Räjähdysvaara

Totesin tänään saunassa, että olen aika hyvä projisoimaan ikäviä tunteitani lähipiirin miesihmisiä kohti. Töissä minua on monta päivää nyppinyt tosi pahasti melkein kaikki, mitä miespuolinen pomoni on vain keksinyt tehdä. Kotona sentään olen ollut kunnolla, kunnes nyt tänään olen (onneksi vain pääni sisällä) halunnut koko ajan rähjätä melkein jokaisesta Kullan pään kääntämisestäkin. Sen verran vielä kontrolli toimii, että en sentään ääneen ole noita fiiliksiä päästänyt tulemaan ulos, mutta sisäisesti kiehuu. Ei sitä oikeasti saa rähjätä toiselle vain sen takia, että ei heti ensimmäisenä herättyään mainitse tyhjästä jääkaapista. Tai että ei ole pessyt pyykkiä, kun minäkään en ole pessyt..

Saunassa tosiaan tuli sitten se oivallus, että omaa pahaa oloanihan minä vain haluaisin päästellä ulos. Turhauttaa niin hirveästi, kun ne kuukautiset eivät vain ala ja mitään ei tunnu tapahtuvan. Pelottaa, mitä verikokeista selviää. Raivostuttaa, kun ihan väärät ihmiset tuntuvat tulevan raskaaksi sormia napsauttamalla, ja minä en. Raivostuttaa ihmisten tyhmyys, miten tehokkaasti tietyt ihmiset saavatkaan elämänsä sotkettua. Ja huolestuttaa samojen ihmisten puolesta, tärkeitä ja läheiisä kuitenkin. Tekisi niin hyvää saada kehitettyä kunnon itkupotkuraivari, niin että saisin huudettua pahaa oloa ulos ja itkettyä itseni väsyksiin... Yöunetkin kärsivät tulosten odottelusta (tai jostain muusta), nyt jo muutaman yön olen herännyt ilmeisesti jokaisen unijakson välissä.

Kullalle yritin puhua saunassa vilvoitellessa, miten luuseriksi tunsin oloni, kun kuukautiset eivät vieläkään olleet alkaneet, vaikka edellisenkin kerran saunassa kaksi viikkoa sitten olisin jo toivottanut ne kovin tervetulleiksi... Ei tuo oikein tainnut ymmärtää, en oikein saanut asioille sanoja. Ehkä minussa on vähän taikauskoistakin, pelkojen ääneen lausuminen voisi vaikka tehdä niistä totta...