5kk Jäppinen

Äkkiä se ikä lisääntyy tuolla pikkumiehellä! Taas tuli kuukausi täyteen niin että hurahti. 

Neuvolassa perjantaina pituus oli 69,7cm, paino 8605g ja pipo 46,2cm. Pään koko alkaa pikkuhiljaa lähestyä yläkäyrää! Saas nähdä, mihin kohtaan loppuviimein asettuu. Kaikki oli neuvolassa muuten ihan ok. Suurimmat ohjeet taisivat liittyä rasvaisempaan rasvaan pepun ihottuman hoidossa ja kiinteiden jatkamiseen hedelmä-, marja- ja kasvipainotteisella linjalla. Lattialla pitäisi kovasti pitää pikkujätkää ja lelut kurotteluetäisyydellä, että kylkien käyttö ja kääntymisen harjoittelu vähän aktivoituisivat. Minä ihan veikkaisin, että kääntyminen selältä mahalleen olisi ihan viitsimisen päässä. Poika pääsee sujuvasti kyljelleen ja saattaa kääntää pepunkin mahaloikoiluasentoon, mutta kun se vihaa vatsallaanoloa ihan yli kaiken, miksi ihmeessä se siirtyisi siitä eteenpäin?

Kiinteät tosiaan aloiteltiin silloin viikko sitten lauantaina, niin kuin etukäteen suunnittelinkin. Eivät saavuttaneet suurta suosiota, maksimissaan ruokalusikallisen olen tainnut onnistua ujuttamaan pöperöä sisälle yhdellä kertaa. Itse keiteltyä bataattia maisteltiin aamupäivisin, ja tiistaista eteenpäin teollista luumusosetta vielä iltapalaksi, kun kakka oli taas ihan hukassa ja poika oli vähän tuskaisen näköinen. 

Kiinteiden syömisen ja muun elämän sotki hetkellisesti ainakin lauantaina puskan takaa hyökännyt nuha. Aamulla ei vielä ollut mitään hätää naureskella höpsöille iso- ja isoisovanhemmille paria tuntia, mutta iltapäivällä nenu alkoi vetää tukkoon ja illalla poika ei enää muuta tehnytkään kuin lötkötteli sylissä, yski, aivasteli ja niiskutti. Silloin illalla ei vielä tultu mitanneeksi kuumetta, sunnuntaina se sitten pyöri vähän alle 38 asteessa. Ei jaksanut jätkä oikein mitään touhuilla, parasta oli istua sylissä katsomassa telkkaria. Yleensä tuo viihtyy lattialla ihan kohtuullisia hetkiä, nyt ei puhettakaan. Mikä minusta oli erityisen söpöä, olivat ottaneet yhdet isä-poika-päiväunetkin viekukkain, kun yksinään uni ei maistunut. Minä vedin samaan aikaan hirsiä toisessa huoneessa, yöllä oltiin nukuttu ja kukuttu parinkymmenen minuutin pätkissä. Tänään ei ainakaan aamulla ollut kuumetta, mutta jätetään muskari ja ulkoilut väliin, että saa toipua rauhassa eikä tartuteta muita.

Mitähän juttuja tässä kuukauden aikana olisi tullut?

• Varpaat löytyivät lopulta, nyt enää korkeintaan korvat ovat kehon ulokkeista hukassa (ja vaipan sisältö on toistaiseksi pidetty piilossa)
• Kiinteät tosiaan aloiteltiin kahdella lajilla, niitä ehkä ruokalusikallinen tai puolitoista parhaana päivänä sisään yhteensä
• Nukkuminen on ihan tylsää, sitä ei kannata tehdä yhtään enempää kuin on pakko
• Laululeikit on tosi pop, ja vauvatanssissa Jäpsykkä vie minua monta kertaa. Laululeikit ovat myös helppo tapa minulle huijata hetki koneellaoloaikaa lisää, poika viihtyy sylissä tosi hyvin, kun samalla laulan lastenlaulua ja heiluttelen pikkuraukan käsiä. Suosikki taitaa olla muskarissa opittu "Kädet ylös, kädet alas" Ukko Noan sävelellä.
• Kiljuu, kiekuu ja kailottaa riemusta, ärisee ja rähjää jos haluaa jotain eikä heti ymmärretä totella. 
• Suosikki"leluja" ovat pään yläpuolella heilutellut kankaat ja höyhen, jolla kutitellaan. Minullakin pyykin levittely kuivumaan ja viikkailu ovat paljon hauskempia, kun pikkumies vieressä hihkuu ja kikattaa riemusta kankaiden vilahdellessa näkökentässä. 
• Vetää itse itsensä istumaan sylissä ja nököttää Bumbossa tosi tukevasti