sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Vesirokkoilua

Hihhei, meillä sairastellaan nyt oikein urakalla! Sen työkkärin kurssin teoriaviikko oli ihan järkyttävä, parasta antia minulle taisi olla sukkapari, jonka ehdin neulomaan sillä aikaa kun lähinnä vain istuttiin ja odoteltiin. Tai no tekemistä olisi ollut enemmän, jos cv ja työhakemusten kirjoittaminen eivät olisi jo olleet hallussa, tai tietokoneen käyttö olisi vähän enemmän hakusessa. Sen viikon kruunasi Jäppisen nuha, tuli melkein tyhjästä mutta perjantai-lauantaiyö huudettiin siihen malliin, että lauantaiaamuna oltiin päivystysjonossa kolmansina korvatulehdusepäilyinä. Korvat onneksi olivat ihan kunnossa, raukkaparka tekee vain hampaita urakalla ja nuha täytti kaikki mahdolliset ontelot hankaloittaen hengitystä turhan paljon... No, tietenkin minä sain sen flunssan myös, ja työharjoittelusta tuli saikkua maanantaista keskiviikkoon. Poika toipui tosi nopeasti,  minulla vasta nyt parin viikon päästä on yskä kokonaan voitettuna. 

Tämän viikon maanantaina ja tiistaina ihmettelin, kun pikkumiehen selkään oli ilmestynyt pari punaista näppylää. No, pari vain eivätkä näyttäneet häiritsevän, olin enemmän huolissani poistuvasta allergisen näköisestä ihottumassa jalkapöydillä. Keskiviikkoaamuna näppylöitä oli jo sen verran, että soittelin ensin äidilleni "osaatko suoralta kädeltä heittää, mistä voisi tulla pieniä punaisia näppylöitä?" ja sitten neuvolaan. Saatiin onneksi aamuaika, että päästiin sinne käymään ajatuksella "myöhästyn työharjoittelusta vain vähän". No, kiire loppuikin sitten siihen, neuvolan täti näki puolessa sekunnissa, että vesirokkohan poitsulla on. Hurja soittelu ympäriinsä, peruin loppuviikon omat menot ja tiedotin sukulaiset ja pojan isän. Onneksi siskolla sattui olemaan syysloma ja hän oli vielä opiskelupaikkakunnaltaan Kotkassa käymässä, tuli sitten pojalle leikkikaveriksi niin mie pääsin työharjoittelemaan edes pariksi tunniksi. 

Puuroaddikti söi itse! 

Keskiviikkoaamun kuvassa näppyjä ei vielä näy ollenkaan, jäävät essun alle ja selkäpuolelle piiloon. Sen jälkeen näppylämäärä räjähti käsiin, torstaiaamuna laskin pelkästään kasvoista 15 erivaiheista rakkulaa ja vaipan alla niitä on useampi kymmenen, selkänahka on kuin suolahauleilla ammuttu. Poitsu itse ei paljoa ole hoksannut olevansa kipeä, joskus näyttää jotain näppylää huolestuneen näköisenä ja torstai-perjantai-yö meni ilmeisesti kutinan takia valvoessa, muuten vipeltää innoissaan ja vauhdilla edestakaisin. Vesirokkovoidetta olen pistänyt ainakin nukkumaanmennessä pari kertaa päivässä, se ainakin näyttää helpottavan näppyjen punoitusta kovasti ja kiherryksestä päätellen tuntuu iholla hauskalta. 

Minun kannaltani tämä on kyllä ollut ihan luksussairastamista tällä kertaa. Tällä viikolla siskoni oli pojan kaverina keskiviikon ja torstain, perjantaina minun äitini (myös syyslomalainen) katsoi pikkujätkän perään. Eilen iltapäivällä Jäpsy lähti isin luo yökylään ja tulee tänäiltana takaisin. Kun poika itse on pirteä ja hyvällä tuulella, ei se kaipaile minun perääni tavallista enempää. Ja minäkin olen osannut ottaa tämän sairastamisen suht rauhallisesti, kun toinen on niin vauhdikas koko ajan. Enää mietityttää ensi viikko - neuvolan tädin mielestä 3-6 päivää oireiden alkamisesta riittäisi tarhastapoissaoloajaksi, nettilähteet taas suosittelevat pysymään kotona kunnes nahka olisi ihan kunnossa. Mie en millään malttaisi pysyä poissa sieltä työharjoittelusta! Ja loppuviikosta viikko lyhenee kuitenkin, kun se yrittäjä lähtee muutaman päivän työmatkalle... Kaikki minun alle kahdeksankymppiset sukulaiseni ovat töissä, exän vanhemmilla on sellaisia omia menoja joita ei voi peruuttaa (ymmärrän oikeasti hyvin), ex on toki töissä myös.

1 kommentti:

Satu U kirjoitti...

Voi että!! Muistan (liiankin hyvin vielä yli 10 v jälkeen) miten hankalaa oli, kun yh:n lapset sairasti vesirokkoa. Mulla kaikki kolme peräjälkeen, oli se melkoista rumbaa. Mutta mulle sanottiin silloin, ja samoin nyt kun Kuopuspojan kohdalla ko. asiaa kyselin, että silloin voi viedä takas hoitoon, kun uusia näppyjä ei enää tule, ja vanhat ovat ohittaneet "vesikellovaiheen". Eli kun näpyt alkavat kuivua... Jos odotettaisiin siihen, kun koko iho on ookoo, siihen olisi mennyt kuukausi!! Itse asiassa, vielä 15-vuotiaanakin Neidillä on muisto näpystä, jonka tuli repineeksi parivuotiaana....että näin.
Mutta en halua pelotella, kyllä se pikkumies paranee ja pääsette taas normaaliarkeen!!! Tsemppiä ja jaksamista äidille ja hirmusti terkkuja myös pojalle!