Tänään ei jaksaisi muiden vauvanodotusjuttuja yhtään. Haluaisi vain sen oman navan muhkeutumaan, eikä kuulla mitään kommentteja toisten onnesta.
Töissä kirpaisi jo päivällä, kun pomo mietti kallista vauvavakuutustaan ja heipatellessaan illalla totesi olevansa menossa synnytysvalmennukseen. Kunnon naarmut sain sieluuni lukiessani yhtä keskusteluforumia tänään, jossa pari raskaana olevaa nuorta naista valitteli ihan lyhyesti tissikipujaan. Jostain syystä se riipaisi oikein kunnolla. Molemmat heistä onnistuivat pääsemään raskaaksi ennen minua, kummastakin keksisin syitä siihen, miksi minun olisi ollut reilumpaa olla vuorossa alkaa odottaa nyt. Ihan kuin se olisi siitä kiinni, elämän reiluus tai epäreiluus. Ja varmasti molemmat keksisivät hyviä syitä siihenkin, miksi heidän pitäisi olla raskaana ennen minua, jos niitä vauvoja alettaisiin vuoronumeroilla antamaan.
Aikalailla näihin aikoihin muuten minulla on tullut aktiivista vauvanhaluamista 4 vuotta täyteen. Neljän vuoden haluaminen, ja nyt vasta jonkinlaista yritystä ilmassa. Siihen väliin mahtuu aika monta surullista iltaa ja yötä, monenlaista vaaleanpunaista haavetta... Noh, ehkä meillekin vielä joskus, mieluiten seuraavan 4 vuoden (tai 4 viikon) sisällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti