tiistai 13. huhtikuuta 2010

Iso poika 10kk

Hyvää tämä minun päivittelytahtini... Lupaan pistää paremmaksi! Ja kiitokset kaikille tsemppauskommenteista, olette ihania!

Viime viikolla käytiin Jäpin kanssa 10-kuukautisneuvolassa. Jäbällä on nyt jo pituutta 76cm ja painoa 10285g, pää taisi olla reilu 49cm. Pituus- ja painokäppyrät menevät nollan tuntumassa, vähän yläpuolella, pää oli kakkoskäyrän alapuolella taas. Nyt meillä oli ekan kerran uusi neuvolantätikin, vaikka neuvola pysyi muuton jälkeenkin samana, täti vaihtui. Ihan mukavan tuntuinen, ja tykästyi heti Jäppiseen kauheasti, mistä tietenkin saa minun silmissän plussaa. Neuvolan täti oli myös sitä mieltä, ettei pikkumies olisi kovin kaukana itsenäisestä liikkumisesta. Vaikka tuo itse mieluiten istuisikin, niin istuallaankin kyllä kurottaa kauas ja kääntää koko vartaloa, tai sujuvasti siirtelee peppuaan niin että katsoo kohta ihan eri suuntaan kuin alussa.

Oltiin edellisenä päivänä käyty Jäpin kanssa fysioterapeutilla katsomassa, onko meillä mitään toivoa liikkumisen suhteen ikinä tiedossa. Tuntui, että vaikka jotain hyvääkin oli, fyssarin mielestä poika oli silti ihan "nolla", kun ei heti vieraassa paikassa lattialle laitettuna osannut tehdä hienoimpia kurotuksia, kiertoja ja muita temppuja... Olisikohan pojalla ollut aikaa näyttää itse, mitä osaa, alle minuutti. Ei siinä paljoa ehdi! Toisaalta puolen tunnin käyntiaikakin on kyllä niin nopea, ettei siinä montaa minuuttia ole löysää. Saatiin jumppaohjeita kotiin, ja näköjään pikkumiehen pahin viha mahallaanoloa kohtaan on hellittänyt. Hyvä!

Jäppisen tarha ja minun työt alkoivat maaliskuun lopussa. Saatiin nyt kevääksi tarhapaikka ihan väärältä puolelta keskustaa, matkaa meiltä sinne on 4km ja sieltä vielä kilometri takaisinpäin töihin. Kävelymatkaa tulee siis työpäivinä vähintään 10km. Tarha on kyllä tosi kivan tuntuinen, pikkuisten puoli ainakin on aina rauhallisen ja iloisen tuntuinen, tädit ovat mukavia ja Jäppinen hymyilee leveästi heitä nähdessään. Kun tuo ei vielä sanallisesti osaa itseään ilmaista, olen tulkinnut hymyn merkiksi siitä, ettei siellä ainakaan ihan huono ole olla. Elokuun alusta poitsu pääsee sitten ihan meidän kotia vastapäätä olevaan paikkaan, hienoa!

Ekana hoitopäivänä Jäppinen oli nukkunut hyvin mutta syönyt huonosti, toisena päivänä söi hyvin mutta nukkui huonosti. Sen jälkeen molemmat ovat useimmiten sujuneet ihan kohtuullisesti, ei tuo ihan yhtä pitkiä päiväunia siellä malta nukkua kuin minun kanssani, mutta riittäviä kuitenkin. Illat sitten vietetään useimmiten sylikkäin tai ainakin jossain ihokontaktissa, kyllä taitaa pienellä olla äitiä siellä kuitenkin ikävä pitkän päivän aikana... No, sain potkut töistä, koko meidän konttori lopetetaan, joten hoitoura tuolla ei tule olemaan kovin tiivistahtinen huhtikuun jälkeen. Toukokuulle on alustavasti sovittu muutama hoitopäivä, ettei rutiini vieraassa paikassa hoidossa olosta ihan unohdu, kesä- ja heinäkuu varmaan lomaillaan kokonaan. Elokuun alussa sitten sinne uuteen tarhaan, jos en siihen mennessä löydä uutta työtä, sielläkin osa-aikaisesti.

Muiden lasten katselu taisi saada pojassa aikaan ihan oman halun päästä jo pikkuhiljaa eteenpäin. Ekan tarhapäivän jälkeen Jäppinen alkoi kääntymään mahalta selälleen, ensin vain nukkuessa, sitten hereilläkin omassa sängyssä. Pikkuhiljaa laajeni minun sänkyyn ja makuuhuoneen lattialle, nyt jo pari kertaa olohuoneessakin. Ei kannata hötkyillä näissä jutuissa! Ja viha mahallaan oloa kohtaa on tosiaan kadonnut hyvin pitkälle, sekin helpottaa liikkumisen oppimista kun ei tarvitse keskittyä vain huutamiseen heti jos napa koskettaa lattiamateriaaleja.

Minun kamerani on rikki, joten blogikin välttyy pahimmalta kuvasaasteelta. Yksi ystävä armahti kuitenkin sen verran, että sain otettua kuvan Jäppisestä ja ensi talvea varten tehdystä villahaalarista.
Villahaalari

3 kommenttia:

noora kirjoitti...

Ihana villapuku ja suloinen poika! Ette ole yksin tuossa mahallaan olon vihaamisessa ja iikumaanlähdön hitaudessa. Meilläkin vaan mieluiten istuen leikittäis ja kävellään jos kävelytetään, maata ei juuri haluta. Konttausta ei harjoteta ja ylöspäin ei yritetä:/
No, fysiolle mekin mennään pian kattelemaan, mutta en kyllä usko että sieltä juuri apuja tulee. Kyllä nuo meidän pienet miehet lähtee liikenteeseen sitten kun aika on kypsä!<3

Satu U kirjoitti...

Kyllä pikkumies sitten lähtee liikkeelle, kun kiinnostuu siitä. Monesti juuri se auttaa, kun näkee muiden olevan vähän matkan päässä ja liikkuvan myös. Minunkaan esikoinen ei liikkunut paljonkaan, muut sitten siitäkin edestä. Samoin luulin, ettei kuopus opi ikinä liikkumaan, ei tehnyt juuri mitään kymmenkuisena. Sitten vuoden ikäisenä nousi ylös ja samantien kävelyyn. Konttaaminen jäi kokonaan välistä!
Tsemppiä vain ja aurinkoa elämäänne!!!

Jenni kirjoitti...

Paljon onnea 1 -vuotiaalle!, muistelin, että oli ihan näitä päiviä kun esikoisenikin syntyi :)