Kilpirauhanen kunnossa

Yksi murehdittava vähemmän, kilpirauhanen ja melkein kaikki muut veriarvoni ovat kunnossa. Senkka tosin oli 45 ja sitä pitää seurailla, kaikki muu ok. Parin kuukauden päästä voi sitten taas käydä kokeissa... Niin tympääntyneen tuntuinen lääkäri puhelimessa, että en edes saanut henkäistyä muita jatkokysymyksiä kuin kuukautisista, ja nekin kuulemma ovat sitten gynekologin asia.

KP50 tänään, kai tämäkin on joku juhlan paikka. Edes pillereiden kanssa en usein ole onnistunut vetämään kiertoa näin pitkäksi, niiden kanssa yleensä tuli tiputtelua väliin. Nyt sitten näinpäin; kun haluaisi jo vuotaa niin taatusti ei tapahdu mitään.

Täällä on jo pieni pakkailu käynnissä, huomenna lähdetään mökille muutamaksi päiväksi. Tosi kiva lähteä!

KP45 and counting

KP45 ja ei tietoakaan kuukautisista. Tämä kierto saisi jo pikkuhiljaa riittää, olisi ihan kiva siirtyä jo uuteen yritykseen. Tiistaina minulla oli lääkäri, jolle valittelin niitä mahdollisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Niitä löytyikin yllättävän paljon, kun alkoi tutustua listaan.. Hiusten lähtö ja kuukautiskierron sekoilu ovat ne pahimmat tällä hetkellä, mutta myös väsymystä, painon tehokasta nousua, kynsien lohkeilua, palelua, mahan sekoilua, iho kuivempi kuin yleensä jne... Kaikki voi olla sitä, tai voi olla olematta. Verikokeissa kävin eilen, tiistaina pitäisi sitten jonkun lääkärin soitella minulle tuloksista.

Hassua muuten, kun myönsin lääkärille ääneen olevani väsynyt, se kajahti niskaan ihan täysillä. Tai no taisin sanoa olon olevan lähinnä nuutunut enkä muista milloin olisin viimeksi ollut oikeasti pirteä, mutta sekin riitti.. Sen lääkärikäynnin jälkeen hyvä kun olen jaksanut tehdä yhtään mitään! Kumma juttu, miten asioiden myöntäminen ja ääneen sanominen voi vaikuttaa. Todennäköisesti jos lääkäri olisi kysynyt jotain pirteydestä ja olisin myöntänyt ehkä jotain sinnepäin, hyppisin nyt kärrynpyöriä...

Kyllä muuten täytyy olla iloinen Suomen julkisesta terveydenhoidosta ja sosiaaliturvasta! Ravelrystä olen katsellut kauhulla amerikkalaisten naisten varautumista synnytyskustannuksiin (tuhansia pienimmillään, kymmeniä tuhansia suurimmillaan) ja äitiyslomaan (onnekkailla jopa 8-12 viikkoa). Nyt meni hermo terveyskeskuksen ajanvaraukseen, kun sieltä ei niitä aikoja oikein saa, ja eka kerran elämässäni lähdin yksityiselle tutkittavaksi. Lääkäri kelakorvauksineen oli jo 30e ja verikokeet 130e, kyllä sairasvakuutukselle todellakin olisi käyttöä, jos jenkeissä asuttaisiin. Kertaluontoisesti nuo pystyn itselleni kustantamaan, pidemmän päälle ei olisi mahdollista maksaa jo vaikka tuota lääkärimaksua sairaslomapäivän takia.

Juhannusreissu meni muuten hienosti, meillä oli tosi hauskaa Kullan kanssa. Kulta söi kohtuudella, minä ihan liikaa etenkin jälkiruokapöydästä. Hyvä juomakin maistui, katseltiin merta, kuunneltiin harmonikan soittajaa, höpöteltiin ja käytiin vähän katsomassa Tallinnaakin. Tuliaisina tuotiin kotiin alkomaholia (yllättäen) ja marsipaania monta rasiaa, vähän muutakin karkkia. Kultakin on päässyt Anthon-Berg-marsipaanien makuun, joten ollaan jo tyhjentämässä rasiaa nro 2.. Vielä on sentään 2 täyttä jäljellä, onneksi! Painonvartiointi onnistuu kyllä näillä eväillä hyvin, ei pelkoa sen putoamisesta. 18 täyttäville pienimmille sisaruksilleni löytyi jonkinlaiset lahjatkin. Kaipaavat vielä vähän kaveria ehkä ympärilleen, mutta pääidea on jo keksitty.

Hauska muuten, miten meidän suvun naisilla tuntuu olevan näitä omia hurahduksia, joita ei pidättele mikään. Mummolla puutarha, äidillä pianonsoitto ja pianonuotit, minulla langat ja neulominen, toisella siskolla oli hevoset ja toisella siskolla nyt ruotsin kieli. Omaan intohimoon keskitytään yli kaiken järjen ja oheissälää hankitaan kiitettävää tahtia. 18v täyttävä T oli nyt tilannut kotiin Aftonbladetin ja esitti eilen kainon toivomuksen, että saisi syntymäpäivälahjaksi jotain ruotsin opiskelua tukevaa... Mitä siihen muuta voisi todeta, kuin että asia on harkinnassa?

Aivan ihana lipsautus Kullalta muuten laivalla, totesi että voisi hyvin ottaa meidän perheeseen pienen tytön. Tai jos kaksi, niin aivan pienellä ikäerolla... Jotenkin niin hellyttävää, että toinen nimenomaan haluaisi tyttöpuolisen... Toivottavasti se pieni tyttö löytäisi äkkiä tiensä tänne! Kulta myös ennen minua hokasi yhteyden kilpirauhasjuttujen ja kuukautishäiriöiden välillä, ja vaati ehdottomasti asian selvittämistä mahdollisimman pian.

Joogailua

Maanantaina kokosin rohkeuteni ja ilmoitin itseni viikonlopun astangajoogakurssille. Mokoma asia mietitytti minua toista kuukautta, kun en olisi oikein tahtonut uskaltaa mennä vaikka mieli teki. Miten niin muka olen turhan arka kohtaamaan vieraita tilanteita? Lopulta sain itseni ilmoitettua, sujuvasti jo paljon oikean ilmoittautumisajankohdan mentyä ohi, mutta pääsin sentään vielä mukaan. Ja hyvä että menin, taisi löytyä ainakin tähän elämäntilanteeseen ja mielentilaan minulle sopiva liikuntamuoto.

Pitää kyllä sanoa, että en olisi etukäteen uskonut niin rauhallisen toiminnan olevan niin rankkaa... Jo perjantaiaamuna ensimmäisten aurinkotervehdysten jäljet tuntuivat selässä ja niskassa, nyt maanantaina kurssin loputtua olo on itse asiassa yllättävänkin liikkuvainen. Pelkäsin paljon pahempaa jäykistystä, niin puhki olin harjoituksen jälkeen. Toisaalta illallakin riitti kyllä touhuenergiaa; keittelin bataattikeittoa viikon työevääksi, kävin kaupassa ja järkkäilin iltapalaa meille molemmille ja vaeltelin ympäri kämppää. Tänään vähän himottaisi mennä alkeistunnille jatkamaan, siellä olisi likipitäen sama harjoitus kuin eilenkin.

Viime viikko oli varmaan "se herkkä viikko" vauvahaaveiden kannalta. Mitään varmaa "nyt ovuloin" -oloa minulla ei ollut, mutta vähän epäilin välillä sensuuntaista toimintaa tapahtuvaksi. Ja voikohan miehen "haistamiseen" luottaa? Ainakin aina väitetään, että miehet aistisivat hedelmällisessä vaiheessa olevan naisen kiihottavammaksi kuin yleensä. Ja tällä viikolla oli hyvin selkeä hyppäys huomattavissa siinä, miten mies minun läheisyyteeni suhtautui... Tarkempia yksityiskohtia ei ehkä tässä vaiheessa, mutta tässäkin kuussa tosiaan miehen käytös muuttui juuri samalla viikolla kuin minulla oli pieniä ovulaatioepäilyksiä. Parin viikon päästähän sen sitten näkee, osuivatko epäilykset ja K18-touhut yhteen, ja oliko yhteentörmäyksestä jotain hyötyäkin.

Uusi harrastus tuntuu hyvältä idealta siinäkin mielessä, että jos yhdistetään lankapakkomielteet ja toivottavasti jollain tasolla aktiivinen joogailu, aikaa pakkomielteisille vauvahaaveille jää vähemmän. En ollenkaan usko, että vielä tässä vaiheessa kolmannella kierrolla olisi hyvä keskittyä niihin liikaa, liian helposti jää muu elämä ihan syrjään. Ja tällä ruholla voisi olla hyvä sekin, että saisi painoa alemma ja voimaa lihaksiin enemmän ennen raskauden alkua. Sitä en tiedä, kuinka pitkään uskallan tehdä noita harjoituksia jos se plussa osuu kohdalle (ja kuinka pitkään se yleensä onnistuu, ennen kuin maha alkaa kiukutella lattiakontaktista ja olla tiellä taivutuksissa), mutta siihen asti ainakin voisi yrittää kropan tilaa saada paremmaksi, että sen raskausajan sitten joskus jaksaa. Kuukautisten aikaanhan kauheasti ei saisi joogailla, mutta vauvanyritys ja ovulaatiot eivät kuulemma ole mitään esteitä... Ja kuulemma joogaajat tulevat kuulemma suht helposti raskaaksi ja saavat terveitä mukuloita. (kyllä, minä kysyin kun uteliaisuus heräsi kuukautisrajoitusten kuulemisesta...)

Uusi kierto, uudet kujeet?

Eilen oli KP1 ja uusi kierto pyörähti käyntiin. Yllättävän mukavaa! Tai no mukavaa siinä on lähinnä se, että päästään yrittämään saada uusia pikkumatosia ansaan, kyllä minulle olisi se yksi jo mahaa kasvattavakin kelvannut. Mutta jos ei tärppiä tapahtunut, tämä on ilman muuta paras vaihtoehto.

39 päivän kierto on kyllä jo aika pitkä... Jos ovis tapahtui, sen on täytynyt olla liikkeellä vasta KP24-25 paikkeilla, eikä silloin viikkoa aiemmin, kun kalenterin ja omien epäilyjen perusteella sitä ajattelin. No, aina ei voi voittaa. Pikkuhiljaa pääsee tässä tutustumaan kunnolla omaan kehoonkin ja sen toimintaan.

Ilmankos muuten teininä tuntui, että kuukautisten ennustaminen oli niin mahdotonta, jos heittelyä oli silloinkin yli viikko kierron pituudessa. Pitkä aika kulkea siteet pikkuhousuissa jos pelaa varman päälle. Ensimmäisen poikakaverin kanssa tapaillessa tuntui, että kun viikonloppuisin nähtiin, viimeistään joka sunnuntai meikäläinen tiputteli verta joka puolelle, vaikka yritettiin tähdätä johonkin muuhun ajankohtaan. Hyvä muuten, että siitä suhteesta ei seurannut pikkuihmisiä, ehkäisy ei oikein ollut hanskassa.. Kauhistus, jos sieltä olisi joku itikka tarttunut mukaan, minulla olisi jo kouluikäinen mukelo täällä kaverina! Ja vähän epäilen, että nykyinen Kulta ei yh:n kaveriksi olisi alkanut. Sinänsä kyllä hassua, 17-18v teininäkin väittäisin olleeni kypsempi, vastuullisempi ja järkevämpi aikuinen kuin melkein 9v vanhempi poikaystävä. Ja en suinkaan ollut ikäluokkani välkyimpiä... Onneksi se suhde on ohi!

Kulta oli muuten ostanut minulle aivan ihanan onnittelukortin ja huomaavaisesti lahjakortin Body Shoppiin lahjaksi. Varmasti tulee keksittyä jotain kivaa sieltä shoppailtavaksi!

Muitakin lahjoja sain vähäsen. Rahaa porukoilta ja mummiltani, kummitäti antoi leivontakirjan, täti antoi Marja Kurjen silkkihuivin ja työkaverit suklaafonduesetin. Niin ja pikkusisko oli ostanut meille lisäosan Cartcassone-peliin, huomaavaista. Toinen pikkusisko antoi jo pari viikkoa sitten Kalevala-korun Lähde-korun.

Nega

Testasin äsken täydellisen negatiivisen... Vattuvattuvattu! Ei kuukautisia, ei positiivisia testituloksia... Harmittaa ihan sikanaan! Acon 10 pitäisi olla ihan riittävän herkkä testi, kyllä uskon että se olisi kertonut, jos jotain kerrottavaa olisi. Ei tässä varmaan muu auta kuin odotella rauhallisesti ja katsoa mitä tapahtuu. Tai jos joku keksii, mitä intoileminen johonkin suuntaan voisi auttaa, kertokoon heti!

Koko viikonlopun oli sellainen olo, että kuukautiset alkaa ihan millä hetkellä tahansa. Maha kipuilee, selkä kipuilee vielä enemmän. Nyt parhaillaankin maha kouristaa kunnolla tuossa yksinään. Eilisen aikana jo vähän helpotti enää ei ole edes niin sellainen "milläköhän hetkellä vuoto alkaa"-olo kuin viikonloppuna.

Himputti... Tästä tulee vielä piiiiiiitkä työpäivä... Ja mie muutenkin vihaan tiistaita ihan yli kaiken!

Väliaikatiedote

Pieni väliaikatiedote: Vielä ei vuoda... Pirhana, alkaa jännittää ihan tosissaan! Koko ajan on kyllä sellainen olo, että vuotaisi ihan minä hetkenä hyvänsä. Selkää särkee ja mahakin kouristelee, kohdunkaula on aika alhaalla. Pitää katsella ja yrittää olla hötkyilemättä.

Mitään sellaista, mitä minun piti tehdä viikonloppuna, en oikein ole saanut aikaan... Tai no päättelin langanpäät kolmesta huivista, kuvatakin pitäisi ne neuleblogia varten. Tiskit tiskaamatta, pyykkiä sentään pyörii tuolla yksi koneellinen, en ole kauheasti ulkoillut tai muuta...

Ihme tuhruilua

Nyt ei meikätyttö taaskaan ymmärrä... Tai no todennäköisesti kyse on vain puhtaasti sekoilevasta kropasta, 7 vuoden pillerinsyönti ja niin poispäin.

Kuukautiseni tosiaan loppuivat silloin 3 päivään, mutta sen jälkeen seksillä on joka kerran ollut seuraamuksia. Tuhruttaa tuhruttaa, sen verran että vessassa käydessä huomaa, mutta onneksi ei suojia sentään tarvitse käydä. Rasittavaa! Etenkin kun meillä ei olla epäaktiivisia... Toivottavasti tuo rauhoittuu nyt tulevan viikon aikana, tai muuten otan varmaan vielä tavallistakin enemmän stressiä munasoluja etsivistä siittiöistä, jotka lannistuvat kesken kaiken verilätäköihin... Viikon päästä sunnuntainahan kalenterin mukaan mahdollinen ovulaatio voisi tapahtua. Ja saako mahdollinen hedelmöittynytkään munasolu otetta mistään, jos limakalvo alla vuotaa?

Huvitti eilen, kun kävin isoisäni syntymäpäivillä ja isoäidit sitten kyselivät kuulumisia oikein kaksin kappalein. Tuli sellainen olo, ettei todellakaan tiedä mitä sanoa, kun käsityörintama tällä viikolla keskittyi äitienpäiväyllätyksiin ja ajatukset vauvantekohommiin, kumpaakaan en juuri nyt haluisi mummoille tarkemmin selitellä. Joutuivat sitten tyytymään yleisluonteiseen "hyvää kuuluu" ja harhaanjohtokysymyksiin.

Pitää muuten sanoa, tykkäisin sukujuhlista paljon enemmän jos ne loppuisivat järkevässä ajassa. Nytkin lähdin kotoa kymmenen maissa, yhdeltätoista oltiin paikan päällä (bussi teki pitkän lenkin ja olin pysäkillä hyvissä ajoin), ja neljältä sitten onnistuin hankkimaan itseni kotiinpäin lähtevään bussiin, kotona vähän ennen viittä. Miehet sentään aktivoivat itseään juhlapaikalla tarkastamalla piharakennukset ja äiti ja isä lähtivät välillä lenkillekin. Minusta vähän hassua... Jos kerran mennään kylään, niin sitten ollaan kylässä myös. Ja jos se sisälläolo niin alkaa ahdistaa, niin lähdettäisiin sitten vaikka rehellisesti kotiin. Onneksi oli kauppareissu tekemättä vielä, sen syyn varjolla sentään pääsin edes tuohon aikaan kotiinpäin. Ja Kulta olikin ollut ihana ja käynyt kaupassa, loppujen lopuksi minun ei edes tarvinnut sinne mennä...

Syksyllä reissuun?

Siskoni E on kauhean innostunut matkustamisesta kerran alkuun päästyään ja haluaisi tehdä sitä koko ajan (=nyt kevätkaudella ainakin 3 tilastoitua reissua kuukauden sisään, ellei enemmänkin). Nyt tuo mokoma alkoi ihan tosissaan puhumaan, että haluaisi lähteä syksyllä minun kanssani johonkin Eurooppaan pidennetylle viikonlopulle. Toisaalta ajatus kutkuttelisi kovasti, toisaalta en tiedä. Olen niin kotikissa, niin kotikissa... Ja nyt tämän vauvailuajatuksen myötä haluaisin, että minulla olisi syksyllä jo sellainen maha, ettei sen kanssa kauheasti haluaisi matkustaa. Tai sitten vain Kullan kanssa, ne reissut ovat paljon leppoisammassa tunnelmassa ja inhimillisemmällä määrällä shoppailua... E onnistui joskus olemaan 8 tuntia shoppailemassa Kouvolassa, se kertoo jo jotain. Onneksi ajatus matkustamisesta ei ole kokonaan poissuljettu silloin, vaikken vielä tekisikään päätöstä. Niin moni asia voi vielä tässä matkan varrella muuttua, ja aikataulu vaihtua moneen kertaan.

Minulla taisi muuten olla juuri maailmanhistorian lyhyimmät kuukautiset. Torstaina alkoivat ja eilisen päivän jälkeen kupin pohjalle ei ole ilmestynyt mitään. Hassua, yleensä pillerienkin niukentama vuoto kesti aina vähintään sen 5 päivää, tämä 3 päivää on aivan ainutlaatuinen ilmiö minulle... Toivottavasti mikään ei ole pielessä, ja kierto lähtisi nyt pyörimään normaalisti. Kuppi on kyllä ainakin vielä aamuun asti paikallaan, siltä varalta että tuo on vain joku välitauko. Päivällähän se on helppo lisätä jos siltä tuntuu.

Kulta meinasi tuossa viikolla yhtenä päivänä suuttua minuun ihan tosissaan, kun aloitin jonkun varovaisen utelun sanoilla "onhan kaikki hyvin, eihän mikään ole pielessä?". Olen ihan liian ylihuolehtivainen, reagoin sellaisiinkin muutoksiin toisen käytöksessä heti jotka järjellä (=ilman hormonihyökyjä) hoksaisin ihan normaaleiksi. Onneksi kaikki oli hyvin, ja sekin kriisi oli sitten äkkiä ratkennut. Itse asiassa jopa paransi minun oloani, kun kuulin Kullan ihan ääneen vakuuttelevan että suojaamaton seksi ei ole ongelma, raskaaksi tulo ei pelota ainakaan liikaa, jos yhtään...

KP 2

Kuukautiseni sentään alkoivat eilen. Milloinkohan olisin ollut niistä yhtä tyytyväinen? En edes muista... Varmaan eka kerralla, kun ne ikinä tulivat, ja koin muuttuneeni Naiseksi. Hassua, yleensä vihaan niitä, nyt selkäsärky ja mahakivut tuntuvat ihan positiiviselta ilmiöltä. Ehkä selitys on siinä, että ainakin tiedän nyt kroppani toimivan suunnilleen järkevässä rytmissä. Kierron pituudeksi tuli 31 päivää, mikä on ihan sopivasti ja aika lähellä teiniajankin epäilyksiä.

Ei muuta kuin uutta yritystä kehiin, kunhan päästään taas sinne lähemmä kuun puolta väliä :)

Ilman ehkäisyä

Niin, e-pillerit jäivät pois käytöstä pari viikkoa sitten. Hurja ajatus! Tilanne kehittyi aika vahingossa; olin hukannut voimassaolevan reseptini. Oman huolellisuuteni tuntien olin kyllä kantanut lompakossa mukana reseptiä, sääli vain että se oli vanha jo loppuun käytetty malli, eikä se uusi... Tai no ainakin miehen kannalta sääli, minua ei harmita yhtään. Kieltäydyin kuitenkin enää hankkimasta uutta lappusta, johan olin ehtinyt vuoden verran yrittää melkein jokaisen pilleripakkauksenkin kohdalla miehelle esittää, että tämä voisi olla jo viimeinen tätä sarjaa... Mieskään ei ole näyttänyt ehkäisyn perään haikailevan, joten nyt sitten mennään ilman pillereitä ja katsellaan mitä tapahtuu.

Sivuoireet pillereiden poisjäämisestä pääsivät kyllä vähän yllättämään. Sen arvasin, että mielialoissa tapahtuu jotain muutosta ja kuiva-kuivempi-Sahara-ilmiö saattaa helpottua. Oikeassa olin. Näin keskittyneen onnellinen en ole ollut pitkään aikaan, henkinen olo tuntuu tosi hyvältä. Kuin jonkinlainen tunteita tukahduttava kokovartalokortsu olisi otettu pois... Sama kortsu vei mennessään myös viimeisetkin hillityn ja hallitun haluamisen rippeet, miesparka on sängyssä ollut viime aikoina hätää kärsimässä... En edes muistanut, että seksi voi olla niin hauskaa, ja nyt ei kroppakaan anna mitään lopetusmerkkejä kuivuuden aiheuttamien ongelmien muodossa... Alavatsakin nipistelee aika tehokkaasti jatkuvalla syötöllä, se tosin voi liittyä ruuansulatukseenkin.

Sellainen uusi oire, jota en yhtään osannut etukäteen ajatella, on lämmön aistiminen. Niin kauan kuin olemme Kullan kanssa tunteneet toisemme, olen melkein kokoaikaisesti ollut kylmissäni ja valitellut palelua. Nyt sanavarastooni on ilmestynyt uusi sana "Kuuma!!!", johon liittyy epätoivoista selkärangan oikomista tuulettuvan ihopinta-alan maksimoimiseksi ja jopa vaatetuksen miettimistä sellaisesta lähtökohdasta, ettei nyt ainakaan koko aika tarvitse kärsiä tukahduttavasta hikoilusta... Ne hormonit, ne hormonit... Nyt tiedän vähän mitä odottaa vaihdevuosien iskiessä.

Mielenkiinnolla odotan, milloin mahtaa alkaa tapahtua jotain johonkin suuntaan. Irtoaako munasolu, alkavatko kuukautiset joskus vai hypätäänkö jopa (hurja toive) suoraan raskaanaoloaikaan. Ihana olisi, jos mukula saisi heti alkunsa, toisaalta viihdyn myös hyvin omassa kropassani nyt ilman ylimääräisiä hormoneita. Tarkkailen itseäni aika kovasti, yritän bongata merkkejä johonkin päin suuntaavasta hormonitoiminnasta. Jotain selvästi on tapahtumassa, mutta onko riittävästi? Takana on kuitenkin 7 vuotta pillerien syömistä, ja joka hiton pilleri periaatteessa vähentää hedelmällisyyttä. Kuinka kauan menee, ennen kuin kaikki niihin liittyvät kertyneet hormonit ovat poistuneet ja homma etenee ihan vain oman kehon varassa? Vielä en uskalla edes ajatella niitä juttuja, jotka voivat olla vialla ja esteinä jo nyt. Ehkä parempikin olla ajattelematta tässä kohtaa, kuitenkin eka yrittelykuukausi vasta puolivälissä... Rajansa kaikella, jopa negatiivisella ajattelulla.