Uusi kierto, uudet kujeet

Hiphei, tänään on KP1! Jo oli aikakin, KP56 aamulla tuntui jo vähän surkuhupaisalta. Kumma juttu, miten paljon valoisammalta paikalta maailma tällä hetkellä näyttää! Kivuissakin on jo vähän "potkua" verrattuna pariin edelliskertaan, toivottavasti se enteilisi pirteämpää hormonitoiminta muutenkin. Vähän tekisi mieli yrittää metsästää ovulaatiota muullakin kuin mutu-menetelmällä tässä kuussa, saas nähdä tuleeko tehtyä.

Palasimme mökiltä kotiin eilen savunhajuisina ja onnellisina. Oli tosi hyvä reissu! Uitiin ja saunottiin paljon, käveltiin lähipikkuteitä edestakaisin, pelattiin Carcassonnea ja Othelloa ja ihan vain oltiin. Höpötettiin, luettiin, istuttiin katselemassa miten pikkulinnut veivät pesäänsä ruokaa. Minulle mökkeilyn parasta (tai melkein) parasta antia ovat aina olleet ne hetket, kun istuu vain jonkun rakkaan kanssa pihakeinussa kiikuttelemassa tekemättä mitään, kuuntelee vain tuulen suhinaa (vieno 20m/s) ja aaltojen ääniä. Niissä hetkissä on taikaa...

Tuolla mökillä on joku vanha kiukkuinen säähaltija, joka ei tunnu tykkäävän aviottomista pareista. Äiti ja isä saivat kokea sen aikanaan seurustellessaan itse, aina satoi kun mökkeilivät. Meillä on samaa ongelmaa, lähes pilvetönkin taivas onnistui muutaman kerran roiskauttamaan ilmoille oikein kunnon sateen juuri, kun olimme saaneet pihalle nuotion pystyyn. Paistettiin sitten makkaraa kaatosateessa pelkissä pyyhkeissä, hyvistä ruuanlaittoaikeista ei niin vain luovuta. Huvitti kyllä, olo oli kuin Elisan mainoksissa, kun istuttiin siinä nuotion vieressä juttelemassa mukavia ja makkarat paistuivat. Olisi pitänyt saada kuva, tosin en tiedä olisiko sade ikuistunut kuinka hyvin... Vähän säähaltija on kyllä laiskistunut viime vuosina, ekoilla minun ja Kullan reissuilla sentään satoi liki taukoamatta, nyt enää vain iltamakkaroita paistaessa. (tuo tulenteko ja muu ruuanlaitto kannattaa muuten tulkita niin, että Kulta teki ja minä ihailin vieressä... olen täysi tumpelo kaikessa ruuan valmistukseen liittyvässä, vasta syöminen on minun heiniäni)

Kaikenlaisia hauskoja luonnonilmiöitäkin riitti ihailtavaksi. Hyttysillä oli joku fetissi yhteen tiettyyn koivunoksaan, jonka päällä ne tanssivat keskenään illasta toiseen eivätkä edes malttaneet tulla välissä syömään meitä. Sadekaan ei paljoa niitä hidastanut. Vessan lähistöllä vaani pieni rusakonpoikanen, jonka olisin kovasti halunnnut kuvata. Aina vessaanpäin mennessä se lähti loikkimaan kovaa vauhtia karkuun, mutta en ikinä etukäteen nähnyt, missä se piileskeli. Kullan kanssa olivat oikein kuulemma tuijotelleetkin toisiaan. Söpö kuin mikä takajaloista ja korvista päätellen. Äiti oli kuulemma sitä kovasti pelästynyt edellisenä päivänä, oli luullut rapinaa vähintään karhuksi tai hirveksi... Noh, kai ne rusakotkin voivat olla lähes vaarallisia, ainakin nuo poikaset ovat tappavan suloisia. Joku iso metsälintukin nähtiin kauempaa lenkillä käydessä, hirveällä metelillä lähti karkuun kun osuimme paikalle. Metso olisi ainoa sen kokoluokan otus, joka tulisi mieleen, voisikohan olla? Ja mikä on pellon reunassa elävä pieni lintu, joka juoksee kovaa ja sillä on toooosi pitkä kaula suhteessa muuhun kroppaan? Semmoinen kuivan mullan ruskea otus...