Jos osasivat katsoa, nyt tietää meidän töissä periaatteessa kaikki. Olin Tampereella parin päivän koulutuksessa niin, että paikalla oli koko yritysryppään kaikista toimipaikoista joku, ja pari päivää istuttiin samoissa tiloissa. Toimitusjohtaja huomasi heti tiistaina, kun näytti meille majoitustiloja, eilen ihan sanallisesti kerrottiin yhdelle toiselle osakkaalle. Hauskat reaktiot kyllä, tj katsoi pitkään ja totesi "Tahruska on kyllä pyöristynyt kovasti... Etkai sä raskaana ole, vai oletko?" ja sitten vaikutti ihan positiivisen hämmästyneeltä. Eilinen osakas taas kertomiseen katsoi silmät pyöreinä "Ethän?!! Oliko tahallinen vai vahinko?" Hassuja...
Hyvin kyllä huomasi, että tällä reissulla maha selvästi vähän hidasti ja rajoitti normaalisutinoihin verrattuna. Tupakanhaju ällöttää edelleen, ja meillähän kaikki normaalioloissa polttavat likipitäen koko ajan, nyt sentään minun takiani vain ulkotiloissa. Olo oli melkein koko ajan lievästi huono, kun ruokaa sai epäsäännöllisesti ja silloinkin jotain aina yllättävää ravintolaversiota, joka maistui vaihtelevassa määrin. En oikein osannut syttyä rasvaisessa kastikkeessa uiville kanansiiville, kookoksella maustetulle kalalle tai etikassa ja siiderissä marinoiduille kasviksille... Onneksi oli omat hätävaraomenat ja piparit mukana, niillä sai aina sen verran tankattua, etten ihan nälkäkuolemaa alkanut tekemään (2 aamua poissa kotoa ja +800g, ehkä se nälkäkuolema ei muutenkaan ollut kauhean todellinen uhka...). Yöllä oli ikävä Kultaa ja omaa sänkyä, ei oikein löytynyt mukavaa asentoa kumpanaakaan yönä. Eilen tuli istuttuakin ihan liikaa, ensin koko päivä koulutuksessa kamalilla tuoleilla, joissa minä ainakaan en saanut rentoutettua selkääni hetkeksikään, sitten junamatka kotiin joka vei kaikkineen 3,5h. Oli niin kiva päästä lopulta kotiin...
Kannatti kuitenkin reissussa käydä, koulutus oli vielä parempi kuin olisin osannut odottaa! Tosi hyvä! Ja oli ihana saada kasvoja äänille puhelimessa, montaa läheistäkään työkaveria en ollut vielä kertaakaan livenä vuoden aikana nähnyt. Etenkin Turun myyntipäällikkö tuntuu entistä murusemmalta, nyt kun päästiin pari päivää ihan kasvotusten filosofoimaan lasien ääressä. N:llä olutta ja minulla vettä tai limpparia tosin...
Tänään tasan 13+0, kyllä ne viikot tuntuvat pikkuhiljaa kasvavan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti