6kk kuulumisia

Mihin tämä aika oikein vierähtää? Tai no kyllähän minä sen tiedän, arjen pyörittämiseen ja unettomiin öihin... Nyt tuntuisi taas, että yöelämässä on ehkä himppusen enemmän järkeä kuin pahimpina aikoina, mutta levotonta on silti tämän talon nukkuminen. (ei siis enää herätä alle tunnin välein koko yötä, ainakaan kovin usein)

Jäppinen oli 6kk neuvolassa 8965g ja 70,5cm, päänympärystä taisi löytyä kaikki 49cm. Johan tuo on kohta pienipäisen naisen kanssa samoissa mitoissa! Mutta suuret ajatukset vaatii suuret aivotkin, ja tokihan tuo on fiksuin pikkumukula ikinä. 

Jäpsykkä oppi 9. marraskuuta kääntymään itse selältä mahalle, sitä treenataan vaihtelevalla innostuksella. Toiseen suuntaan ei vielä pääse takaisin. Mahallaan ollessa saattaa peruuttaa metrinkin yhden session aikana, mutta useimmiten siihen liittyy hurja huuto, kun halutut tavarat lipuvat vain kauemma... No, ehkä se joskus oppii liikkumaan, ja paikallaan pysyvässä vauvassa kieltämättä on oma hohtonsa. 

Syömisistä ei paljoa kannata puhua, meillä asuu nykyään likipitäen pelkällä tissillä elävä pikkumies. Onneksi maitoa tulee (ja paljon!), kiinteitä uppoaa ehkä viisi teelusikallista päivässä. Välillä niitä syötiin jo ihan purkillisia päivän aikana, mutta sitten iski pieni flunssa, ja nyt ei kyllä maistu yhtään... Ehkä se joskus taas innostuu? vai tuleekohan se teini-ikäisenä nälkäisenä koulusta ja vaatii ekana n. 2 litraa maitoa, että saa mahansa täyteen? Kai ne kaverit joskus kertovat, että karkki ja piparit ovat paljon parempia kuin mikään äidinmaitopohjainen juttu?

Elämä on kökköä, noin yleisesti ottaen. Ei paljoa jaksa tai tee mieli kirjoitella... Ystävät kuitenkin ihania. 

Saatiin pikkumiehen kanssa uusi paketti, joka melkein sai minut tullessaan itkemään. Laajennettu mutta sama Ravelry-porukka, jota kehuin edellisessäkin postauksessa, oli tehnyt yhteistyönä Jäppiselle tilkkupeiton, ja mukana tuli paljon kaikkea muutakin. Käsittämättömän ihania ihmisiä! Peitto on minun suuri suosikkini tällä hetkellä, toivottavasti poitsu itsekin arvostaa sitä isompana, kun voi valita päällysteensä vähän nykyistä vapaammin. 

Tällä hetkellä parvekkeella taitaa olla muodostumassa lähiaikojen päiväuniennätys. Minun mielestäni kello oli yhden hujakoilla, kun lähdetttiin vaunuilemaan ulos, ja nyt se on jo melkein kolme. Pikkumies vetää onnellisena hirsiä. Päällään sillä on ihan hurjasti kaikkea, sisävaatteiden päälle on laitettu fleecepuku, villalapaset, toppahanskat, -töppöset ja -haalari, äitiyspakkauksen makuupussi ja kaksi pipoa. Paljoa sen enempää ei vaunukoppaan mahtuisikaan. Tänään on lämmin päivä edellisiin nähden, pakkasta alle 15 astetta, joten jätin välivillapeitot pois. Pahimpina parina päivänä ei olla uskallettu ulos ollenkaan, ja voi hyvänen aika, että silloin voi sisällä kaksin koko päivän oleminen ahdistaa... 

Eilen käytiin miehen kanssa kaverien pikkujouluissa. Jäppinen oli kotona kahdestaan mummon kanssa, ja hyvin oli kotimiehillä mennyt. Maitoa oli syönyt sujuvasti pullosta ja jatkanut sitten uniaan, tuttia oli pitänyt pari kertaa nostella. Ihan suoraan sanottuna minulla on eiliseen alkoholinkäyttöön nähden tänään aivan liian hyvä olo. Melkein koko viinipullolla ja isolla alkon siiderillä olisin ansainnut kauhean kankkusen (etenkin kun humalat lähikuukausina ovat olleet sattuneesta syystä tosi harvassa), mutta aamulla olo oli hetken hontelo, sen jälkeen olen ollut täynnä virtaa. Mentiin vauvauintiinkin Jäpsyn ja mummon kanssa. Illalla tuulettuminen teki kyllä ihan tolkuttoman hyvää! Vaikka puhelin olikin kädessä tai sylissä koko ajan, mieli oli jossain ihan muualla kuin vauvajutuissa. Lauloin liikaa, höpisin paljon, nautin olosta ihan vain aikuisena ihmisenä.... Vielä kivempaa olisi ollut, jos miehen kanssa oltaisiin pussailtu siinä sivussa entiseen malliin, mutta ihan kaikkea ei kai voi saada. Eka kerta yhdessä ulkona Jäppisen syntymän jälkeen, tästä tämä (ehkä) taas lähtee.

5kk Jäppinen

Äkkiä se ikä lisääntyy tuolla pikkumiehellä! Taas tuli kuukausi täyteen niin että hurahti. 

Neuvolassa perjantaina pituus oli 69,7cm, paino 8605g ja pipo 46,2cm. Pään koko alkaa pikkuhiljaa lähestyä yläkäyrää! Saas nähdä, mihin kohtaan loppuviimein asettuu. Kaikki oli neuvolassa muuten ihan ok. Suurimmat ohjeet taisivat liittyä rasvaisempaan rasvaan pepun ihottuman hoidossa ja kiinteiden jatkamiseen hedelmä-, marja- ja kasvipainotteisella linjalla. Lattialla pitäisi kovasti pitää pikkujätkää ja lelut kurotteluetäisyydellä, että kylkien käyttö ja kääntymisen harjoittelu vähän aktivoituisivat. Minä ihan veikkaisin, että kääntyminen selältä mahalleen olisi ihan viitsimisen päässä. Poika pääsee sujuvasti kyljelleen ja saattaa kääntää pepunkin mahaloikoiluasentoon, mutta kun se vihaa vatsallaanoloa ihan yli kaiken, miksi ihmeessä se siirtyisi siitä eteenpäin?

Kiinteät tosiaan aloiteltiin silloin viikko sitten lauantaina, niin kuin etukäteen suunnittelinkin. Eivät saavuttaneet suurta suosiota, maksimissaan ruokalusikallisen olen tainnut onnistua ujuttamaan pöperöä sisälle yhdellä kertaa. Itse keiteltyä bataattia maisteltiin aamupäivisin, ja tiistaista eteenpäin teollista luumusosetta vielä iltapalaksi, kun kakka oli taas ihan hukassa ja poika oli vähän tuskaisen näköinen. 

Kiinteiden syömisen ja muun elämän sotki hetkellisesti ainakin lauantaina puskan takaa hyökännyt nuha. Aamulla ei vielä ollut mitään hätää naureskella höpsöille iso- ja isoisovanhemmille paria tuntia, mutta iltapäivällä nenu alkoi vetää tukkoon ja illalla poika ei enää muuta tehnytkään kuin lötkötteli sylissä, yski, aivasteli ja niiskutti. Silloin illalla ei vielä tultu mitanneeksi kuumetta, sunnuntaina se sitten pyöri vähän alle 38 asteessa. Ei jaksanut jätkä oikein mitään touhuilla, parasta oli istua sylissä katsomassa telkkaria. Yleensä tuo viihtyy lattialla ihan kohtuullisia hetkiä, nyt ei puhettakaan. Mikä minusta oli erityisen söpöä, olivat ottaneet yhdet isä-poika-päiväunetkin viekukkain, kun yksinään uni ei maistunut. Minä vedin samaan aikaan hirsiä toisessa huoneessa, yöllä oltiin nukuttu ja kukuttu parinkymmenen minuutin pätkissä. Tänään ei ainakaan aamulla ollut kuumetta, mutta jätetään muskari ja ulkoilut väliin, että saa toipua rauhassa eikä tartuteta muita.

Mitähän juttuja tässä kuukauden aikana olisi tullut?

• Varpaat löytyivät lopulta, nyt enää korkeintaan korvat ovat kehon ulokkeista hukassa (ja vaipan sisältö on toistaiseksi pidetty piilossa)
• Kiinteät tosiaan aloiteltiin kahdella lajilla, niitä ehkä ruokalusikallinen tai puolitoista parhaana päivänä sisään yhteensä
• Nukkuminen on ihan tylsää, sitä ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko
• Laululeikit on tosi pop, ja vauvatanssissa Jäpsykkä vie minua monta kertaa. Laululeikit ovat myös helppo tapa minulle huijata hetki koneellaoloaikaa lisää, poika viihtyy sylissä tosi hyvin, kun samalla laulan lastenlaulua ja heiluttelen pikkuraukan käsiä. Suosikki taitaa olla muskarissa opittu "Kädet ylös, kädet alas" Ukko Noan sävelellä.
• Kiljuu, kiekuu ja kailottaa riemusta, ärisee ja rähjää jos haluaa jotain eikä heti ymmärretä totella. 
• Suosikki"leluja" ovat pään yläpuolella heilutellut kankaat ja höyhen, jolla kutitellaan. Minullakin pyykin levittely kuivumaan ja viikkailu ovat paljon hauskempia, kun pikkumies vieressä hihkuu ja kikattaa riemusta kankaiden vilahdellessa näkökentässä. 
• Vetää itse itsensä istumaan sylissä ja nököttää Bumbossa tosi tukevasti

Joko kiinteitä?

Tuolla yhdellä keskusteluforumilla tuli juttua kiinteiden syömisestä, ja rustailin sinne omia mietintöjä ja perusteluita siitä, miksi meillä olisi ajatuksena aloittaa kiinteiden ruokien syöminen jo tällä viikolla. Olisi ihan kiva kuulla jotain kommenttia aiheesta, vielä ei soseita ole annettu, täysimetyksen jatkaminenkin puoleen vuoteen olisi mahdollista. Utareiden puolestahan se toimisi, mutta se mutta-faktori... 

- Jäppinen syö koko ajan kaikkea mahdollista pikkuapinan raivolla, mitä vain saa suuhunsa. Pelkään, että tämä on Se Herkkyyskausi, mitä moni vähän yli viiden kuukauden kieppeille mainostaa ja menee vielä ohi, jos ei siihen lähipäivinä jo reagoi. Pari viikkoa jo jatkunut näin maanisena. Seuraava herkkyyskausi tulee taas ties milloin. Vesi kupin reunasta hörpytettynä ainakin näyttäisi olevan ihan sikahyvää, kun sitä ollaan vähän kakan esiin houkuttelemiseksi annettu. Jäppinen myös katselee meitä kuin kerjäävä pikkukoira aina meidän syödessä, välillä liikkuu leukakin samaan tahtiin.  

- Jostain näin tutkimustuloksen, että alle puolivuotiaana aloitettuna jostain olisi hyvä saada jo vähän gluteenia. Minä en halua aloittaa Jäppisen syömisiä suoraan viljalla, enkä edes toisena tai kolmantenakaan tunkea vielä sitä puuroa. Jos viivytettäisiin kaikkia syömisiä sinne puoleen vuoteen, en uskaltaisi kovin pitkään maistattaa muita ennen jotain viljatuotetta. (kyllä, uskon myös suomalaisiin viljoihin osana ruokavaliota)

- Kun pullo ei kelpaa yhtään, mie olen ihan kiinni tuossa vauvassa koko aika. Enimmäkseen ihan jees, mutta hetkittäin pirun ahdistavaa. Poissa voi olla vain tissinkantaman ajan, ja jätkä on viime aikoina syönyt yötä päivää 2 tunnin välein. Nyt onneksi parina yönä on ollut se 8h syömättä, mutta tähän en jatkuvana trendinä luota pätkääkään. 

- Nyt voidaan todellakin aloittaa rauhassa, ei ole kiirettä saada nopeasti menemään ruokaa aterian kokoisia annoksia alas. Kun parisuhde näyttää olevan viimeisillään ja missään tapauksessa hoitovapaalle jääminen ei taloudellisesti ajatellen onnistu, sekä isän tapaamiset useampia tunteja kerralla että hoitopäivän ajan jossain muualla oleminen vaatisivat kohtuullisia määriä kiinteää ruokaa useamman kerran päivässä nautittuna. Korvikepulloa en haluaisi Jäpsylle antaa siinäkään vaiheessa, mutta voipi olla, ettei kokonaan välttely onnistu. Saadaan kuukausi lisää maistelu- ja totutteluaikaa, kun lähdetään nyt jo kokeilemaan. 

- Kukaan tässä lähiympäristössä ei tunnu tukevan ajatusta vielä jatkuvasta täysimetyksestä. Miestä ei ota kantaa mihinkään suuntaan, mutta neuvola antoi nihkeästi "luvan" viivyttää nyt tähänkin asti sitä kiinteiden aloitusta, ja suku lähinnä painostaa. Olisi helpompi jatkaa omalla linjalla, jos joku livetuttukin olisi sitä mieltä, että se on hyvä idea. Niin tyhmää kuin se onkin, tämäkin vaikuttaa...

- Lypsämällä ei enää irtoa kuin pieniä määriä maitoa kerralla. Korvikepulloa korvaavaa maitopulloa ei niin vain tehdä, jos tarve yllättää...