Hauskaa vappua, jos joku sattuu tänne sopivasti eksymään!
Minulla on tällä viikolla iskenyt aivan järkyttävä kuohuviininhimo. Uskaltaisikohan sitä käydä pitkäripaisessa hakemassa pullollisen? Lähinnä pelkään krapulaa ja huonovointisuutta, kuoharin kanssa minulle on perinteisesti käynyt aika huonosti. Ostin töihin muutama viikko sitten pullon mansikkakuoharia myyntipalkinnoksi, ja siitä lähtien se on kaihertanut mielessä, ehdottomasti pitäisi saada... Mahdollista salamatkustajaakaan ei tässä vaiheessa juomisen vielä pitäisi haitata, kun istukkaa ei vielä montaa solua ole.
On kyllä ihana saada huomenna ylimääräinen vapaapäivä! Vaikka töissäoleminen onkin ihan jees, niin kotona on silti kivempaa (tämäkin on muuten töistä kirjoitettu, paha paha minä...) Viikonloppukin meni viime viikolla aikalailla niihin ukin juhliin, ensi viikolla juhlii äiti. Ihan hyvä saada yksi väliviikko tähän väliin... Vappuihminen en kyllä ikinä ole ollut muutenkaan, pienenä kaasupallot tosin olivat kivoja. Ja Kouvolaan muutettuani tilanne vielä synkistyi entisestään, kun suosikkiserkkuni kuoli juuri ennen vappua eka vuonna.. Sen jälkeen ei ole paljoa juhlituttanut vappuna, se on minulle vain muistopäivä siihen tapaukseen.
Yksi asia pitää muuten ikuistaa tänne blogiin talteen: kummipoika on nyt likipitäen kävelytaitoinen yksilö. R viettää 1-vuotispäiväänsä ensi viikolla, ja oli eilen kävellyt pitkiäkin pätkiä ympäriinsä luotettavan ilmapallotukijan kanssa. Ilman tukea ei kävele, mutta ilmapallon kanssa uskaltaa hienosti... Voi reppanaa, on se niin kummin muru siellä vähän kauempanakin.
Viikonloppua jännitellessä... KP27/31 jos olen laskenut oikein... Voi hitsi kun siellä olisikin jo joku, olisi niin ihanaa!
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
lauantai 26. huhtikuuta 2008
Piinailua perhejuhlissa
Vähän yrittää taas jännittää... Mahdollinen ovis oli reilu viikko sitten, ja silloin kyllä pupusteltiin ihan kiitettävästi. Ehkä niissä teorioissa on perää, jotka väittävät miesten haistavan naisten hormonikierron ja reagoivan siihen. Tai sitten mies ihan muuten vain innostui viime viikolla aivan eri tavoin kuin muuten tässä kuussa. Oli miten oli, kivaa se ainakin oli.
Tänään vietettiin äitini isän 80-vuotispäiviä oikein perinteisellä perhejuhlakaavalla (paljon sukulaisia, paljon hyvää ruokaa, paljon puhetta ja niin poispäin). Oli yllättävän mukavat juhlat, hieman kaukaisemmat sukulaiset toivat touhuun oman mukavan lisänsä. En esimerkiksi edes muista, milloin olisin viimeksi nähnyt äidinäidin sisaruksia edellisen kerran. Nyt viimeisen vuoden aikana olen pikkuhiljaa hoksannut alkaa näkemään sukulaisten yhteisiä piirteitä, ja kieltämättä vertailemaan päästessä niitä kivasti löytyikin. Aina aiemmin olen vain ihmetellyt tyhmänä, kun vaikka minua ja äitiäni on sanottu samannäköisiksi.
Jossain vaiheessa ruuan jälkeen istuimme pihalla isäni ja isänäitini kanssa kiikuttelemassa, ja tuli seuraava sukupolvi puheeksi. Mummin sisko oli juuri päässyt sylittelemään lapsenlapsenlastaan, mutta vähän jo dementoituneena ei ollutkaan tiennyt, kenen lapsesta oli kyse. Sukua kyllä, ja tyttöpuolinen, mutta siihen se sitten jäikin... Mummi kovasti toivoi, että saisi omia vastaavia mukuloita syliinsä nyt vielä kun tajuaa, kenen muksuista milloinkin on kyse. Olisi ollut aika namu tilanne kertoa, että meillä vähän niin kuin yritellään, mutta sain kuitenkin pidettyä suuni kiinni. Hössötyskammo kiusaa, samoin kuin ajatus siitä tarkkailusta jonka kohteeksi tunnustetusta yrityksestä joutuisin. Ja onhan tuo mieskin edelleen sitä mieltä, että parempi kun en mitään paljastele, pitää sitäkin toki kunnioittaa.
Kummasti tuo asia on kyllä ihan jatkuvasti mielessä nyt taas. Tai no ei se kyllä missään vaiheessa pääse unohtumaankaan... Alavatsa nipistelee aina välillä, tänäänkin aamulla taisin peräti herätä siihen kapeassa sängyssä porukoiden luona. Väsyttää, pää särkee, valkovuotoakin havaittu... Rinnoissa taas ei ole mitään muutoksia tällä kertaa ainakaan vielä havaittavissa. KP23/31 meneillään nyt, vielähän tässä on aikaa kehitellä täydet vainoharhapisteet päälle.
Sinänsä muuten nappiajoitus, 3. päivä pitäisi mahdollisten seuraavien kuukautisten alkaa jos tulevat samaan tahtiin kuin edellisetkin. 9. päivä on omat synttärini ja 10. päivä juhlitaan äitiä, eli hyvin ehtii tämän kuun onnistumistilanne selvitä ennen seuraavaa tilannetta, jossa ehkä voi joutua alkumaljan tms juomaan.
Tänään vietettiin äitini isän 80-vuotispäiviä oikein perinteisellä perhejuhlakaavalla (paljon sukulaisia, paljon hyvää ruokaa, paljon puhetta ja niin poispäin). Oli yllättävän mukavat juhlat, hieman kaukaisemmat sukulaiset toivat touhuun oman mukavan lisänsä. En esimerkiksi edes muista, milloin olisin viimeksi nähnyt äidinäidin sisaruksia edellisen kerran. Nyt viimeisen vuoden aikana olen pikkuhiljaa hoksannut alkaa näkemään sukulaisten yhteisiä piirteitä, ja kieltämättä vertailemaan päästessä niitä kivasti löytyikin. Aina aiemmin olen vain ihmetellyt tyhmänä, kun vaikka minua ja äitiäni on sanottu samannäköisiksi.
Jossain vaiheessa ruuan jälkeen istuimme pihalla isäni ja isänäitini kanssa kiikuttelemassa, ja tuli seuraava sukupolvi puheeksi. Mummin sisko oli juuri päässyt sylittelemään lapsenlapsenlastaan, mutta vähän jo dementoituneena ei ollutkaan tiennyt, kenen lapsesta oli kyse. Sukua kyllä, ja tyttöpuolinen, mutta siihen se sitten jäikin... Mummi kovasti toivoi, että saisi omia vastaavia mukuloita syliinsä nyt vielä kun tajuaa, kenen muksuista milloinkin on kyse. Olisi ollut aika namu tilanne kertoa, että meillä vähän niin kuin yritellään, mutta sain kuitenkin pidettyä suuni kiinni. Hössötyskammo kiusaa, samoin kuin ajatus siitä tarkkailusta jonka kohteeksi tunnustetusta yrityksestä joutuisin. Ja onhan tuo mieskin edelleen sitä mieltä, että parempi kun en mitään paljastele, pitää sitäkin toki kunnioittaa.
Kummasti tuo asia on kyllä ihan jatkuvasti mielessä nyt taas. Tai no ei se kyllä missään vaiheessa pääse unohtumaankaan... Alavatsa nipistelee aina välillä, tänäänkin aamulla taisin peräti herätä siihen kapeassa sängyssä porukoiden luona. Väsyttää, pää särkee, valkovuotoakin havaittu... Rinnoissa taas ei ole mitään muutoksia tällä kertaa ainakaan vielä havaittavissa. KP23/31 meneillään nyt, vielähän tässä on aikaa kehitellä täydet vainoharhapisteet päälle.
Sinänsä muuten nappiajoitus, 3. päivä pitäisi mahdollisten seuraavien kuukautisten alkaa jos tulevat samaan tahtiin kuin edellisetkin. 9. päivä on omat synttärini ja 10. päivä juhlitaan äitiä, eli hyvin ehtii tämän kuun onnistumistilanne selvitä ennen seuraavaa tilannetta, jossa ehkä voi joutua alkumaljan tms juomaan.
sunnuntai 13. huhtikuuta 2008
Ihme tuhruilua
Nyt ei meikätyttö taaskaan ymmärrä... Tai no todennäköisesti kyse on vain puhtaasti sekoilevasta kropasta, 7 vuoden pillerinsyönti ja niin poispäin.
Kuukautiseni tosiaan loppuivat silloin 3 päivään, mutta sen jälkeen seksillä on joka kerran ollut seuraamuksia. Tuhruttaa tuhruttaa, sen verran että vessassa käydessä huomaa, mutta onneksi ei suojia sentään tarvitse käydä. Rasittavaa! Etenkin kun meillä ei olla epäaktiivisia... Toivottavasti tuo rauhoittuu nyt tulevan viikon aikana, tai muuten otan varmaan vielä tavallistakin enemmän stressiä munasoluja etsivistä siittiöistä, jotka lannistuvat kesken kaiken verilätäköihin... Viikon päästä sunnuntainahan kalenterin mukaan mahdollinen ovulaatio voisi tapahtua. Ja saako mahdollinen hedelmöittynytkään munasolu otetta mistään, jos limakalvo alla vuotaa?
Huvitti eilen, kun kävin isoisäni syntymäpäivillä ja isoäidit sitten kyselivät kuulumisia oikein kaksin kappalein. Tuli sellainen olo, ettei todellakaan tiedä mitä sanoa, kun käsityörintama tällä viikolla keskittyi äitienpäiväyllätyksiin ja ajatukset vauvantekohommiin, kumpaakaan en juuri nyt haluisi mummoille tarkemmin selitellä. Joutuivat sitten tyytymään yleisluonteiseen "hyvää kuuluu" ja harhaanjohtokysymyksiin.
Pitää muuten sanoa, tykkäisin sukujuhlista paljon enemmän jos ne loppuisivat järkevässä ajassa. Nytkin lähdin kotoa kymmenen maissa, yhdeltätoista oltiin paikan päällä (bussi teki pitkän lenkin ja olin pysäkillä hyvissä ajoin), ja neljältä sitten onnistuin hankkimaan itseni kotiinpäin lähtevään bussiin, kotona vähän ennen viittä. Miehet sentään aktivoivat itseään juhlapaikalla tarkastamalla piharakennukset ja äiti ja isä lähtivät välillä lenkillekin. Minusta vähän hassua... Jos kerran mennään kylään, niin sitten ollaan kylässä myös. Ja jos se sisälläolo niin alkaa ahdistaa, niin lähdettäisiin sitten vaikka rehellisesti kotiin. Onneksi oli kauppareissu tekemättä vielä, sen syyn varjolla sentään pääsin edes tuohon aikaan kotiinpäin. Ja Kulta olikin ollut ihana ja käynyt kaupassa, loppujen lopuksi minun ei edes tarvinnut sinne mennä...
Kuukautiseni tosiaan loppuivat silloin 3 päivään, mutta sen jälkeen seksillä on joka kerran ollut seuraamuksia. Tuhruttaa tuhruttaa, sen verran että vessassa käydessä huomaa, mutta onneksi ei suojia sentään tarvitse käydä. Rasittavaa! Etenkin kun meillä ei olla epäaktiivisia... Toivottavasti tuo rauhoittuu nyt tulevan viikon aikana, tai muuten otan varmaan vielä tavallistakin enemmän stressiä munasoluja etsivistä siittiöistä, jotka lannistuvat kesken kaiken verilätäköihin... Viikon päästä sunnuntainahan kalenterin mukaan mahdollinen ovulaatio voisi tapahtua. Ja saako mahdollinen hedelmöittynytkään munasolu otetta mistään, jos limakalvo alla vuotaa?
Huvitti eilen, kun kävin isoisäni syntymäpäivillä ja isoäidit sitten kyselivät kuulumisia oikein kaksin kappalein. Tuli sellainen olo, ettei todellakaan tiedä mitä sanoa, kun käsityörintama tällä viikolla keskittyi äitienpäiväyllätyksiin ja ajatukset vauvantekohommiin, kumpaakaan en juuri nyt haluisi mummoille tarkemmin selitellä. Joutuivat sitten tyytymään yleisluonteiseen "hyvää kuuluu" ja harhaanjohtokysymyksiin.
Pitää muuten sanoa, tykkäisin sukujuhlista paljon enemmän jos ne loppuisivat järkevässä ajassa. Nytkin lähdin kotoa kymmenen maissa, yhdeltätoista oltiin paikan päällä (bussi teki pitkän lenkin ja olin pysäkillä hyvissä ajoin), ja neljältä sitten onnistuin hankkimaan itseni kotiinpäin lähtevään bussiin, kotona vähän ennen viittä. Miehet sentään aktivoivat itseään juhlapaikalla tarkastamalla piharakennukset ja äiti ja isä lähtivät välillä lenkillekin. Minusta vähän hassua... Jos kerran mennään kylään, niin sitten ollaan kylässä myös. Ja jos se sisälläolo niin alkaa ahdistaa, niin lähdettäisiin sitten vaikka rehellisesti kotiin. Onneksi oli kauppareissu tekemättä vielä, sen syyn varjolla sentään pääsin edes tuohon aikaan kotiinpäin. Ja Kulta olikin ollut ihana ja käynyt kaupassa, loppujen lopuksi minun ei edes tarvinnut sinne mennä...
sunnuntai 6. huhtikuuta 2008
Syksyllä reissuun?
Siskoni E on kauhean innostunut matkustamisesta kerran alkuun päästyään ja haluaisi tehdä sitä koko ajan (=nyt kevätkaudella ainakin 3 tilastoitua reissua kuukauden sisään, ellei enemmänkin). Nyt tuo mokoma alkoi ihan tosissaan puhumaan, että haluaisi lähteä syksyllä minun kanssani johonkin Eurooppaan pidennetylle viikonlopulle. Toisaalta ajatus kutkuttelisi kovasti, toisaalta en tiedä. Olen niin kotikissa, niin kotikissa... Ja nyt tämän vauvailuajatuksen myötä haluaisin, että minulla olisi syksyllä jo sellainen maha, ettei sen kanssa kauheasti haluaisi matkustaa. Tai sitten vain Kullan kanssa, ne reissut ovat paljon leppoisammassa tunnelmassa ja inhimillisemmällä määrällä shoppailua... E onnistui joskus olemaan 8 tuntia shoppailemassa Kouvolassa, se kertoo jo jotain. Onneksi ajatus matkustamisesta ei ole kokonaan poissuljettu silloin, vaikken vielä tekisikään päätöstä. Niin moni asia voi vielä tässä matkan varrella muuttua, ja aikataulu vaihtua moneen kertaan.
Minulla taisi muuten olla juuri maailmanhistorian lyhyimmät kuukautiset. Torstaina alkoivat ja eilisen päivän jälkeen kupin pohjalle ei ole ilmestynyt mitään. Hassua, yleensä pillerienkin niukentama vuoto kesti aina vähintään sen 5 päivää, tämä 3 päivää on aivan ainutlaatuinen ilmiö minulle... Toivottavasti mikään ei ole pielessä, ja kierto lähtisi nyt pyörimään normaalisti. Kuppi on kyllä ainakin vielä aamuun asti paikallaan, siltä varalta että tuo on vain joku välitauko. Päivällähän se on helppo lisätä jos siltä tuntuu.
Kulta meinasi tuossa viikolla yhtenä päivänä suuttua minuun ihan tosissaan, kun aloitin jonkun varovaisen utelun sanoilla "onhan kaikki hyvin, eihän mikään ole pielessä?". Olen ihan liian ylihuolehtivainen, reagoin sellaisiinkin muutoksiin toisen käytöksessä heti jotka järjellä (=ilman hormonihyökyjä) hoksaisin ihan normaaleiksi. Onneksi kaikki oli hyvin, ja sekin kriisi oli sitten äkkiä ratkennut. Itse asiassa jopa paransi minun oloani, kun kuulin Kullan ihan ääneen vakuuttelevan että suojaamaton seksi ei ole ongelma, raskaaksi tulo ei pelota ainakaan liikaa, jos yhtään...
Minulla taisi muuten olla juuri maailmanhistorian lyhyimmät kuukautiset. Torstaina alkoivat ja eilisen päivän jälkeen kupin pohjalle ei ole ilmestynyt mitään. Hassua, yleensä pillerienkin niukentama vuoto kesti aina vähintään sen 5 päivää, tämä 3 päivää on aivan ainutlaatuinen ilmiö minulle... Toivottavasti mikään ei ole pielessä, ja kierto lähtisi nyt pyörimään normaalisti. Kuppi on kyllä ainakin vielä aamuun asti paikallaan, siltä varalta että tuo on vain joku välitauko. Päivällähän se on helppo lisätä jos siltä tuntuu.
Kulta meinasi tuossa viikolla yhtenä päivänä suuttua minuun ihan tosissaan, kun aloitin jonkun varovaisen utelun sanoilla "onhan kaikki hyvin, eihän mikään ole pielessä?". Olen ihan liian ylihuolehtivainen, reagoin sellaisiinkin muutoksiin toisen käytöksessä heti jotka järjellä (=ilman hormonihyökyjä) hoksaisin ihan normaaleiksi. Onneksi kaikki oli hyvin, ja sekin kriisi oli sitten äkkiä ratkennut. Itse asiassa jopa paransi minun oloani, kun kuulin Kullan ihan ääneen vakuuttelevan että suojaamaton seksi ei ole ongelma, raskaaksi tulo ei pelota ainakaan liikaa, jos yhtään...
perjantai 4. huhtikuuta 2008
KP 2
Kuukautiseni sentään alkoivat eilen. Milloinkohan olisin ollut niistä yhtä tyytyväinen? En edes muista... Varmaan eka kerralla, kun ne ikinä tulivat, ja koin muuttuneeni Naiseksi. Hassua, yleensä vihaan niitä, nyt selkäsärky ja mahakivut tuntuvat ihan positiiviselta ilmiöltä. Ehkä selitys on siinä, että ainakin tiedän nyt kroppani toimivan suunnilleen järkevässä rytmissä. Kierron pituudeksi tuli 31 päivää, mikä on ihan sopivasti ja aika lähellä teiniajankin epäilyksiä.
Ei muuta kuin uutta yritystä kehiin, kunhan päästään taas sinne lähemmä kuun puolta väliä :)
Ei muuta kuin uutta yritystä kehiin, kunhan päästään taas sinne lähemmä kuun puolta väliä :)
torstai 3. huhtikuuta 2008
Ei se ollutkaan ihan niin helppoa
Eilen en malttanut enää pidätellä vaan oli pakko päästä kokeilemaan, näkyisikö raskaustestissä jo jotain. KP 30, tissit lupaavasti kipuilleet koko kierron, alamahaa vihloo välillä ja pientä äklötysoloakin ilmassa. No, eipä näkynyt muuta kuin hyvin selkeä negatiivinen. Hurjaa tuuriahan tuo olisi ollutkin, saada heti kerralla kaikki ovulaatiosta kiinnittymiseen asti osumaan kohdalleen 7 vuoden pillereiden jälkeen.
Pitää kyllä sanoa, että tämä ihan perusoleminen ilman pillereitäkin on mukavaa. Olo on vapautunut ja iloinen, tosin sen vapautumisen kanssa myös muut tunteet kuin rauhallinen hymyily ovat vähän päässeet karkuun. Töissä pomo (tai pikkuisen yläpuolellani oleva työpari) jo yksi päivä kysyi, mahdanko olla raskaana, kun mulkoilen häntä niin kiukkuisesti ja vastaan tyhmiin kysymyksiin napakammin kuin aiemmin... Miesparka, ehkä se olisi liian rankkaa katsella raskaana olevaa avovaimoa kotona ja töissä raskaana olevaa assaria samassa huoneessa. Ei hetken rauhaa tai hengähdystaukoa.
En kyllä oikeastaan kauheasti pettynyt vielä tuosta testituloksesta. Olisihan tuo ollut mukavaa, mutta nyt ainakin tiedossa on vielä hyvävointista aikaa keväällä lisää, huomenna Helsingissä siskon luona voin maistella alkoholia jos siltä tuntuu ja keho saa rauhassa heräillä vähän pidempään. Painonpudotuksenkin aloitin taas uudestaan; ja voisi todellakin olla kivempi aloittaa raskaus vaikka 5kg alemmasta painosta kuin nykyään. Todennäköisesti nivelille ja kaikelle huomattavasti helpompi.
Pitää kyllä sanoa, että tämä ihan perusoleminen ilman pillereitäkin on mukavaa. Olo on vapautunut ja iloinen, tosin sen vapautumisen kanssa myös muut tunteet kuin rauhallinen hymyily ovat vähän päässeet karkuun. Töissä pomo (tai pikkuisen yläpuolellani oleva työpari) jo yksi päivä kysyi, mahdanko olla raskaana, kun mulkoilen häntä niin kiukkuisesti ja vastaan tyhmiin kysymyksiin napakammin kuin aiemmin... Miesparka, ehkä se olisi liian rankkaa katsella raskaana olevaa avovaimoa kotona ja töissä raskaana olevaa assaria samassa huoneessa. Ei hetken rauhaa tai hengähdystaukoa.
En kyllä oikeastaan kauheasti pettynyt vielä tuosta testituloksesta. Olisihan tuo ollut mukavaa, mutta nyt ainakin tiedossa on vielä hyvävointista aikaa keväällä lisää, huomenna Helsingissä siskon luona voin maistella alkoholia jos siltä tuntuu ja keho saa rauhassa heräillä vähän pidempään. Painonpudotuksenkin aloitin taas uudestaan; ja voisi todellakin olla kivempi aloittaa raskaus vaikka 5kg alemmasta painosta kuin nykyään. Todennäköisesti nivelille ja kaikelle huomattavasti helpompi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)