Ei se lääkärikäynti sitten ollutkaan niin paha kuin pelkäsin, hyvä fiilis jäi päällimmäiseksi poislähtiessä. Vanha setälääkäri ei alussa oikein tahtonut pysyä perässäni, kun selitin asioita n. 100 sanan minuuttivauhdilla ja toisen olisi pitänyt saada kahdella sormella kirjoitettua ydinasiat muistiin. Sopiva kommunikointitahti kyllä löytyi nopeasti.
Ultrassa näkyi ihan minun itse kehittelemäni keltarauhaskysta, kuulemma sen näköinen että kuukautiset olisivat itse alkamassa muutaman päivän sisään. Jospa annan niille aikaa tulla vaikka kp70 asti, ja jos ei sitten ole alkaneet, kemiallinen apu käyttöön.
Sain tosiaan reseptin Terolutiin kolmeksi kuukaudeksi lääkärin mukaan. Resepti on kyllä vähän hämärän näköinen, Kulta tai minä emme kumpikaan keksineet, missä kohtaa siinä lukee se pillerien määrä, mitä sillä saa lunastaa. Noh, kaipa nuo apteekissa tietävät. Kierron 15. päivä pitäisi alkaa syödä 10 päivän kuuri, ja sen jälkeen kuukautisten pitäisi olla tuloillaan muutaman päivän sisällä. Tähän meneillään olevaan kuuriin ei kyllä kehtaisi niitä "tuhlata", jos menkat olisivat alkaakseen ihan itse lähiaikoina. Puolen vuoden päästä jos kierto taas vetelee huikeita lukuja uudestaan lääkäriin, tai jos vauvaa ei kuulu vuoden sisällä tasaisemmallakaan kierrolla.
Hauska muuten, ultraa kurkkiessani tulkitsin ensin tilanteen ihan väärin... Olin aivan varma, että oikeanpuoleinen munasarjani on sikiö! Himppasen sykkivä tumma möykkyinen möykky, ihan selvästi olisi voinut olla joku tyyppikin... Onneksi en ehtinyt laukaista havaintoani ääneen, kun setä jo selitti tarkemmin, mitä kuvassa onkaan. Siitä kyllä pointsit, kertoi hyvin mitä ruudulla näkyi koko ajan. Ja hyvä ettei tarvinnut omien havaintojen varassa olla.
Kädellä tehty sisätutkimus oli äärimmäisen nopea ja teki kipeää, en tosin ehtinyt sattumista edes hihkaista, kun se oli jo ohi.
Painoa pitäisi saada nyt alas ihan tosissaan, lääkäri totesi että siitä varmasti olisi kaikista suurin apu. Ja mahdollinen raskauskin olisi ihan taatusti helpompi, jos saisi edes muutamankin ylimääräisen kilon tipautettua matkan varrelle ennen sitä. Töissä tehtiin herkkulakkopäätös jo perjantaina, onneksi siellä ei enää tarvitse katsella muiden makean syöntiä tai syödä sitä itse, ainakaan niin usein...
Vielä toinenkin hyvä juttu päivästä talteen: aloimme kuorossa harjoitella Mozartin Kruunajaismessua, ja heti ekoista tahdeista alkaen siinä oli Sitä Jotakin, mitä vain Mozartin musiikissa on. Henkinen orgasmi, eikä varmasti jää tämän kauden aikana ainoaksi. Hieno kausi varmasti tulossa siellä, muutkin nyt harjoitellut kappaleet ovat tosi kivoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti