi vain asiat niin kuin ovat.
Tietoista raskautta on nyt takana pari viikoa, ja minulla on jo nyt ikävä valkoviiniä ja yhtä tuorejuustoa. Ihan kestettävissä kyllä molemmat, mutta huvittavaa, miten niitäkin voi ajatella yllättävän paljon, jos ei saisikaan niillä herkutella ihan tuosta vain. Naurettiin Kullan kanssa yhtenä aamuna kun katsottiin jääkaappiin, siellä oli minun puolellani uuniohrapuuroa, flora-margariinia ja vähän viinirypäleitä, miehen puolella kolesterolia alentava becel, likööripullo, tuorejuustoa... Asetelma ei mitenkään ollut tietoinen, mutta seinien vierelle asettuneet tavarat vain olivat hetkellisesti hauskan näköiset.
Kävin sunnuntaina Kotkassa katsomassa porukoita ja isovanhempia. Kieltä sai välillä pureskella ihan tosissaan, ettei vielä lipsahtelisi mitään uutisia. Taisin sitten ollakin aika hiljainen, onneksi E-siskolla oli niin tehokas yhden naisen show päällä, että minuun ei kukaan ihan hirveästi ehtinyt katselemaankaan. Ultran jälkeen sitten varmaan kerrotaan Kullan kanssa aika äkkiä, että tulevat mummot ja papatkin pääsevät mukaan tunnelmaan.
tiistai 30. syyskuuta 2008
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Raskausoireita
Kolmas päivä testistä, ja kauhea itseanalysointi päällä koko ajan... Jännittää ihan hirveästi! Ja asia on koko ajan mielessä, ei puhettakaan että vaikka töihin keskittyminen onnistuisi.
Soitin jo neuvolaankin, 29.9. mennään Kullan kanssa ekalle visiitille sinne. Hirmuisen sydämellisen tuntuinen täti puhelimessa, eka onnittelija...
Mutta joo, kun oikein tarkkailee, niin pieniä oireita alkaa olla jo havaittavissa:
- Alamahassa on sellainen herkkä kohta, johon ei voi suoraan nojata. Mahallaan tms voi hyvin olla, mutta suoraan siihen ei voi kohdistaa painetta.
- Pientä kuukautismaista vihlontaa ja nipistelyä, seksin tai ryntäilyn jälkeen vähän enemmänkin. Ei se nyt liikaa satu, mutta muistuttaa, että ei saisi juosta kuin päätön kana... Tuo seksinjälkeinen kyllä harmittaa siinä mielessä, että kun orkku aiheuttaa tiukan jälkikouristuksen, kuin usein niitä uskaltaa saada?
- Mieliala heittää töissä tosi pahasti! Kaikki v*tuttaa, ovet paukkuu, elämä on... Ihme jos nuo eivät kohta arvaa, kun tähän mennessä minua on kai pidetty ihan ylileppoisana. Tai sitten työkaverit vain lopettavat minulle puhumisen, kun olen niin hankala. Onneksi kotona on hyvä ja leppoisa olla, Kullasta on tullut ihanampi kuin koskaan. Voisin koko päivän vain nyhertää kainalossa ja suukotella.
- Rinnat ovat hetkittäin arat, liivit ahdistaa ja nännit tököttää. Kumma juttu, Kulta suhtautuu niihin kauhean positiivisesti...
- Ruuat saattavat alkaa ällöttää kesken syömisen, mutta se onneksi menee heti ohi (ainakin vielä). Hirveä nälkä olevinaan koko ajan, ja vettä tekee mieli koko ajan. Kumma juttu, sitten saa myös juosta pissalla ahkerasti, kun työpäivän aikana saattaa mennä vettä parikin litraa ja kotona vielä lisää... Teenjuonti on vähentynyt ihan itsestään, ja herkkuja ei onneksi tee mieli ihan samaan tahtiin kuin arkena.
- Väsyttää! Töissä alkaa puolen päivän jälkeen olla kovasti sellainen olo, että voisi mennä päiväunille. Tänään tulin kotiin viiden jälkeen, syötiin ruoka, katsottiin Emmerdale ja mentiin päiväunille. Kultakin kyllä nukkui pitkään, mutta minä heräsin hetken ennen iltakymmentä suihkun kohinaan. Iltatee ja vähän leipää naamariin, BB ja nyt puolen kahdentoista maissa väsyttää jo taas..
Tai sitten vain kuvittelen kaiken, ja päästän hankalan minäni valloilleen, kun kerrankin on hyvä tekosyy. Joka tapauksessa hymy on herkässä ja elämä näyttää lähinnä pastellisävyisiltä pilviltä ympärillä. Kullalle tänään huokailin, että joku selvempi oire voisi olla kiva, ettei niin tulisi epäiltyä itseään, mutta toisaalta... Ei se oksentaminen välttämättä olisi niin kivaa...
Ja taas, teksti on kirjoitettu 17.9.08 klo 23.26. Vielä ei uskalla julkaista, panttaan nyt tätä ihan minun ja Kullan salaisuutena...
Soitin jo neuvolaankin, 29.9. mennään Kullan kanssa ekalle visiitille sinne. Hirmuisen sydämellisen tuntuinen täti puhelimessa, eka onnittelija...
Mutta joo, kun oikein tarkkailee, niin pieniä oireita alkaa olla jo havaittavissa:
- Alamahassa on sellainen herkkä kohta, johon ei voi suoraan nojata. Mahallaan tms voi hyvin olla, mutta suoraan siihen ei voi kohdistaa painetta.
- Pientä kuukautismaista vihlontaa ja nipistelyä, seksin tai ryntäilyn jälkeen vähän enemmänkin. Ei se nyt liikaa satu, mutta muistuttaa, että ei saisi juosta kuin päätön kana... Tuo seksinjälkeinen kyllä harmittaa siinä mielessä, että kun orkku aiheuttaa tiukan jälkikouristuksen, kuin usein niitä uskaltaa saada?
- Mieliala heittää töissä tosi pahasti! Kaikki v*tuttaa, ovet paukkuu, elämä on... Ihme jos nuo eivät kohta arvaa, kun tähän mennessä minua on kai pidetty ihan ylileppoisana. Tai sitten työkaverit vain lopettavat minulle puhumisen, kun olen niin hankala. Onneksi kotona on hyvä ja leppoisa olla, Kullasta on tullut ihanampi kuin koskaan. Voisin koko päivän vain nyhertää kainalossa ja suukotella.
- Rinnat ovat hetkittäin arat, liivit ahdistaa ja nännit tököttää. Kumma juttu, Kulta suhtautuu niihin kauhean positiivisesti...
- Ruuat saattavat alkaa ällöttää kesken syömisen, mutta se onneksi menee heti ohi (ainakin vielä). Hirveä nälkä olevinaan koko ajan, ja vettä tekee mieli koko ajan. Kumma juttu, sitten saa myös juosta pissalla ahkerasti, kun työpäivän aikana saattaa mennä vettä parikin litraa ja kotona vielä lisää... Teenjuonti on vähentynyt ihan itsestään, ja herkkuja ei onneksi tee mieli ihan samaan tahtiin kuin arkena.
- Väsyttää! Töissä alkaa puolen päivän jälkeen olla kovasti sellainen olo, että voisi mennä päiväunille. Tänään tulin kotiin viiden jälkeen, syötiin ruoka, katsottiin Emmerdale ja mentiin päiväunille. Kultakin kyllä nukkui pitkään, mutta minä heräsin hetken ennen iltakymmentä suihkun kohinaan. Iltatee ja vähän leipää naamariin, BB ja nyt puolen kahdentoista maissa väsyttää jo taas..
Tai sitten vain kuvittelen kaiken, ja päästän hankalan minäni valloilleen, kun kerrankin on hyvä tekosyy. Joka tapauksessa hymy on herkässä ja elämä näyttää lähinnä pastellisävyisiltä pilviltä ympärillä. Kullalle tänään huokailin, että joku selvempi oire voisi olla kiva, ettei niin tulisi epäiltyä itseään, mutta toisaalta... Ei se oksentaminen välttämättä olisi niin kivaa...
Ja taas, teksti on kirjoitettu 17.9.08 klo 23.26. Vielä ei uskalla julkaista, panttaan nyt tätä ihan minun ja Kullan salaisuutena...
maanantai 15. syyskuuta 2008
Yllättävän hyvä lapsettomuuslääkäri
Huh huh, aamulla meinasin saada pienimuotoisen kohtauksen... Kuukautisia ei vain kuulunut, joten päätin ihan vain huvin ja urheilun vuoksi testata viimeisen negatiivisen ennen kuin alan popsia Terolutteja. Muuten hyvä, mutta testi mokoma päättikin alkaa positiiviseksi! Onni toi onnea tällä kertaa...
Yllättävän hyvin auttoi siis se visiitti viime viikolla sen gynekologin luo. Viikko siitä olin jo tietoisestikin raskaana, ei huono... Voin suositella, jos joku muukin haluaa kokeilla. Tosin mokoma erehtyi siinä, että kuukautiset eivät suinkaan alkaneet viime viikolla.
Tämä päivä on nyt mennyt sekalaisessa hihittelyssä ja ihmettelyssä. Töissä tuntui, että kykenin vain punastelemaan ja hymyilemään itsekseni, ihme jos työkaveritkin eivät jotain huomaa. Itse asiassa yksi ehkä epäilikin jotain, kysyi olenko käynyt laitattamassa hiukset.. Nauroin vain, totesin että parturista on jo pitkään ja uudet silmälasitkin on olleet naamalla jo pari viikkoa, eläköön hyvä huomiokyky. Sama täti on monesti väittänyt tunnistavansa heti raskaanaolevan naisen ja tietävänsä vauvan sukupuolenkin, katsotaan nyt, tuleeko sieltä sitten ennustusta jossain vaiheessa.
Kultakin yllättyi aamulla iloisesti. Maltoin sentään olla herättämättä toista, kerroin uutisen vasta kun oli itse kömpinyt jo pystyyn. Hymyilee ihan yhtä hömelönä kuin minäkin...
Kuorossa oli illalla meidän tuorein kuorovauva mukana, ikää kuukausi. Tuntui niin hassulta katsella sitä pikkunyyttiä ja ajatella, että toukokuun lopussa meillä varmaan on jo tuollainen itsellämme jos kaikki menee hyvin... Miten ne muka uskaltaisivat sairaalasta antaa sellaisen meidän matkaan? Tipautetaan vielä ja rikotaan se... Ja voi miten suloinen se pikkutirppana olikaan, kun kurkki meitä haalarin kaulusten ja tutin takaa... Voi elämä!
Olen niiiiiiin onnellinen juuri nyt... ihan uskomatonta!
Varmuuden vuoksi itselleni talteen, teksti kirjoitettu 15.9.08, klo 21.54 koneen mukaan... Aika tasan puoli vuotta näyttäisi raskautumiseen meillä menneen, ekan blogitekstin olen päivännyt 18.3. Hurjan nopeasti mennyt tämä väliaika kyllä...
Yllättävän hyvin auttoi siis se visiitti viime viikolla sen gynekologin luo. Viikko siitä olin jo tietoisestikin raskaana, ei huono... Voin suositella, jos joku muukin haluaa kokeilla. Tosin mokoma erehtyi siinä, että kuukautiset eivät suinkaan alkaneet viime viikolla.
Tämä päivä on nyt mennyt sekalaisessa hihittelyssä ja ihmettelyssä. Töissä tuntui, että kykenin vain punastelemaan ja hymyilemään itsekseni, ihme jos työkaveritkin eivät jotain huomaa. Itse asiassa yksi ehkä epäilikin jotain, kysyi olenko käynyt laitattamassa hiukset.. Nauroin vain, totesin että parturista on jo pitkään ja uudet silmälasitkin on olleet naamalla jo pari viikkoa, eläköön hyvä huomiokyky. Sama täti on monesti väittänyt tunnistavansa heti raskaanaolevan naisen ja tietävänsä vauvan sukupuolenkin, katsotaan nyt, tuleeko sieltä sitten ennustusta jossain vaiheessa.
Kultakin yllättyi aamulla iloisesti. Maltoin sentään olla herättämättä toista, kerroin uutisen vasta kun oli itse kömpinyt jo pystyyn. Hymyilee ihan yhtä hömelönä kuin minäkin...
Kuorossa oli illalla meidän tuorein kuorovauva mukana, ikää kuukausi. Tuntui niin hassulta katsella sitä pikkunyyttiä ja ajatella, että toukokuun lopussa meillä varmaan on jo tuollainen itsellämme jos kaikki menee hyvin... Miten ne muka uskaltaisivat sairaalasta antaa sellaisen meidän matkaan? Tipautetaan vielä ja rikotaan se... Ja voi miten suloinen se pikkutirppana olikaan, kun kurkki meitä haalarin kaulusten ja tutin takaa... Voi elämä!
Olen niiiiiiin onnellinen juuri nyt... ihan uskomatonta!
Varmuuden vuoksi itselleni talteen, teksti kirjoitettu 15.9.08, klo 21.54 koneen mukaan... Aika tasan puoli vuotta näyttäisi raskautumiseen meillä menneen, ekan blogitekstin olen päivännyt 18.3. Hurjan nopeasti mennyt tämä väliaika kyllä...
maanantai 8. syyskuuta 2008
Terot on mun kavereita
Ei se lääkärikäynti sitten ollutkaan niin paha kuin pelkäsin, hyvä fiilis jäi päällimmäiseksi poislähtiessä. Vanha setälääkäri ei alussa oikein tahtonut pysyä perässäni, kun selitin asioita n. 100 sanan minuuttivauhdilla ja toisen olisi pitänyt saada kahdella sormella kirjoitettua ydinasiat muistiin. Sopiva kommunikointitahti kyllä löytyi nopeasti.
Ultrassa näkyi ihan minun itse kehittelemäni keltarauhaskysta, kuulemma sen näköinen että kuukautiset olisivat itse alkamassa muutaman päivän sisään. Jospa annan niille aikaa tulla vaikka kp70 asti, ja jos ei sitten ole alkaneet, kemiallinen apu käyttöön.
Sain tosiaan reseptin Terolutiin kolmeksi kuukaudeksi lääkärin mukaan. Resepti on kyllä vähän hämärän näköinen, Kulta tai minä emme kumpikaan keksineet, missä kohtaa siinä lukee se pillerien määrä, mitä sillä saa lunastaa. Noh, kaipa nuo apteekissa tietävät. Kierron 15. päivä pitäisi alkaa syödä 10 päivän kuuri, ja sen jälkeen kuukautisten pitäisi olla tuloillaan muutaman päivän sisällä. Tähän meneillään olevaan kuuriin ei kyllä kehtaisi niitä "tuhlata", jos menkat olisivat alkaakseen ihan itse lähiaikoina. Puolen vuoden päästä jos kierto taas vetelee huikeita lukuja uudestaan lääkäriin, tai jos vauvaa ei kuulu vuoden sisällä tasaisemmallakaan kierrolla.
Hauska muuten, ultraa kurkkiessani tulkitsin ensin tilanteen ihan väärin... Olin aivan varma, että oikeanpuoleinen munasarjani on sikiö! Himppasen sykkivä tumma möykkyinen möykky, ihan selvästi olisi voinut olla joku tyyppikin... Onneksi en ehtinyt laukaista havaintoani ääneen, kun setä jo selitti tarkemmin, mitä kuvassa onkaan. Siitä kyllä pointsit, kertoi hyvin mitä ruudulla näkyi koko ajan. Ja hyvä ettei tarvinnut omien havaintojen varassa olla.
Kädellä tehty sisätutkimus oli äärimmäisen nopea ja teki kipeää, en tosin ehtinyt sattumista edes hihkaista, kun se oli jo ohi.
Painoa pitäisi saada nyt alas ihan tosissaan, lääkäri totesi että siitä varmasti olisi kaikista suurin apu. Ja mahdollinen raskauskin olisi ihan taatusti helpompi, jos saisi edes muutamankin ylimääräisen kilon tipautettua matkan varrelle ennen sitä. Töissä tehtiin herkkulakkopäätös jo perjantaina, onneksi siellä ei enää tarvitse katsella muiden makean syöntiä tai syödä sitä itse, ainakaan niin usein...
Vielä toinenkin hyvä juttu päivästä talteen: aloimme kuorossa harjoitella Mozartin Kruunajaismessua, ja heti ekoista tahdeista alkaen siinä oli Sitä Jotakin, mitä vain Mozartin musiikissa on. Henkinen orgasmi, eikä varmasti jää tämän kauden aikana ainoaksi. Hieno kausi varmasti tulossa siellä, muutkin nyt harjoitellut kappaleet ovat tosi kivoja.
Ultrassa näkyi ihan minun itse kehittelemäni keltarauhaskysta, kuulemma sen näköinen että kuukautiset olisivat itse alkamassa muutaman päivän sisään. Jospa annan niille aikaa tulla vaikka kp70 asti, ja jos ei sitten ole alkaneet, kemiallinen apu käyttöön.
Sain tosiaan reseptin Terolutiin kolmeksi kuukaudeksi lääkärin mukaan. Resepti on kyllä vähän hämärän näköinen, Kulta tai minä emme kumpikaan keksineet, missä kohtaa siinä lukee se pillerien määrä, mitä sillä saa lunastaa. Noh, kaipa nuo apteekissa tietävät. Kierron 15. päivä pitäisi alkaa syödä 10 päivän kuuri, ja sen jälkeen kuukautisten pitäisi olla tuloillaan muutaman päivän sisällä. Tähän meneillään olevaan kuuriin ei kyllä kehtaisi niitä "tuhlata", jos menkat olisivat alkaakseen ihan itse lähiaikoina. Puolen vuoden päästä jos kierto taas vetelee huikeita lukuja uudestaan lääkäriin, tai jos vauvaa ei kuulu vuoden sisällä tasaisemmallakaan kierrolla.
Hauska muuten, ultraa kurkkiessani tulkitsin ensin tilanteen ihan väärin... Olin aivan varma, että oikeanpuoleinen munasarjani on sikiö! Himppasen sykkivä tumma möykkyinen möykky, ihan selvästi olisi voinut olla joku tyyppikin... Onneksi en ehtinyt laukaista havaintoani ääneen, kun setä jo selitti tarkemmin, mitä kuvassa onkaan. Siitä kyllä pointsit, kertoi hyvin mitä ruudulla näkyi koko ajan. Ja hyvä ettei tarvinnut omien havaintojen varassa olla.
Kädellä tehty sisätutkimus oli äärimmäisen nopea ja teki kipeää, en tosin ehtinyt sattumista edes hihkaista, kun se oli jo ohi.
Painoa pitäisi saada nyt alas ihan tosissaan, lääkäri totesi että siitä varmasti olisi kaikista suurin apu. Ja mahdollinen raskauskin olisi ihan taatusti helpompi, jos saisi edes muutamankin ylimääräisen kilon tipautettua matkan varrelle ennen sitä. Töissä tehtiin herkkulakkopäätös jo perjantaina, onneksi siellä ei enää tarvitse katsella muiden makean syöntiä tai syödä sitä itse, ainakaan niin usein...
Vielä toinenkin hyvä juttu päivästä talteen: aloimme kuorossa harjoitella Mozartin Kruunajaismessua, ja heti ekoista tahdeista alkaen siinä oli Sitä Jotakin, mitä vain Mozartin musiikissa on. Henkinen orgasmi, eikä varmasti jää tämän kauden aikana ainoaksi. Hieno kausi varmasti tulossa siellä, muutkin nyt harjoitellut kappaleet ovat tosi kivoja.
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Pelottaa vähäsen
Pakko myöntää, huominen lääkäri pelottaa vähäsen... Tyhmä minä! Ennenkin on huomattu, että etukäteismurehtimisen hyötysuhde ei ole niitä ollenkaan parhaimpia. Tiedän kyllä, että pitäisi vain yrittää tsempata positiivisia ajatuksia esiin ja ottaa surut sitten jos niitä tulee. Silti päässä pyörii kaikenlaisia rumia sanoja, jotka voisivat iskeä minut niin lyttyyn, niin lyttyyn... Noo, huomenna tähän aikaan olen jo vähän viisaampi, neljältä pitäisi olla aika joten tähän aikaan olen jo matkalla kuoroharjoituksiin.
Onneksi on ollut Spore tänä viikonloppuna, se on pelastanut paljon viemällä ajatuksia muualle. Olen kasvatellut omaa ötökkääni solulimasta eteenpäin ja hihitellyt antaumuksella sekä pelintekijöiden että toisten käyttäjien luomuksille. Nerokas tuo systeemi, että peli hakee muiltakin käyttäjiltä itse tehtyjä ötököitä, takaa hienosti sen että kahta täysin samanlaista pelikokemusta ei taatusti tule. Avaruusaikaan en ole ehtinyt vielä perehtyä, muut ovat sitä hehkuttaneet aika huikeaksi elämykseksi.
Onneksi on ollut Spore tänä viikonloppuna, se on pelastanut paljon viemällä ajatuksia muualle. Olen kasvatellut omaa ötökkääni solulimasta eteenpäin ja hihitellyt antaumuksella sekä pelintekijöiden että toisten käyttäjien luomuksille. Nerokas tuo systeemi, että peli hakee muiltakin käyttäjiltä itse tehtyjä ötököitä, takaa hienosti sen että kahta täysin samanlaista pelikokemusta ei taatusti tule. Avaruusaikaan en ole ehtinyt vielä perehtyä, muut ovat sitä hehkuttaneet aika huikeaksi elämykseksi.
perjantai 5. syyskuuta 2008
Kuusikymppiset
Kierto vain venyy ja paukkuu... Tänään kp60, pitäisi varmaan pitää jonkinlaiset juhlat tasaluvun merkiksi. Siideriä tai valkoviiniä meinasin ainakin nautiskella. Hassua kyllä, ikinä pillereidenkään kanssa en onnistunut venyttämään kiertoa näin pitkälle, viimeistään viidenkympin kohdalla alkoi olla kovasti välivuotoja. Nyt ei niin mitään..
Sain sentään tilattua lääkärin, maanantaina menen eka kertaa elämässäni katsomaan ihan oikeaa gynekologia. Tähän asti olen aina käynyt joillakin yleislääkärimuunnelmilla, tai no kerran saattoi ultraamassa olla joku erikoisempikin, mutta ei siitä käynnistä kyllä mitääniloa ollut... Toivottavasti sieltä löytyisi jotain troppia käynnistämään kierto. Tai en tietysti pistäisi pahakseni, vaikka siellä mahdollisesti ultratessa löytyisi todellinen salamatkustaja. (kuinka epätoivoista on elätellä tuollaisia toiveita?)
Pitää muuten tuosta valkoviinistä vielä mainita, että nykyään asiointini alkossa tuntuu usein vähän nololta. Perjantaisin jonotan aina aamulla oven ulkopuolella hakeakseni töihin yhden palkintopullon jotain hyvää, ja jos haluan illalla ottaa jotain pientä kotona, se tulee haettua eri reissulla mutta samasta liikkeestä. Välillä aika alkkis-fiilikset, kun kovin monetta viikkoa seisoo siinä aamun vakioporukan seassa odottelemassa ovien aukeamista...
Kullan kanssa meille on nyt viikon sisällä löytynyt joku ihan uusi vaihde taas. Hirmusti K18-touhuja, ja jotenkin niissä tuntuu olevan taas enemmän tunnetta matkassa kuin ikinä. Miten se voi aina lisääntyä? Ja miten sitä toista voikaan rakastaa aina vain enemmän? Mitään ulkoista syytä en ole keksinyt, mikä muutosta olisi laukaissut ilmaan, mutta joku ihan uusi juttu tuohon on tullut. Muutenkin ollaan niin sylihalipusipuseja taas, vähän kuin oltaisiin taas ihan vastarakastuneita ja koko aika kiinni toisissamme.
Viikonloppuna tuli tehtyä reilun vuorokauden pyrähdys pääkaupunkiseudulle. Kävin siskon luona pe-la-yön, syötiin ravintolassa hyvää meksikolaista ruokaa ja höpötettiin kamalasti. En ollutkaan ennen maistanut lohta ja jalapenoja yhdistettynä, oli tosi positiivinen ylläri. Ja jälkiruokajäätelö oli aivan hurmaavaa... Syötiin yhdessä joku jättiannos, jossa oli neljää jäätelöä, melbaa, appelsiinia, kermaa, mansikkaa... Slurps!
Lauantaina käytiin äidin kanssa tervehtimässä kummitätiäni ja hänen perhettään Tuusulassa. Onnistuin yllättämään äidin syömällä (suuremmin irvistelemättä) sekä katkarapuja, mustekalaa että aurajuustoa... En tiedä mikä noista äitiä hämmensi eniten, oli pudottaa silmät päästään. Toduuden nimissä tosin sanottakoon, että kotona olisi tuo katkarapu-mustekala-osasto jäänyt syömättä, mutta kylässä en kehdannut kieltäytyä. Kummi oli tehnyt niin hienot alkupalalautaset meille, joissa oli juuri äyriäisiä, viinirypäleitä, rucolaa ja minitomaatteja. Ja aurajuustokastikkeethan ovat ihan herkkuani, äiti ei vain ikinä ole sattunut huomaamaan...
Hauska ylläri oli tavata kummitädin sisko lapsineen myös. Olen kuulemma nähnyt tämän siskoihmisen joskus likimain 20 vuotta sitten edellisen kerran, mutta mitään en muista. Hyvin lähti juttu heti luistamaan, tosi mukava naisihminen. Kuulin synnytysjutut, koiran kastroimiset ja muut mukavat, sellaista mistä naiset nyt yleensäkin puhuvat...
Mutta joo, kaipa sitä pitäisi keskittyä töihin vielä vähäksi aikaa. Täällä onkin tulossa lähitulevaisuudessa sellaisia muutoksia, että en ainakaan usko, että työajalla enää ehtisi lapsentekojuttuja pahemmin murehtia. Ihan hyvä niin, aika kuluu paljon paremmin jos tekemistä riittää.
Sain sentään tilattua lääkärin, maanantaina menen eka kertaa elämässäni katsomaan ihan oikeaa gynekologia. Tähän asti olen aina käynyt joillakin yleislääkärimuunnelmilla, tai no kerran saattoi ultraamassa olla joku erikoisempikin, mutta ei siitä käynnistä kyllä mitääniloa ollut... Toivottavasti sieltä löytyisi jotain troppia käynnistämään kierto. Tai en tietysti pistäisi pahakseni, vaikka siellä mahdollisesti ultratessa löytyisi todellinen salamatkustaja. (kuinka epätoivoista on elätellä tuollaisia toiveita?)
Pitää muuten tuosta valkoviinistä vielä mainita, että nykyään asiointini alkossa tuntuu usein vähän nololta. Perjantaisin jonotan aina aamulla oven ulkopuolella hakeakseni töihin yhden palkintopullon jotain hyvää, ja jos haluan illalla ottaa jotain pientä kotona, se tulee haettua eri reissulla mutta samasta liikkeestä. Välillä aika alkkis-fiilikset, kun kovin monetta viikkoa seisoo siinä aamun vakioporukan seassa odottelemassa ovien aukeamista...
Kullan kanssa meille on nyt viikon sisällä löytynyt joku ihan uusi vaihde taas. Hirmusti K18-touhuja, ja jotenkin niissä tuntuu olevan taas enemmän tunnetta matkassa kuin ikinä. Miten se voi aina lisääntyä? Ja miten sitä toista voikaan rakastaa aina vain enemmän? Mitään ulkoista syytä en ole keksinyt, mikä muutosta olisi laukaissut ilmaan, mutta joku ihan uusi juttu tuohon on tullut. Muutenkin ollaan niin sylihalipusipuseja taas, vähän kuin oltaisiin taas ihan vastarakastuneita ja koko aika kiinni toisissamme.
Viikonloppuna tuli tehtyä reilun vuorokauden pyrähdys pääkaupunkiseudulle. Kävin siskon luona pe-la-yön, syötiin ravintolassa hyvää meksikolaista ruokaa ja höpötettiin kamalasti. En ollutkaan ennen maistanut lohta ja jalapenoja yhdistettynä, oli tosi positiivinen ylläri. Ja jälkiruokajäätelö oli aivan hurmaavaa... Syötiin yhdessä joku jättiannos, jossa oli neljää jäätelöä, melbaa, appelsiinia, kermaa, mansikkaa... Slurps!
Lauantaina käytiin äidin kanssa tervehtimässä kummitätiäni ja hänen perhettään Tuusulassa. Onnistuin yllättämään äidin syömällä (suuremmin irvistelemättä) sekä katkarapuja, mustekalaa että aurajuustoa... En tiedä mikä noista äitiä hämmensi eniten, oli pudottaa silmät päästään. Toduuden nimissä tosin sanottakoon, että kotona olisi tuo katkarapu-mustekala-osasto jäänyt syömättä, mutta kylässä en kehdannut kieltäytyä. Kummi oli tehnyt niin hienot alkupalalautaset meille, joissa oli juuri äyriäisiä, viinirypäleitä, rucolaa ja minitomaatteja. Ja aurajuustokastikkeethan ovat ihan herkkuani, äiti ei vain ikinä ole sattunut huomaamaan...
Hauska ylläri oli tavata kummitädin sisko lapsineen myös. Olen kuulemma nähnyt tämän siskoihmisen joskus likimain 20 vuotta sitten edellisen kerran, mutta mitään en muista. Hyvin lähti juttu heti luistamaan, tosi mukava naisihminen. Kuulin synnytysjutut, koiran kastroimiset ja muut mukavat, sellaista mistä naiset nyt yleensäkin puhuvat...
Mutta joo, kaipa sitä pitäisi keskittyä töihin vielä vähäksi aikaa. Täällä onkin tulossa lähitulevaisuudessa sellaisia muutoksia, että en ainakaan usko, että työajalla enää ehtisi lapsentekojuttuja pahemmin murehtia. Ihan hyvä niin, aika kuluu paljon paremmin jos tekemistä riittää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)