lauantai 27. marraskuuta 2010

Meillä kävellään!

Hihhei, kippis ja kulaus rasvatonta maitoa (eilisen päivänsankarin suosikkijuoma) kaikille tänne eksyneille. Jäppinen ponkaisi toissapäivän iltana vihdoin ja viimein kävelemään! Eilen tuli täyteen maaginen puolitoista vuotta ikää, eli edelleen poika on tiukalla linjalla aikataulujen kanssa... Niitä noudatetaan just jemptisti eikä etuilla. 

Edellisen postauksen vesirokko selätettiin ihan hienosti aikanaa, tosin vieläkin on jonkin verran näppylöiden jälkiä ihossa näkyvissä. Elän edelleen toivossa, että haihtuisivat siitä pikkuhiljaa, lapsen ihon pitäisi kuitenkin olla aika uudistumiskykyistä... Tässä välissä ehti poikaressulla olla jo elämänsä eka korvatulehduskin, aloitettiin reteästi molemmista korvista samalla kertaa. 

Käytiin vanhempiani moikkaamassa eilisillasta tähän iltaan, ja äsken kippasin pojan unille omaan sänkyynsä. Vahingossa pikkuinen nukahti ilman tuttia! Jahuu! Tai no vahingossa ja vahingossa, kuulosti olevan melkein unessa minun kainalossani niin nostin siitä omaan petiinsä enkä sanonut tutista mitään. Minua ei yhtään haittaisi, jos pikkuhiljaa alettaisiin hankkiutua siitä eroon. 

Ennen sukuloimaan lähtöä jätkänpätkä ehti losottelemaan neljät pissat vuorokauden sisään ilman vaippaa mahdollisimman vääriin paikkoihin (patjalle, tv-hyllyyn jne). Olisikohan hyvä aika aloittaa hyvänmielen pottailu? Ainakin ilman vaippaa pissiminen näyttäisi olevan hurjan hauskaa.... 

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Vesirokkoilua

Hihhei, meillä sairastellaan nyt oikein urakalla! Sen työkkärin kurssin teoriaviikko oli ihan järkyttävä, parasta antia minulle taisi olla sukkapari, jonka ehdin neulomaan sillä aikaa kun lähinnä vain istuttiin ja odoteltiin. Tai no tekemistä olisi ollut enemmän, jos cv ja työhakemusten kirjoittaminen eivät olisi jo olleet hallussa, tai tietokoneen käyttö olisi vähän enemmän hakusessa. Sen viikon kruunasi Jäppisen nuha, tuli melkein tyhjästä mutta perjantai-lauantaiyö huudettiin siihen malliin, että lauantaiaamuna oltiin päivystysjonossa kolmansina korvatulehdusepäilyinä. Korvat onneksi olivat ihan kunnossa, raukkaparka tekee vain hampaita urakalla ja nuha täytti kaikki mahdolliset ontelot hankaloittaen hengitystä turhan paljon... No, tietenkin minä sain sen flunssan myös, ja työharjoittelusta tuli saikkua maanantaista keskiviikkoon. Poika toipui tosi nopeasti,  minulla vasta nyt parin viikon päästä on yskä kokonaan voitettuna. 

Tämän viikon maanantaina ja tiistaina ihmettelin, kun pikkumiehen selkään oli ilmestynyt pari punaista näppylää. No, pari vain eivätkä näyttäneet häiritsevän, olin enemmän huolissani poistuvasta allergisen näköisestä ihottumassa jalkapöydillä. Keskiviikkoaamuna näppylöitä oli jo sen verran, että soittelin ensin äidilleni "osaatko suoralta kädeltä heittää, mistä voisi tulla pieniä punaisia näppylöitä?" ja sitten neuvolaan. Saatiin onneksi aamuaika, että päästiin sinne käymään ajatuksella "myöhästyn työharjoittelusta vain vähän". No, kiire loppuikin sitten siihen, neuvolan täti näki puolessa sekunnissa, että vesirokkohan poitsulla on. Hurja soittelu ympäriinsä, peruin loppuviikon omat menot ja tiedotin sukulaiset ja pojan isän. Onneksi siskolla sattui olemaan syysloma ja hän oli vielä opiskelupaikkakunnaltaan Kotkassa käymässä, tuli sitten pojalle leikkikaveriksi niin mie pääsin työharjoittelemaan edes pariksi tunniksi. 

Puuroaddikti söi itse! 

Keskiviikkoaamun kuvassa näppyjä ei vielä näy ollenkaan, jäävät essun alle ja selkäpuolelle piiloon. Sen jälkeen näppylämäärä räjähti käsiin, torstaiaamuna laskin pelkästään kasvoista 15 erivaiheista rakkulaa ja vaipan alla niitä on useampi kymmenen, selkänahka on kuin suolahauleilla ammuttu. Poitsu itse ei paljoa ole hoksannut olevansa kipeä, joskus näyttää jotain näppylää huolestuneen näköisenä ja torstai-perjantai-yö meni ilmeisesti kutinan takia valvoessa, muuten vipeltää innoissaan ja vauhdilla edestakaisin. Vesirokkovoidetta olen pistänyt ainakin nukkumaanmennessä pari kertaa päivässä, se ainakin näyttää helpottavan näppyjen punoitusta kovasti ja kiherryksestä päätellen tuntuu iholla hauskalta. 

Minun kannaltani tämä on kyllä ollut ihan luksussairastamista tällä kertaa. Tällä viikolla siskoni oli pojan kaverina keskiviikon ja torstain, perjantaina minun äitini (myös syyslomalainen) katsoi pikkujätkän perään. Eilen iltapäivällä Jäpsy lähti isin luo yökylään ja tulee tänäiltana takaisin. Kun poika itse on pirteä ja hyvällä tuulella, ei se kaipaile minun perääni tavallista enempää. Ja minäkin olen osannut ottaa tämän sairastamisen suht rauhallisesti, kun toinen on niin vauhdikas koko ajan. Enää mietityttää ensi viikko - neuvolan tädin mielestä 3-6 päivää oireiden alkamisesta riittäisi tarhastapoissaoloajaksi, nettilähteet taas suosittelevat pysymään kotona kunnes nahka olisi ihan kunnossa. Mie en millään malttaisi pysyä poissa sieltä työharjoittelusta! Ja loppuviikosta viikko lyhenee kuitenkin, kun se yrittäjä lähtee muutaman päivän työmatkalle... Kaikki minun alle kahdeksankymppiset sukulaiseni ovat töissä, exän vanhemmilla on sellaisia omia menoja joita ei voi peruuttaa (ymmärrän oikeasti hyvin), ex on toki töissä myös.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Hengissä edelleen!

Hei, me ollaan hengissä edelleen! Kaikki muut ovat kyllä varmasti jo hylänneet tämän blogin tässä välissä... 

Suklaapipari maistui!

Jäppisellä on ikää jo melkein 1v 5kk, iso mies verrattuna edellisiin kirjoituksiin. Iso ja ihana, äidin oma murunen. Ei tosin vieläkään seiso tai kävele ilman tukea, puita pitkin kyllä huitelee sujuvasti ja konttaa hurjaa vauhtia. Juttelee muutaman sanan tarkoituksella ja vahingossa vaikka kuinka paljon. Käy hoidossa tarhassa ja näyttää viihtyvän siellä hyvin. Mie olen ihan hirvittävän ylpeä omasta pikkuaarteestani. 


Kesällä

Mie olen työtön edelleen, työkkärin kautta pitäisi tällä viikolla flunssan helpotettua aloittaa kurssi, joka ehkä paljastaa minun sisäisen pienen isännöitsijäni. Tai sitten ei. Kesä oli ihan hirvittävän rankka, nyt syksyllä elämä näyttää sentään paljon valoisammalta. Käyn eroryhmässä miettimässä eroon liittyviä fiiliksiä ja edistämässä irroittautumisprosessia, pikkuhiljaa alan hahmottaa muutkin miehet ympärilläni. Uskallan ehkä vilkaista silmiin asti...  Eksällä on ollut uusi nainen kuviossa jo kesästä asti... 

Mutta elämä voittaa! Ylöspäin täältä pinnistetään, keinolla millä hyvänsä! 

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Iso poika 10kk

Hyvää tämä minun päivittelytahtini... Lupaan pistää paremmaksi! Ja kiitokset kaikille tsemppauskommenteista, olette ihania!

Viime viikolla käytiin Jäpin kanssa 10-kuukautisneuvolassa. Jäbällä on nyt jo pituutta 76cm ja painoa 10285g, pää taisi olla reilu 49cm. Pituus- ja painokäppyrät menevät nollan tuntumassa, vähän yläpuolella, pää oli kakkoskäyrän alapuolella taas. Nyt meillä oli ekan kerran uusi neuvolantätikin, vaikka neuvola pysyi muuton jälkeenkin samana, täti vaihtui. Ihan mukavan tuntuinen, ja tykästyi heti Jäppiseen kauheasti, mistä tietenkin saa minun silmissän plussaa. Neuvolan täti oli myös sitä mieltä, ettei pikkumies olisi kovin kaukana itsenäisestä liikkumisesta. Vaikka tuo itse mieluiten istuisikin, niin istuallaankin kyllä kurottaa kauas ja kääntää koko vartaloa, tai sujuvasti siirtelee peppuaan niin että katsoo kohta ihan eri suuntaan kuin alussa.

Oltiin edellisenä päivänä käyty Jäpin kanssa fysioterapeutilla katsomassa, onko meillä mitään toivoa liikkumisen suhteen ikinä tiedossa. Tuntui, että vaikka jotain hyvääkin oli, fyssarin mielestä poika oli silti ihan "nolla", kun ei heti vieraassa paikassa lattialle laitettuna osannut tehdä hienoimpia kurotuksia, kiertoja ja muita temppuja... Olisikohan pojalla ollut aikaa näyttää itse, mitä osaa, alle minuutti. Ei siinä paljoa ehdi! Toisaalta puolen tunnin käyntiaikakin on kyllä niin nopea, ettei siinä montaa minuuttia ole löysää. Saatiin jumppaohjeita kotiin, ja näköjään pikkumiehen pahin viha mahallaanoloa kohtaan on hellittänyt. Hyvä!

Jäppisen tarha ja minun työt alkoivat maaliskuun lopussa. Saatiin nyt kevääksi tarhapaikka ihan väärältä puolelta keskustaa, matkaa meiltä sinne on 4km ja sieltä vielä kilometri takaisinpäin töihin. Kävelymatkaa tulee siis työpäivinä vähintään 10km. Tarha on kyllä tosi kivan tuntuinen, pikkuisten puoli ainakin on aina rauhallisen ja iloisen tuntuinen, tädit ovat mukavia ja Jäppinen hymyilee leveästi heitä nähdessään. Kun tuo ei vielä sanallisesti osaa itseään ilmaista, olen tulkinnut hymyn merkiksi siitä, ettei siellä ainakaan ihan huono ole olla. Elokuun alusta poitsu pääsee sitten ihan meidän kotia vastapäätä olevaan paikkaan, hienoa!

Ekana hoitopäivänä Jäppinen oli nukkunut hyvin mutta syönyt huonosti, toisena päivänä söi hyvin mutta nukkui huonosti. Sen jälkeen molemmat ovat useimmiten sujuneet ihan kohtuullisesti, ei tuo ihan yhtä pitkiä päiväunia siellä malta nukkua kuin minun kanssani, mutta riittäviä kuitenkin. Illat sitten vietetään useimmiten sylikkäin tai ainakin jossain ihokontaktissa, kyllä taitaa pienellä olla äitiä siellä kuitenkin ikävä pitkän päivän aikana... No, sain potkut töistä, koko meidän konttori lopetetaan, joten hoitoura tuolla ei tule olemaan kovin tiivistahtinen huhtikuun jälkeen. Toukokuulle on alustavasti sovittu muutama hoitopäivä, ettei rutiini vieraassa paikassa hoidossa olosta ihan unohdu, kesä- ja heinäkuu varmaan lomaillaan kokonaan. Elokuun alussa sitten sinne uuteen tarhaan, jos en siihen mennessä löydä uutta työtä, sielläkin osa-aikaisesti.

Muiden lasten katselu taisi saada pojassa aikaan ihan oman halun päästä jo pikkuhiljaa eteenpäin. Ekan tarhapäivän jälkeen Jäppinen alkoi kääntymään mahalta selälleen, ensin vain nukkuessa, sitten hereilläkin omassa sängyssä. Pikkuhiljaa laajeni minun sänkyyn ja makuuhuoneen lattialle, nyt jo pari kertaa olohuoneessakin. Ei kannata hötkyillä näissä jutuissa! Ja viha mahallaan oloa kohtaa on tosiaan kadonnut hyvin pitkälle, sekin helpottaa liikkumisen oppimista kun ei tarvitse keskittyä vain huutamiseen heti jos napa koskettaa lattiamateriaaleja.

Minun kamerani on rikki, joten blogikin välttyy pahimmalta kuvasaasteelta. Yksi ystävä armahti kuitenkin sen verran, että sain otettua kuvan Jäppisestä ja ensi talvea varten tehdystä villahaalarista.
Villahaalari

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kotona

Lukeekohan tätä enää kukaan näin pitkän hiljaisuuden jälkeen? Toivottavasti joku uskollinen sielu vielä löytää paikalle!

Rakennustarkastaja
Nyt on selvitty pahimmista muutoksista. Minä ja Jäppinen asumme puolentoista kilometrin päässä entisestä kodista 54-neliöisessä kaksiossa. Vuokra on erittäin kohtuullinen ja sijainti ihan jees, keskustaan on edelleen helppo lähteä kävellen ja aika isotkin ostokset saa tuotua kaurapuuromoottorin varassa kotiin. Tosin ollaan kolmannessa kerroksessa ilman hissiä, se viimeinen rutistus kymmenkiloisen vauvan ja kassien kanssa saa äidin usein puuskuttamaan oikein tosissaan.. 

Koti ja pieni poseeraaja

Juuri nyt Jäppinen on isällään käymässä, isikin asuu käveltävän puolentoista kilometrin päässä meistä. Sunnuntait ja tiistait ovat isi-päiviä, yksivuotispäivän jälkeen poika alkaa mennä joka toinen lauantai yökylään. Haluttiin pitää näkemiset tiheinä nyt toisen ollessa vielä pieni, että isä-poika-suhde pääsee kehittymään kunnolla. Kyllä sen näkee, että pienellä miehellä on isiä ikävä välillä kovastikin! Ja tänään isin tullessa paikalle minulle ei enää riittänyt silmiä yhtään, ihan keskittyivät pojat toisiinsa... 

Jäppinen on kotiutunut tosi hienosti, tällä hetkellä meidän yöelämäkin on aika rauhallista. Pari kertaa laitan tutin ja aamuyöstä syödään kerran. Kahdeksan maissa menee poitsu sänkyyn ja heräämistä minä yritän venyttää edes kuuteen asti. 

Mitä minuun tulee, olen aika rikki... Perusarki pyörii kai ihan ok, nyt ollaan pari viikkoa asuttu täällä uudessa paikassa ja vähitellen alkaa olo tuntua kotoisalta. Vieläkin kyllä hetkittäin on sellainen olo, että olen jossain kylässä ja isäntäväki on poissa... Aikuisten välistä fyysistä läheisyyttä on ihan hillitön ikävä! Ja juttukaverikin olisi kiva, Jäppiselle voi kyllä kertoa kaikenlaista, mutta vastaukset tahtovat olla vähän yksipuolisia. Itkukynnys on ihan älyttömän matalalla, melkein mistä tahansa voi tulla kyynelet silmiin. Postimies Paten tunnari on yksi pahimmista, miten ne osaavatkin niin korostaa perusydinperheessä elävien onnea mokomat! Toisaalta olo on kyllä rauhallinen, enää ei suhteessa ole mitään menetettävää ja ketään ei tarvitse kotona varoa. Touhutaan pojan kanssa rauhassa omaan tahtiimme, ei tarvitse miettiä häiritsevänsä, vaikka istuttaisiin ja meluttaisiin missä tahansa. (naapureita ei lasketa)
Tärkein on pakattu jo 

Eksän kanssa ollaan onnistuttu pitämään suurinpiirtein ystävälliset välit voimassa. Mitään syvällisiä ei mietitä, mutta hänen tullessaan poikaa katsomaan tänne tai hakemaan ulos, voidaan kyllä vaihtaa kuulumisia ja istua hetki sohvalla. Ja olipa tuo täällä heti muuton jälkeen yhden päivän ihan kokonaan, kun minulla oli mahatauti... Hyvin tuo hoiti pojan, minä sain keskittyä tyhjentämään vatsaani molemmista päistä, kun toiset viettivät laatuaikaa toisessa huoneessa. 

9-kk neuvolassa Jäpsykkä oli 74,5cm pitkä ja painoi 9855g. Vähän oli reppana laihtunut mahataudin ja huonojen syömisten takia, mutta tällä viikolla epäilen kyllä vahingon korjaantuneen. Höppänä syö kuin nälkiintynyt hevonen. Vauvauinnissakin käytiin nyt jo viimeistä kertaa, tästä eteenpäin mennään normaalivuorolle tavalliseen halliin. Kiva olisi vauvailujakin ollut jatkaa, mutta asutaan nyt sellaisessa paikassa, että vauvauintihalliin on liikaa matkaa kulkea kävellen, eikä busseistakaan ole iloa. Toinen halli on ehkä puolen kilometrin päässä, aletaan hillua siellä tästä eteenpäin. 

Uimassa Uimassa

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Hyvää tätä vuotta!

Oikein ihanaa ja paljon viimekertaista parempaa vuotta kaikille!

Kylvyssä 011

Tästä se taas lähtee, uusi vuosi ja uudet kujeet. Yllättävän positiivinen olo tällä hetkellä, kyllä me Jäppisen kanssa jotain kautta selviämme (yleensä päivisin on kivaa ja öisin itkettää, kun pääsen rauhassa miettimään juttuja liikaa...). Uutta asuntoa varten on hakemukset jätetty kaupungille, VVO:lle ja yhdelle kiinteistövälittäjälle, toiseenkin toimistoon meinasin vielä soittaa tällä viikolla. Lastenvalvojalle on varattu aika elatuksen selvittämiseksi. Nukkumisjärjestelyt ovat vakiintuneet ja huomasin senkin, että kun täällä makuuhuoneessa on vain kaksi ihmistä, jotka heräilevät samaan tahtiin, (yöt ja) aamut ovat paljon helpompia. Ei tarvitse varoa, ettei mies heräile kitinöihin ja saa lojua söpöilemässä niin pitkään kuin haluaa. Pieni mies lötköttelee vieressä, aamuvoimistelee ja kertoo kaiken unistaan ja päivän suunnitelmistaan, minä availen silmiäni ja juttelen takaisin. Paljon kivempi tapa aloittaa päivä kuin ensimmäisenä vauvan, vaipan, kännykän ja silmälasien etsintä ja toiseen huoneeseen ryntäys! Tykkään herätä aikaisin, mutta aamulla ei ikinä saisi olla kiire heti alkuun. 

Nalleen tutustumassa

Jäpsykkä tuntuu nyt joulujen aikoihin keksineen vaikka mitä uutta:

  • Peppu nousee lattialla mahallaan ollessa vähän ylöspäin, maha mokoma junnaa vielä paikoillaan.
  • Käsivoimat riittävät työntämään sileällä lattialla koko pojan yllättävän nopeasti  metrin pari taaksepäin, eteenpäin ei vieläkään päästä, ja se suututtaa. 
  • Kieltä pitää tutkia sormin ja sillä on hyvä tutkia paitojen vetoketjut ja kaikki mahdollinen muukin. Myös toisten kielet kelpaavat ihmeteltäviksi 
  • Istumassakin mokoma pysyy halutessaan pitkään pystyssä tosi tukevasti, mutta siihen pääsy tai siitä poistuminen ei ole vielä hallinnassa. (Tänään kopahti pää sohvapöydän jalkaan, kun poikaressu yllättäen hupsahti sivulle ja minä juuri sillä hetkellä olin unohtanut turvamiehen roolini ja kurotin kaukosäädintä käteen toisesta suunnasta, nyt on poskessa mustelma.)
  • Kiinteää ruokaa voi mennä puoli purkkia lihasosetta ja puoli purkkia hedelmiä päälle, jos oikein innostuu syömään. Toisaalta pahanmakuisen ruuan ja huonon innon päivänä saisi bilettää jokaisesta sisäänmenneestä teelusikallisesta...
  • Parina yönä poika nukkui taas tosi hyvin, ainakin uudenvuodenaattoyönä eka syömään heräys oli vasta yhden kieppeillä ja seuraava viideltä. 

Kylvyssä 002

Tänään pikkuinen sanoi ihan selvästi kerran "Äiti" ja virnuili minulle samalla peilin kautta. Todistajia ei kyllä ollut paikalla, ja lähinnä uskoisin sen olleen vahinko... Ihanalta tuntui kuitenkin!

Kyydissä