sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kotona

Lukeekohan tätä enää kukaan näin pitkän hiljaisuuden jälkeen? Toivottavasti joku uskollinen sielu vielä löytää paikalle!

Rakennustarkastaja
Nyt on selvitty pahimmista muutoksista. Minä ja Jäppinen asumme puolentoista kilometrin päässä entisestä kodista 54-neliöisessä kaksiossa. Vuokra on erittäin kohtuullinen ja sijainti ihan jees, keskustaan on edelleen helppo lähteä kävellen ja aika isotkin ostokset saa tuotua kaurapuuromoottorin varassa kotiin. Tosin ollaan kolmannessa kerroksessa ilman hissiä, se viimeinen rutistus kymmenkiloisen vauvan ja kassien kanssa saa äidin usein puuskuttamaan oikein tosissaan.. 

Koti ja pieni poseeraaja

Juuri nyt Jäppinen on isällään käymässä, isikin asuu käveltävän puolentoista kilometrin päässä meistä. Sunnuntait ja tiistait ovat isi-päiviä, yksivuotispäivän jälkeen poika alkaa mennä joka toinen lauantai yökylään. Haluttiin pitää näkemiset tiheinä nyt toisen ollessa vielä pieni, että isä-poika-suhde pääsee kehittymään kunnolla. Kyllä sen näkee, että pienellä miehellä on isiä ikävä välillä kovastikin! Ja tänään isin tullessa paikalle minulle ei enää riittänyt silmiä yhtään, ihan keskittyivät pojat toisiinsa... 

Jäppinen on kotiutunut tosi hienosti, tällä hetkellä meidän yöelämäkin on aika rauhallista. Pari kertaa laitan tutin ja aamuyöstä syödään kerran. Kahdeksan maissa menee poitsu sänkyyn ja heräämistä minä yritän venyttää edes kuuteen asti. 

Mitä minuun tulee, olen aika rikki... Perusarki pyörii kai ihan ok, nyt ollaan pari viikkoa asuttu täällä uudessa paikassa ja vähitellen alkaa olo tuntua kotoisalta. Vieläkin kyllä hetkittäin on sellainen olo, että olen jossain kylässä ja isäntäväki on poissa... Aikuisten välistä fyysistä läheisyyttä on ihan hillitön ikävä! Ja juttukaverikin olisi kiva, Jäppiselle voi kyllä kertoa kaikenlaista, mutta vastaukset tahtovat olla vähän yksipuolisia. Itkukynnys on ihan älyttömän matalalla, melkein mistä tahansa voi tulla kyynelet silmiin. Postimies Paten tunnari on yksi pahimmista, miten ne osaavatkin niin korostaa perusydinperheessä elävien onnea mokomat! Toisaalta olo on kyllä rauhallinen, enää ei suhteessa ole mitään menetettävää ja ketään ei tarvitse kotona varoa. Touhutaan pojan kanssa rauhassa omaan tahtiimme, ei tarvitse miettiä häiritsevänsä, vaikka istuttaisiin ja meluttaisiin missä tahansa. (naapureita ei lasketa)
Tärkein on pakattu jo 

Eksän kanssa ollaan onnistuttu pitämään suurinpiirtein ystävälliset välit voimassa. Mitään syvällisiä ei mietitä, mutta hänen tullessaan poikaa katsomaan tänne tai hakemaan ulos, voidaan kyllä vaihtaa kuulumisia ja istua hetki sohvalla. Ja olipa tuo täällä heti muuton jälkeen yhden päivän ihan kokonaan, kun minulla oli mahatauti... Hyvin tuo hoiti pojan, minä sain keskittyä tyhjentämään vatsaani molemmista päistä, kun toiset viettivät laatuaikaa toisessa huoneessa. 

9-kk neuvolassa Jäpsykkä oli 74,5cm pitkä ja painoi 9855g. Vähän oli reppana laihtunut mahataudin ja huonojen syömisten takia, mutta tällä viikolla epäilen kyllä vahingon korjaantuneen. Höppänä syö kuin nälkiintynyt hevonen. Vauvauinnissakin käytiin nyt jo viimeistä kertaa, tästä eteenpäin mennään normaalivuorolle tavalliseen halliin. Kiva olisi vauvailujakin ollut jatkaa, mutta asutaan nyt sellaisessa paikassa, että vauvauintihalliin on liikaa matkaa kulkea kävellen, eikä busseistakaan ole iloa. Toinen halli on ehkä puolen kilometrin päässä, aletaan hillua siellä tästä eteenpäin. 

Uimassa Uimassa

5 kommenttia:

Satu U kirjoitti...

Kyllä minä luen.... löysin paikalle!!
Mukava lukea kuulumisianne, kiva että olette päässeet pahimman alkuhässäkän ohitse. Kyllä se elämä tasaantuu ja vakiintuu siitä, kokemusta on.... Tsemppiä vain teille(kin) sinne ja kiitos sinulle tsemppauksestasi...toisella foorumilla ;-)

Emppa kirjoitti...

Minakin luen! Onnea uuteen kotiin! Ja tsemppia, anna itsellesi aikaa tottua!

Eleonoora kirjoitti...

Muitakin lukijoita löytyy. Ihan säännöllisesti oon käyny kurkkimassa. Kiva kuulla, että ainakin käytännönelämä on alkanu luistaan. Ehkä se tunnepuolikin pikkuhiljaa, kun vaan antaa sille aikaa.

Jenni kirjoitti...

Ja minä olen useasti käynnyt katsomassa mitä teille mahtaa kuulua.

Voimia toivotan!

Elina kirjoitti...

Tsemppiä arkeen! Täällä ollaan.