Juttelin äsken mummini kanssa puhelimessa, ja tämä kertoili siskonsa seikkailuista lastelastenlasten kanssa. Sisko oli sitten kysynyt mummiltanikin, että eikös tällä vielä ole yhtään pikkuista, ja tämä oli kuulemma vastannut: "Ne muut on vielä opiskelemassa ja liian nuoria, ja Tahruskalle ei tule". Tai no tietysti käytti oikeaa nimeä, mutta silti... Eikä tuon yhtään mistään pitäisi tietää sitäkään, että meillä ikinä olisi yritelty tai ehkä on jotain häikkää linjoilla... Hyväähän mummi toki vain tarkoitti, lähinnä kai meinasi juuri sitä, ettemme me ole perheille pahemmin kertoneet vauvantekohommista mitään. Silti se oli kuin isku mahaan, että mummikin on tuota mieltä, meille ei vauvoja... En oikein osannut sanoa yhtään mitään, jotain kai hihittelin, kun puhelu kuitenkin jatkui siitä vielä ihan hyvissä tunnelmissa..
Tulisi jo tiistai ja testitulokset! Tietäisi vähän enemmän, missä mahdetaan mennä...
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
lauantai 28. kesäkuuta 2008
Räjähdysvaara
Totesin tänään saunassa, että olen aika hyvä projisoimaan ikäviä tunteitani lähipiirin miesihmisiä kohti. Töissä minua on monta päivää nyppinyt tosi pahasti melkein kaikki, mitä miespuolinen pomoni on vain keksinyt tehdä. Kotona sentään olen ollut kunnolla, kunnes nyt tänään olen (onneksi vain pääni sisällä) halunnut koko ajan rähjätä melkein jokaisesta Kullan pään kääntämisestäkin. Sen verran vielä kontrolli toimii, että en sentään ääneen ole noita fiiliksiä päästänyt tulemaan ulos, mutta sisäisesti kiehuu. Ei sitä oikeasti saa rähjätä toiselle vain sen takia, että ei heti ensimmäisenä herättyään mainitse tyhjästä jääkaapista. Tai että ei ole pessyt pyykkiä, kun minäkään en ole pessyt..
Saunassa tosiaan tuli sitten se oivallus, että omaa pahaa oloanihan minä vain haluaisin päästellä ulos. Turhauttaa niin hirveästi, kun ne kuukautiset eivät vain ala ja mitään ei tunnu tapahtuvan. Pelottaa, mitä verikokeista selviää. Raivostuttaa, kun ihan väärät ihmiset tuntuvat tulevan raskaaksi sormia napsauttamalla, ja minä en. Raivostuttaa ihmisten tyhmyys, miten tehokkaasti tietyt ihmiset saavatkaan elämänsä sotkettua. Ja huolestuttaa samojen ihmisten puolesta, tärkeitä ja läheiisä kuitenkin. Tekisi niin hyvää saada kehitettyä kunnon itkupotkuraivari, niin että saisin huudettua pahaa oloa ulos ja itkettyä itseni väsyksiin... Yöunetkin kärsivät tulosten odottelusta (tai jostain muusta), nyt jo muutaman yön olen herännyt ilmeisesti jokaisen unijakson välissä.
Kullalle yritin puhua saunassa vilvoitellessa, miten luuseriksi tunsin oloni, kun kuukautiset eivät vieläkään olleet alkaneet, vaikka edellisenkin kerran saunassa kaksi viikkoa sitten olisin jo toivottanut ne kovin tervetulleiksi... Ei tuo oikein tainnut ymmärtää, en oikein saanut asioille sanoja. Ehkä minussa on vähän taikauskoistakin, pelkojen ääneen lausuminen voisi vaikka tehdä niistä totta...
Saunassa tosiaan tuli sitten se oivallus, että omaa pahaa oloanihan minä vain haluaisin päästellä ulos. Turhauttaa niin hirveästi, kun ne kuukautiset eivät vain ala ja mitään ei tunnu tapahtuvan. Pelottaa, mitä verikokeista selviää. Raivostuttaa, kun ihan väärät ihmiset tuntuvat tulevan raskaaksi sormia napsauttamalla, ja minä en. Raivostuttaa ihmisten tyhmyys, miten tehokkaasti tietyt ihmiset saavatkaan elämänsä sotkettua. Ja huolestuttaa samojen ihmisten puolesta, tärkeitä ja läheiisä kuitenkin. Tekisi niin hyvää saada kehitettyä kunnon itkupotkuraivari, niin että saisin huudettua pahaa oloa ulos ja itkettyä itseni väsyksiin... Yöunetkin kärsivät tulosten odottelusta (tai jostain muusta), nyt jo muutaman yön olen herännyt ilmeisesti jokaisen unijakson välissä.
Kullalle yritin puhua saunassa vilvoitellessa, miten luuseriksi tunsin oloni, kun kuukautiset eivät vieläkään olleet alkaneet, vaikka edellisenkin kerran saunassa kaksi viikkoa sitten olisin jo toivottanut ne kovin tervetulleiksi... Ei tuo oikein tainnut ymmärtää, en oikein saanut asioille sanoja. Ehkä minussa on vähän taikauskoistakin, pelkojen ääneen lausuminen voisi vaikka tehdä niistä totta...
torstai 26. kesäkuuta 2008
KP45 and counting
KP45 ja ei tietoakaan kuukautisista. Tämä kierto saisi jo pikkuhiljaa riittää, olisi ihan kiva siirtyä jo uuteen yritykseen. Tiistaina minulla oli lääkäri, jolle valittelin niitä mahdollisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Niitä löytyikin yllättävän paljon, kun alkoi tutustua listaan.. Hiusten lähtö ja kuukautiskierron sekoilu ovat ne pahimmat tällä hetkellä, mutta myös väsymystä, painon tehokasta nousua, kynsien lohkeilua, palelua, mahan sekoilua, iho kuivempi kuin yleensä jne... Kaikki voi olla sitä, tai voi olla olematta. Verikokeissa kävin eilen, tiistaina pitäisi sitten jonkun lääkärin soitella minulle tuloksista.
Hassua muuten, kun myönsin lääkärille ääneen olevani väsynyt, se kajahti niskaan ihan täysillä. Tai no taisin sanoa olon olevan lähinnä nuutunut enkä muista milloin olisin viimeksi ollut oikeasti pirteä, mutta sekin riitti.. Sen lääkärikäynnin jälkeen hyvä kun olen jaksanut tehdä yhtään mitään! Kumma juttu, miten asioiden myöntäminen ja ääneen sanominen voi vaikuttaa. Todennäköisesti jos lääkäri olisi kysynyt jotain pirteydestä ja olisin myöntänyt ehkä jotain sinnepäin, hyppisin nyt kärrynpyöriä...
Kyllä muuten täytyy olla iloinen Suomen julkisesta terveydenhoidosta ja sosiaaliturvasta! Ravelrystä olen katsellut kauhulla amerikkalaisten naisten varautumista synnytyskustannuksiin (tuhansia pienimmillään, kymmeniä tuhansia suurimmillaan) ja äitiyslomaan (onnekkailla jopa 8-12 viikkoa). Nyt meni hermo terveyskeskuksen ajanvaraukseen, kun sieltä ei niitä aikoja oikein saa, ja eka kerran elämässäni lähdin yksityiselle tutkittavaksi. Lääkäri kelakorvauksineen oli jo 30e ja verikokeet 130e, kyllä sairasvakuutukselle todellakin olisi käyttöä, jos jenkeissä asuttaisiin. Kertaluontoisesti nuo pystyn itselleni kustantamaan, pidemmän päälle ei olisi mahdollista maksaa jo vaikka tuota lääkärimaksua sairaslomapäivän takia.
Juhannusreissu meni muuten hienosti, meillä oli tosi hauskaa Kullan kanssa. Kulta söi kohtuudella, minä ihan liikaa etenkin jälkiruokapöydästä. Hyvä juomakin maistui, katseltiin merta, kuunneltiin harmonikan soittajaa, höpöteltiin ja käytiin vähän katsomassa Tallinnaakin. Tuliaisina tuotiin kotiin alkomaholia (yllättäen) ja marsipaania monta rasiaa, vähän muutakin karkkia. Kultakin on päässyt Anthon-Berg-marsipaanien makuun, joten ollaan jo tyhjentämässä rasiaa nro 2.. Vielä on sentään 2 täyttä jäljellä, onneksi! Painonvartiointi onnistuu kyllä näillä eväillä hyvin, ei pelkoa sen putoamisesta. 18 täyttäville pienimmille sisaruksilleni löytyi jonkinlaiset lahjatkin. Kaipaavat vielä vähän kaveria ehkä ympärilleen, mutta pääidea on jo keksitty.
Hauska muuten, miten meidän suvun naisilla tuntuu olevan näitä omia hurahduksia, joita ei pidättele mikään. Mummolla puutarha, äidillä pianonsoitto ja pianonuotit, minulla langat ja neulominen, toisella siskolla oli hevoset ja toisella siskolla nyt ruotsin kieli. Omaan intohimoon keskitytään yli kaiken järjen ja oheissälää hankitaan kiitettävää tahtia. 18v täyttävä T oli nyt tilannut kotiin Aftonbladetin ja esitti eilen kainon toivomuksen, että saisi syntymäpäivälahjaksi jotain ruotsin opiskelua tukevaa... Mitä siihen muuta voisi todeta, kuin että asia on harkinnassa?
Aivan ihana lipsautus Kullalta muuten laivalla, totesi että voisi hyvin ottaa meidän perheeseen pienen tytön. Tai jos kaksi, niin aivan pienellä ikäerolla... Jotenkin niin hellyttävää, että toinen nimenomaan haluaisi tyttöpuolisen... Toivottavasti se pieni tyttö löytäisi äkkiä tiensä tänne! Kulta myös ennen minua hokasi yhteyden kilpirauhasjuttujen ja kuukautishäiriöiden välillä, ja vaati ehdottomasti asian selvittämistä mahdollisimman pian.
Hassua muuten, kun myönsin lääkärille ääneen olevani väsynyt, se kajahti niskaan ihan täysillä. Tai no taisin sanoa olon olevan lähinnä nuutunut enkä muista milloin olisin viimeksi ollut oikeasti pirteä, mutta sekin riitti.. Sen lääkärikäynnin jälkeen hyvä kun olen jaksanut tehdä yhtään mitään! Kumma juttu, miten asioiden myöntäminen ja ääneen sanominen voi vaikuttaa. Todennäköisesti jos lääkäri olisi kysynyt jotain pirteydestä ja olisin myöntänyt ehkä jotain sinnepäin, hyppisin nyt kärrynpyöriä...
Kyllä muuten täytyy olla iloinen Suomen julkisesta terveydenhoidosta ja sosiaaliturvasta! Ravelrystä olen katsellut kauhulla amerikkalaisten naisten varautumista synnytyskustannuksiin (tuhansia pienimmillään, kymmeniä tuhansia suurimmillaan) ja äitiyslomaan (onnekkailla jopa 8-12 viikkoa). Nyt meni hermo terveyskeskuksen ajanvaraukseen, kun sieltä ei niitä aikoja oikein saa, ja eka kerran elämässäni lähdin yksityiselle tutkittavaksi. Lääkäri kelakorvauksineen oli jo 30e ja verikokeet 130e, kyllä sairasvakuutukselle todellakin olisi käyttöä, jos jenkeissä asuttaisiin. Kertaluontoisesti nuo pystyn itselleni kustantamaan, pidemmän päälle ei olisi mahdollista maksaa jo vaikka tuota lääkärimaksua sairaslomapäivän takia.
Juhannusreissu meni muuten hienosti, meillä oli tosi hauskaa Kullan kanssa. Kulta söi kohtuudella, minä ihan liikaa etenkin jälkiruokapöydästä. Hyvä juomakin maistui, katseltiin merta, kuunneltiin harmonikan soittajaa, höpöteltiin ja käytiin vähän katsomassa Tallinnaakin. Tuliaisina tuotiin kotiin alkomaholia (yllättäen) ja marsipaania monta rasiaa, vähän muutakin karkkia. Kultakin on päässyt Anthon-Berg-marsipaanien makuun, joten ollaan jo tyhjentämässä rasiaa nro 2.. Vielä on sentään 2 täyttä jäljellä, onneksi! Painonvartiointi onnistuu kyllä näillä eväillä hyvin, ei pelkoa sen putoamisesta. 18 täyttäville pienimmille sisaruksilleni löytyi jonkinlaiset lahjatkin. Kaipaavat vielä vähän kaveria ehkä ympärilleen, mutta pääidea on jo keksitty.
Hauska muuten, miten meidän suvun naisilla tuntuu olevan näitä omia hurahduksia, joita ei pidättele mikään. Mummolla puutarha, äidillä pianonsoitto ja pianonuotit, minulla langat ja neulominen, toisella siskolla oli hevoset ja toisella siskolla nyt ruotsin kieli. Omaan intohimoon keskitytään yli kaiken järjen ja oheissälää hankitaan kiitettävää tahtia. 18v täyttävä T oli nyt tilannut kotiin Aftonbladetin ja esitti eilen kainon toivomuksen, että saisi syntymäpäivälahjaksi jotain ruotsin opiskelua tukevaa... Mitä siihen muuta voisi todeta, kuin että asia on harkinnassa?
Aivan ihana lipsautus Kullalta muuten laivalla, totesi että voisi hyvin ottaa meidän perheeseen pienen tytön. Tai jos kaksi, niin aivan pienellä ikäerolla... Jotenkin niin hellyttävää, että toinen nimenomaan haluaisi tyttöpuolisen... Toivottavasti se pieni tyttö löytäisi äkkiä tiensä tänne! Kulta myös ennen minua hokasi yhteyden kilpirauhasjuttujen ja kuukautishäiriöiden välillä, ja vaati ehdottomasti asian selvittämistä mahdollisimman pian.
perjantai 20. kesäkuuta 2008
Juhannusreissuun
KP39 ja edelleen ei mitään. Ei kuukautisia, ei plussia. Eilen taas testailin... Koko ajan kyllä mahaa vihloo ja valkovuotoa satunnaisesti kerran pari päivässä hulahduksina niin, että kuvittelen jo jotain tapahtuvan. Samma sak, nyt on juhannus ja lähdetään Kullan kanssa reissuun. Jos salamatkustaja haluaa olla tosi salaisena mukana, niin tervetuloa sillekin. Luotan kuitenkin siihen, että vaikka siellä olisikin joku mukana, istukkahormonin puute vielä estää istukan kautta tapahtuvan alkoholinkin siirtämisen.
Tosi kiva päästä lähtemään! Me ollaan täällä jo ihan täpinöissään, laukut pakattuna ja huulipunatkin kohdillaan, vaikka bussin lähtöön on vielä yli 2 tuntia. Mutta ei enää kauaa kuitenkaan!
Kamalia havaintoja muuten, meikäläisellä on tällä hetkellä naamassa peräti 4 finniä valkopäiseksi asti kehittyneenä, ja ties kuinka monta poskipäillä pieninä punaisina.. Ja yksi luomi oli puskenut esiin mustan törröttävän karvan... Pitäisi vissiin oikeasti panostaa naaman tarkkailuun ja kampailemiseen, etteivät törökit pääse hyökkäilemään. Tietenkään en mistään löytänyt mitään peitevoidetta tähän hätään, joten tyydyin vain saksimaan karvan irti ja luottamaan siihen, että kevyt silmämeikki ja poskipuna hämäävät edes vähän katsetta irti näppylöistä. Ja ihanaa olla varattu, ei tarvitse hätäillä että laivaseksit jäisivät parin näppylän takia saamatta....
Finnien invaasio ei kyllä edes muistuta murkkuiästä, enemmän niitä nyt on. Etenkin jos lasketaan mukaan olkapäät, selkä ja pakarat... Aaargh! Noh, ainakin jotain hormonitoimintaa siis on havaittavissa jopa minun kropassani. No, teininä tämä olisi ollut kamalampaa, nyt lähinnä huvittaa jollain kieroutuneella tavalla.
Mutta juu, oikein hyvää juhannusta itse kullekin säädylle ja pysykäähän pinnalla! (pitäkää myös peukkuja kaikille juhannusvauvoille, meillekin olisi yksi keskikesän yössä siitetty mukula tervetullut)
Tosi kiva päästä lähtemään! Me ollaan täällä jo ihan täpinöissään, laukut pakattuna ja huulipunatkin kohdillaan, vaikka bussin lähtöön on vielä yli 2 tuntia. Mutta ei enää kauaa kuitenkaan!
Kamalia havaintoja muuten, meikäläisellä on tällä hetkellä naamassa peräti 4 finniä valkopäiseksi asti kehittyneenä, ja ties kuinka monta poskipäillä pieninä punaisina.. Ja yksi luomi oli puskenut esiin mustan törröttävän karvan... Pitäisi vissiin oikeasti panostaa naaman tarkkailuun ja kampailemiseen, etteivät törökit pääse hyökkäilemään. Tietenkään en mistään löytänyt mitään peitevoidetta tähän hätään, joten tyydyin vain saksimaan karvan irti ja luottamaan siihen, että kevyt silmämeikki ja poskipuna hämäävät edes vähän katsetta irti näppylöistä. Ja ihanaa olla varattu, ei tarvitse hätäillä että laivaseksit jäisivät parin näppylän takia saamatta....
Finnien invaasio ei kyllä edes muistuta murkkuiästä, enemmän niitä nyt on. Etenkin jos lasketaan mukaan olkapäät, selkä ja pakarat... Aaargh! Noh, ainakin jotain hormonitoimintaa siis on havaittavissa jopa minun kropassani. No, teininä tämä olisi ollut kamalampaa, nyt lähinnä huvittaa jollain kieroutuneella tavalla.
Mutta juu, oikein hyvää juhannusta itse kullekin säädylle ja pysykäähän pinnalla! (pitäkää myös peukkuja kaikille juhannusvauvoille, meillekin olisi yksi keskikesän yössä siitetty mukula tervetullut)
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Kierto taitaa venähtää taas
Tänä aamuna taas istuin vessassa toiveikkaasti testin kanssa... KP33 menossa nyt, ja negatiivistahan se näytti. Hyvä puoli aiheessa on, että saan saunasiiderin ja illaksi on jääkaapissa pullo hyvää valkoviiniä. Hysteerikko kun olen, en uskaltanut eilen vielä sitä maistella kaiken varalta. Nyt uskaltaa... Huono puoli - tarvitseeko sitä edes sanoakaan...
Saas nähdä kuinka pitkä kierto tästä tällä kertaa tulee. Olisi kiva, jos ne menkat alkaisivat mieluummin nyt jo lähipäivinä, jos ovat alkaakseen. Varasimme Kullan kanssa risteilyn Tallinnaan juhannukseksi, mieluummin en vuotaisi siellä laivalla. Kiva kyllä päästä reissuun, saa vähän katkaisua arkitouhuihin ja arkiajatuksiin.
Kävin eilen kampaajalla otattamassa hiuksista huonot latvat pois. Kampaaja kovasti passitti minua menemään verikokeisiin tarkastamaan kilpirauhasarvot, kun minulta lähtee hiuksia irti aika huimia määriä. Itse olen epäillyt lähinnä e-pillereiden lopettamista syyksi tuohon, mutta mistäs sitä tietää. Voikohan häikkä kilpirauhasessa häikätä muuallakin?
Mutta nyt huitaisen aamuteen naamariin ja sitten lähden toiveikkaasti katsomaan, löytyisikö tästä kaupungista mitään julkisten neulojien kokoonpanoa. Tänään olisi maailmanlaajuinen Knit in Public Day. Viime vuonna missasin sen, Kotkassa vain näin neulojia mutta ei ollut tarvikkeita liittyä seuraan. Jospa tänä vuonna täällä kotikaupungissa joku porukka löytyisi...
Saas nähdä kuinka pitkä kierto tästä tällä kertaa tulee. Olisi kiva, jos ne menkat alkaisivat mieluummin nyt jo lähipäivinä, jos ovat alkaakseen. Varasimme Kullan kanssa risteilyn Tallinnaan juhannukseksi, mieluummin en vuotaisi siellä laivalla. Kiva kyllä päästä reissuun, saa vähän katkaisua arkitouhuihin ja arkiajatuksiin.
Kävin eilen kampaajalla otattamassa hiuksista huonot latvat pois. Kampaaja kovasti passitti minua menemään verikokeisiin tarkastamaan kilpirauhasarvot, kun minulta lähtee hiuksia irti aika huimia määriä. Itse olen epäillyt lähinnä e-pillereiden lopettamista syyksi tuohon, mutta mistäs sitä tietää. Voikohan häikkä kilpirauhasessa häikätä muuallakin?
Mutta nyt huitaisen aamuteen naamariin ja sitten lähden toiveikkaasti katsomaan, löytyisikö tästä kaupungista mitään julkisten neulojien kokoonpanoa. Tänään olisi maailmanlaajuinen Knit in Public Day. Viime vuonna missasin sen, Kotkassa vain näin neulojia mutta ei ollut tarvikkeita liittyä seuraan. Jospa tänä vuonna täällä kotikaupungissa joku porukka löytyisi...
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Hienoista katkeruutta havaittavissa
Tänään ei jaksaisi muiden vauvanodotusjuttuja yhtään. Haluaisi vain sen oman navan muhkeutumaan, eikä kuulla mitään kommentteja toisten onnesta.
Töissä kirpaisi jo päivällä, kun pomo mietti kallista vauvavakuutustaan ja heipatellessaan illalla totesi olevansa menossa synnytysvalmennukseen. Kunnon naarmut sain sieluuni lukiessani yhtä keskusteluforumia tänään, jossa pari raskaana olevaa nuorta naista valitteli ihan lyhyesti tissikipujaan. Jostain syystä se riipaisi oikein kunnolla. Molemmat heistä onnistuivat pääsemään raskaaksi ennen minua, kummastakin keksisin syitä siihen, miksi minun olisi ollut reilumpaa olla vuorossa alkaa odottaa nyt. Ihan kuin se olisi siitä kiinni, elämän reiluus tai epäreiluus. Ja varmasti molemmat keksisivät hyviä syitä siihenkin, miksi heidän pitäisi olla raskaana ennen minua, jos niitä vauvoja alettaisiin vuoronumeroilla antamaan.
Aikalailla näihin aikoihin muuten minulla on tullut aktiivista vauvanhaluamista 4 vuotta täyteen. Neljän vuoden haluaminen, ja nyt vasta jonkinlaista yritystä ilmassa. Siihen väliin mahtuu aika monta surullista iltaa ja yötä, monenlaista vaaleanpunaista haavetta... Noh, ehkä meillekin vielä joskus, mieluiten seuraavan 4 vuoden (tai 4 viikon) sisällä.
Töissä kirpaisi jo päivällä, kun pomo mietti kallista vauvavakuutustaan ja heipatellessaan illalla totesi olevansa menossa synnytysvalmennukseen. Kunnon naarmut sain sieluuni lukiessani yhtä keskusteluforumia tänään, jossa pari raskaana olevaa nuorta naista valitteli ihan lyhyesti tissikipujaan. Jostain syystä se riipaisi oikein kunnolla. Molemmat heistä onnistuivat pääsemään raskaaksi ennen minua, kummastakin keksisin syitä siihen, miksi minun olisi ollut reilumpaa olla vuorossa alkaa odottaa nyt. Ihan kuin se olisi siitä kiinni, elämän reiluus tai epäreiluus. Ja varmasti molemmat keksisivät hyviä syitä siihenkin, miksi heidän pitäisi olla raskaana ennen minua, jos niitä vauvoja alettaisiin vuoronumeroilla antamaan.
Aikalailla näihin aikoihin muuten minulla on tullut aktiivista vauvanhaluamista 4 vuotta täyteen. Neljän vuoden haluaminen, ja nyt vasta jonkinlaista yritystä ilmassa. Siihen väliin mahtuu aika monta surullista iltaa ja yötä, monenlaista vaaleanpunaista haavetta... Noh, ehkä meillekin vielä joskus, mieluiten seuraavan 4 vuoden (tai 4 viikon) sisällä.
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Joogailua
Maanantaina kokosin rohkeuteni ja ilmoitin itseni viikonlopun astangajoogakurssille. Mokoma asia mietitytti minua toista kuukautta, kun en olisi oikein tahtonut uskaltaa mennä vaikka mieli teki. Miten niin muka olen turhan arka kohtaamaan vieraita tilanteita? Lopulta sain itseni ilmoitettua, sujuvasti jo paljon oikean ilmoittautumisajankohdan mentyä ohi, mutta pääsin sentään vielä mukaan. Ja hyvä että menin, taisi löytyä ainakin tähän elämäntilanteeseen ja mielentilaan minulle sopiva liikuntamuoto.
Pitää kyllä sanoa, että en olisi etukäteen uskonut niin rauhallisen toiminnan olevan niin rankkaa... Jo perjantaiaamuna ensimmäisten aurinkotervehdysten jäljet tuntuivat selässä ja niskassa, nyt maanantaina kurssin loputtua olo on itse asiassa yllättävänkin liikkuvainen. Pelkäsin paljon pahempaa jäykistystä, niin puhki olin harjoituksen jälkeen. Toisaalta illallakin riitti kyllä touhuenergiaa; keittelin bataattikeittoa viikon työevääksi, kävin kaupassa ja järkkäilin iltapalaa meille molemmille ja vaeltelin ympäri kämppää. Tänään vähän himottaisi mennä alkeistunnille jatkamaan, siellä olisi likipitäen sama harjoitus kuin eilenkin.
Viime viikko oli varmaan "se herkkä viikko" vauvahaaveiden kannalta. Mitään varmaa "nyt ovuloin" -oloa minulla ei ollut, mutta vähän epäilin välillä sensuuntaista toimintaa tapahtuvaksi. Ja voikohan miehen "haistamiseen" luottaa? Ainakin aina väitetään, että miehet aistisivat hedelmällisessä vaiheessa olevan naisen kiihottavammaksi kuin yleensä. Ja tällä viikolla oli hyvin selkeä hyppäys huomattavissa siinä, miten mies minun läheisyyteeni suhtautui... Tarkempia yksityiskohtia ei ehkä tässä vaiheessa, mutta tässäkin kuussa tosiaan miehen käytös muuttui juuri samalla viikolla kuin minulla oli pieniä ovulaatioepäilyksiä. Parin viikon päästähän sen sitten näkee, osuivatko epäilykset ja K18-touhut yhteen, ja oliko yhteentörmäyksestä jotain hyötyäkin.
Uusi harrastus tuntuu hyvältä idealta siinäkin mielessä, että jos yhdistetään lankapakkomielteet ja toivottavasti jollain tasolla aktiivinen joogailu, aikaa pakkomielteisille vauvahaaveille jää vähemmän. En ollenkaan usko, että vielä tässä vaiheessa kolmannella kierrolla olisi hyvä keskittyä niihin liikaa, liian helposti jää muu elämä ihan syrjään. Ja tällä ruholla voisi olla hyvä sekin, että saisi painoa alemma ja voimaa lihaksiin enemmän ennen raskauden alkua. Sitä en tiedä, kuinka pitkään uskallan tehdä noita harjoituksia jos se plussa osuu kohdalle (ja kuinka pitkään se yleensä onnistuu, ennen kuin maha alkaa kiukutella lattiakontaktista ja olla tiellä taivutuksissa), mutta siihen asti ainakin voisi yrittää kropan tilaa saada paremmaksi, että sen raskausajan sitten joskus jaksaa. Kuukautisten aikaanhan kauheasti ei saisi joogailla, mutta vauvanyritys ja ovulaatiot eivät kuulemma ole mitään esteitä... Ja kuulemma joogaajat tulevat kuulemma suht helposti raskaaksi ja saavat terveitä mukuloita. (kyllä, minä kysyin kun uteliaisuus heräsi kuukautisrajoitusten kuulemisesta...)
Pitää kyllä sanoa, että en olisi etukäteen uskonut niin rauhallisen toiminnan olevan niin rankkaa... Jo perjantaiaamuna ensimmäisten aurinkotervehdysten jäljet tuntuivat selässä ja niskassa, nyt maanantaina kurssin loputtua olo on itse asiassa yllättävänkin liikkuvainen. Pelkäsin paljon pahempaa jäykistystä, niin puhki olin harjoituksen jälkeen. Toisaalta illallakin riitti kyllä touhuenergiaa; keittelin bataattikeittoa viikon työevääksi, kävin kaupassa ja järkkäilin iltapalaa meille molemmille ja vaeltelin ympäri kämppää. Tänään vähän himottaisi mennä alkeistunnille jatkamaan, siellä olisi likipitäen sama harjoitus kuin eilenkin.
Viime viikko oli varmaan "se herkkä viikko" vauvahaaveiden kannalta. Mitään varmaa "nyt ovuloin" -oloa minulla ei ollut, mutta vähän epäilin välillä sensuuntaista toimintaa tapahtuvaksi. Ja voikohan miehen "haistamiseen" luottaa? Ainakin aina väitetään, että miehet aistisivat hedelmällisessä vaiheessa olevan naisen kiihottavammaksi kuin yleensä. Ja tällä viikolla oli hyvin selkeä hyppäys huomattavissa siinä, miten mies minun läheisyyteeni suhtautui... Tarkempia yksityiskohtia ei ehkä tässä vaiheessa, mutta tässäkin kuussa tosiaan miehen käytös muuttui juuri samalla viikolla kuin minulla oli pieniä ovulaatioepäilyksiä. Parin viikon päästähän sen sitten näkee, osuivatko epäilykset ja K18-touhut yhteen, ja oliko yhteentörmäyksestä jotain hyötyäkin.
Uusi harrastus tuntuu hyvältä idealta siinäkin mielessä, että jos yhdistetään lankapakkomielteet ja toivottavasti jollain tasolla aktiivinen joogailu, aikaa pakkomielteisille vauvahaaveille jää vähemmän. En ollenkaan usko, että vielä tässä vaiheessa kolmannella kierrolla olisi hyvä keskittyä niihin liikaa, liian helposti jää muu elämä ihan syrjään. Ja tällä ruholla voisi olla hyvä sekin, että saisi painoa alemma ja voimaa lihaksiin enemmän ennen raskauden alkua. Sitä en tiedä, kuinka pitkään uskallan tehdä noita harjoituksia jos se plussa osuu kohdalle (ja kuinka pitkään se yleensä onnistuu, ennen kuin maha alkaa kiukutella lattiakontaktista ja olla tiellä taivutuksissa), mutta siihen asti ainakin voisi yrittää kropan tilaa saada paremmaksi, että sen raskausajan sitten joskus jaksaa. Kuukautisten aikaanhan kauheasti ei saisi joogailla, mutta vauvanyritys ja ovulaatiot eivät kuulemma ole mitään esteitä... Ja kuulemma joogaajat tulevat kuulemma suht helposti raskaaksi ja saavat terveitä mukuloita. (kyllä, minä kysyin kun uteliaisuus heräsi kuukautisrajoitusten kuulemisesta...)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)