Hyvästi rauhalliset aamut lehden ja teekupin kanssa, yöunet, oma vapaa-aika... Tervetuloa ihan toisenlainen elämä! Hirvittää kyllä oikeasti. Kaiken järjen mukaan meistä pitäisi tulla ihan asialliset vanhemmat, mutta entäs jos ei tulekaan? Kaikki muut eri toukokuisten ketjuissa tuntuvat niin rauhallisilta, minä taidan olla ainoa panikoiva...
Rv 29 näytti tältä
ja nyt rv 30 näyttää tältä. Kylläpäs eri paitavalintakin osaa vaikuttaa kuviin...
On se iso... Olo on aika muhku, mutta edelleen pirun hyvä muuten. Ei supistele ja jaksan aika hyvin touhuilla, vaikka painavien nostelusta ja kantamisesta enimmäkseen kieltäydynkin. Innostuessa jaksaa vaikka kuinka paljon, tylsiä juttuja tosi vähän... Omituinen ilmiö, eikö olekin!
Vaunut tulivat eilen, kaikki kunnia nopeasti toimivalle nettikaupalle! Varmaan pari tuntia Kullan kanssa kuivaharjoiteltiin niiden käyttöä, kasaaminen ja muu tuntui yllättävän omituiselta ennen kuin sen hoksasi, ja hoksaamisen jälkeen usein itsestään selvältä. On ne ihanat, ainakin minun silmääni, mutta tosi isot. Toisaalta isoja tässä haettiinkin, isoihin pitäisi vielä vuoden parin päästäkin onnistua nukuttamisen hyvin, jos vain mukula innostuu raittiissa ilmassa nukkumisesta. Voihan sitä sitten hankkia kevyet matkarattaat kaveriksi, jos nämä alkavat jossain vaiheessa tuntua liian hyökkäysvaunumaisilta isomman käyttäjän kanssa.
Samassa paketissa vaunujen kanssa tuli myös sitteri. Kulta ei oikein tainnut ymmärtää sen merkitystä... Ehkä tuo selvinnee tässä seuraavan puolen vuoden aikana, tai sitten todetaan se meidän käytössä vuoden turhakkeeksi. Etukäteen ainakin minusta on kiva ajatella, että pikkuisellekin on joku istuimen tapainen, jossa maailmaa näkee vähän eri kuvakulmasta, ja saa ehkä keinuteltua uneenkin... (ja pääsee yksin vessaan varmana muksun olinpaikasta, kun kiinnittää sitteriin siksi aikaa)
Mummi oli lähettänyt minulle yksi päivä postia. Kestotilaajan etukortti paikallislehteen ja Hesarista saksittu artikkeli kätkytkuolemista ja niihin liittyvästä nukutussuosituksesta (selällään ja tutti suussa). Voi Mummi Mummi.. Mihin tässä jouduttaisiinkaan ilman huolehtivia sukulaisia? Voin kyllä hyvin kuvitella sen tilanteen, kun ovat Papan kanssa yhdessä bonganneet jutun lehdestä, ja siinä sitten päättäneet valistaa minua noviisiakin tässä asiassa. Parasta tarkoittavat varmasti. Ja niin mummimainen ele kuin vain voi olla...
4 kommenttia:
Juu ja tiedätkös, sitterin kun nostaa pöydälle, niin pikkuinen näkee samalta korkeudelta aikuiset...voi sitä riemua esim. siinä teepöydässä, kun pikkuinen tahtoo mukaan ;-)
jaiks kui rumat vaunut :/ sorry... oli ihan pakko mainita. Onnea loppuodotukseen!
Siis voi hyvää päivää, mitä vinkkejä sulle satelee! Että sitteri ruokapöydälle... just.. Helpommalla siitä mukulasta eroon pääsee, kun kiipeää vaikka kerrostalon katolle ja pudottaa alas. Ruokapöydältä sitterin kanssa pudotessaan saattaa jäädä aikomus puolitiehen...
Kaikki lapset ei onneksi viihdy sitterissä, tekee pahaa lapsen anatomian kehitykselle ja mm liikkumaan oppimiselle. Flegmaattisimpia ovat lapset, jotka on sitterissä istutettu pienestä pitäen, "jotta äiti pääsee minne haluaa". Eikä se ihan pieni vessaan ole tunkemassa mukaan, isomman kanssa oppii käymään yhdessä vessassa tai ajoittamaan vessakäynnit lapsen uniajalle.
Meillä on niin pieni ruokapöytä, että siihen ei tulisi mieleenkään iskeä sitteriä, voit olla huoleti :) Ja muutenkaan en usko, että se olisi mikään kokopäiväinen vauvansäilytyspaikka, kunhan hetken helpotus välillä.
Itsekin kauhistelin pari vuotta sitten kummipojan vanhempia, kun nostivat aamulla heränneen poitsun sitteriin jonkun lelun kanssa, ja painuivat itse takaisin nukkumaan vielä pariksi tunniksi... (Saivat kyllä palautettakin aikaa myöten niin paljon, että toimintamalli muuttui)
Lähetä kommentti