Tiedättekö, mikä ääni takaa maailman nopeimman herätyksen ainakin minulle? palohälytin - ei. Puhelin - ei. Oksentava ipana - bingo! Torstai-perjantaiyönä tuli taas testattua, reaktioaika on oletettavasti joitain millisekunteja. Onneksi ei ollut kovin pitkän oksentelun tauti tällä kertaa. Kello 3.30 olin jo siivonnut ekat tuotokset, päällystänyt oman sänkyni pyyhkeillä, etsinyt ämpärit strategisille paikoille ja olin menossa poika kainalossa omaan sänkyyni takaisin yrittämään nukkumista. No, ei kyllä nukuttu muutamaan tuntiin, mutta lepäiltiin kuitenkin. Ja kun muksu oli vieressä, hengitysrytmistä oli hyvä vaania, milloin kannatti napata Jäpsy pystyyn ja ämpäri alle. Omakin olo oli aika jyrän alle jäänyt, pari kertaa yökin samaan tahtiin pojan kanssa mutta oksua en saanut ulos (alakautta tyhjeni minulla maha koko päivänkin vielä).
Viiden maissa noustiin pystyyn hetkeksi kunnolla, kuuden maissa tilanne oli sen verran rauhoittunut että hakeuduttiin takaisin sänkyyn ja torkuttiin pari tuntia. Jäppinen taisi nukkua ihan kunnolla, minä havahduin jokaiseen varpaiden heilautukseenkin. Kasin maissa noustiin ylös ja varovaisesti testaillen pojalla kesti vesi sisällä mahassa ja sadut ja Muumit alkoivat kiinnostaa. Hetken päästä se oli jo ihan tolpillaan ja kerjäsi jatkuvasti ruokaa, kun mie en ihan rajoittamatta uskaltanut antaa... Miten ihmeessä nuo muksut toipuvat niin nopeasti? Loppupäivän hulina oli jo ihan normaalia.
Smoothieita olisi maistunut useampikin putkeen, samoin kuin pipareita...
Uusia lakanoita Jäppisen sänkyyn laittaessa nallesta tuli hyvä hevonen... Meni muuten vielä pitkään, ennen kuin sain sankarin pysähtymään päiväunille!
Ja aina välillä piti tarkistaa uusimmat touko"vauvojen" juorut Ravelrystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti