Hihhei, kippis ja kulaus rasvatonta maitoa (eilisen päivänsankarin suosikkijuoma) kaikille tänne eksyneille. Jäppinen ponkaisi toissapäivän iltana vihdoin ja viimein kävelemään! Eilen tuli täyteen maaginen puolitoista vuotta ikää, eli edelleen poika on tiukalla linjalla aikataulujen kanssa... Niitä noudatetaan just jemptisti eikä etuilla.
Edellisen postauksen vesirokko selätettiin ihan hienosti aikanaa, tosin vieläkin on jonkin verran näppylöiden jälkiä ihossa näkyvissä. Elän edelleen toivossa, että haihtuisivat siitä pikkuhiljaa, lapsen ihon pitäisi kuitenkin olla aika uudistumiskykyistä... Tässä välissä ehti poikaressulla olla jo elämänsä eka korvatulehduskin, aloitettiin reteästi molemmista korvista samalla kertaa.
Käytiin vanhempiani moikkaamassa eilisillasta tähän iltaan, ja äsken kippasin pojan unille omaan sänkyynsä. Vahingossa pikkuinen nukahti ilman tuttia! Jahuu! Tai no vahingossa ja vahingossa, kuulosti olevan melkein unessa minun kainalossani niin nostin siitä omaan petiinsä enkä sanonut tutista mitään. Minua ei yhtään haittaisi, jos pikkuhiljaa alettaisiin hankkiutua siitä eroon.
Ennen sukuloimaan lähtöä jätkänpätkä ehti losottelemaan neljät pissat vuorokauden sisään ilman vaippaa mahdollisimman vääriin paikkoihin (patjalle, tv-hyllyyn jne). Olisikohan hyvä aika aloittaa hyvänmielen pottailu? Ainakin ilman vaippaa pissiminen näyttäisi olevan hurjan hauskaa....
1 kommentti:
Onneksi olkoon, siitä ne askeleet alkaa!! Mitenkäs ne olikaan...ne kuussakävijän kuuluisat sanat... ;-)
Lähetä kommentti