Synnytysosasto nähty

Eilen oli pitkään odoteltu tutustumiskäynti KOKSiin synnytys- ja lapsivuodeosastolle. Oli ihan mielenkiintoista käydä kurkkimassa niitä paikkoja, vähän tutumpi olo sitten mennä sinne toukokuussa.

En ollut tajunnutkaan ikinä, että synnytyssalit ovat oikeasti ihan siinä äitipolin tuntumassa, välimatkaa niistä tutkimushuoneista, joissa me ollaan käyty, ei ollut varmaan kuin 10-20 metriä. Se sali, johon meidät virallisesti tutustutettiin, oli kyllä tosi pienen ja ankean näköinen... Isälle tuoli, äidille ja vauvalle sängyt, vähän pöytätiloja ja kymmenisen neliötä vapaata lattiatilaa. Pariin muuhun huoneeseen oli ovet auki, siellä onneksi näkyi enemmän tilaa ja ikkunoitakin. Voisi kuvitella, että tuo meidän näkemä huone olisi se viimeinen vaihtoehto ruuhkan sattuessa, kun kätilökin totesi sen olevan karuin niistä huoneista. Toivottavasti sieltä sitten löytyisi tositilanteessa jumppapalloa, keinutuolia tai jotain muuta virikettä siihen pystymmässä olemiseen, minä edelleen haaveilen aktiivisesta synnytyksestä.

Joku ihan tuore pikkuihminen itkeskeli siellä synnytysosastolla, vähän meinasi se ääni herkistää... Ajatella, joku oikeasti varmasti elämänsä ensimmäisiä parkaisuja, ihan pikkuriikkinen vastasyntynyt... Pari tuntia kuulemma yleensä pitävät tuoretta perhettä siellä salisa tarkkailtavana ennen osastolle siirtymistä, joten itkijällä ei todellakaan voinut olla ikää. (Tutustumiskierros alkoi puolisen tuntia myöhässä, olisivatkohan odottaneet, että se pikkuihminen ehtii maailmaan ennen kuin lähdettiin sinne käytävällekään haahuilemaan?)

Osastokin oli vähän ankean oloinen... Tietysti sairaalatilaksi täysin ymmärrettävää, mutta silti jotenkin vähän uhkasi masentaa. Kahden hengen huoneeseen päästään todennäköisimmin, perhehuoneita ei ole. Kuulemani huhukin vahvistui, vain isovanhemmat ovat tervetulleita oman ydinperheen lisäksi. Harmi, voisin hyvin kuvitella, että omat pikkusisareni olisivat halunneet nähdä meidän tulokkaan ihan tuoreeltaan, ja minusta olisi ollut ihana päästä näyttämään pikkuista heti alkuun. Sen laajempaa porukkaa en kyllä olisi kaivannutkaan.

Hyvä sattuma, lapsivuodeosastolle mennessämme siinä tuli käytävällä vastaan poislähtöpuuhissa oleva ystäväni P, joka sai pienen tytön aikaisin tämän viikon maanantaina. Yhtään en kyllä ehtinyt pikkuista kurkkaamaan, pikaisesti vain moikkasin ja onnittelin P:n. Heillä oli kuulemma nopea ja lähes kivuton synnytys, yksi sellainen minulle myös kiitos! Takaisin äitipolille hississä tullessa vanhan luokkakaverin äiti (labrahoitsu) huuteli jollain hissipysäkillä moit minulle nimen kanssa. Hyvin tunnistettu, kun en ole koko ihmistä nähnyt varmaan 8 vuoteen!

Kotimatkalla pysähdyttiin anoppilaan syömään ja istumaan hetkeksi. Anoppi oli ommellut meille muutaman setin vauvanlakanoita, muksulle peiton ja ison täkin köllöttelyalustaksi lattialle. Ihana ele.. Toivottavasti tajusi, miten kovasti tykkäsin niistä. Varmaan laitetaan jotkut hänen tekemänsä ensimmäisiksi petivaatteiksi pinnasänkyyn odottelemaan, paljon enemmän niissä on lämpöä ja tunnetta mukana kuin missään äitiyspakkauksen lakanoissa. Kiva oli muutenkin nähdä anoppia ja appiukkoa pitkästä aikaa, en ainakaan heti muista, että oltaisiin joululoman jälkeen törmätty kertaakaan.

Pikkuinen on löytänyt minun kylkiluuni nyt viimeisen parin vuorokauden aikana. Taitavat olla kovin omituiset sisältäpäin kokeiltuna, tai sitten mahdollistaa jonkun tosi lokoisan köllöttelyasennon jalat ylöspäin tuettuna. Kovasti niitä muksu ainakin on tuntunut nyt koputtelevan ja tutkivan.. Asiallinen istuma-asento on vähän haasteellinen töissä tai autossa, kun pienet kantapäät tunkevat juuri sellaiseen rakoon, josta minun olisi tarkoitus päästä taipumaan. Onneksi kotioloissa saa röhnöttää maha isona ja tilavana juuri niin kuin itse haluaa.

SatuU:n ohjeen mukaan olen nyt soitellut soittorasiaa mahalle parina aamuna. Eilen pikkuinen jähmettyi ihan liikkumattomaksi, tänään tuli jotain pientä potkua toiselle puolelle mahaa. Yllätysmomentti toimii ainakin! Ja eiköhän tuo pimputus tule muutenkin tutuksi, jos sitä yhtään malttaa tässä lähiaikoina säännöllisesti soitella.