Eilen en malttanut enää pidätellä vaan oli pakko päästä kokeilemaan, näkyisikö raskaustestissä jo jotain. KP 30, tissit lupaavasti kipuilleet koko kierron, alamahaa vihloo välillä ja pientä äklötysoloakin ilmassa. No, eipä näkynyt muuta kuin hyvin selkeä negatiivinen. Hurjaa tuuriahan tuo olisi ollutkin, saada heti kerralla kaikki ovulaatiosta kiinnittymiseen asti osumaan kohdalleen 7 vuoden pillereiden jälkeen.
Pitää kyllä sanoa, että tämä ihan perusoleminen ilman pillereitäkin on mukavaa. Olo on vapautunut ja iloinen, tosin sen vapautumisen kanssa myös muut tunteet kuin rauhallinen hymyily ovat vähän päässeet karkuun. Töissä pomo (tai pikkuisen yläpuolellani oleva työpari) jo yksi päivä kysyi, mahdanko olla raskaana, kun mulkoilen häntä niin kiukkuisesti ja vastaan tyhmiin kysymyksiin napakammin kuin aiemmin... Miesparka, ehkä se olisi liian rankkaa katsella raskaana olevaa avovaimoa kotona ja töissä raskaana olevaa assaria samassa huoneessa. Ei hetken rauhaa tai hengähdystaukoa.
En kyllä oikeastaan kauheasti pettynyt vielä tuosta testituloksesta. Olisihan tuo ollut mukavaa, mutta nyt ainakin tiedossa on vielä hyvävointista aikaa keväällä lisää, huomenna Helsingissä siskon luona voin maistella alkoholia jos siltä tuntuu ja keho saa rauhassa heräillä vähän pidempään. Painonpudotuksenkin aloitin taas uudestaan; ja voisi todellakin olla kivempi aloittaa raskaus vaikka 5kg alemmasta painosta kuin nykyään. Todennäköisesti nivelille ja kaikelle huomattavasti helpompi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti