Väsypäivä

Tänään ei ollut kovin hyvä päivä... Pahoinvointi hyökkäsi eilisen päivän mittaan takaisin, ja eilisilta ja tämä päivä ovat aikalailla menneet sängyn pohjalla, välillä nukkuen ja välillä lukien. Ei huvita mikään, kun on sellainen olo, että voisi oksentaa tai nukahtaa ihan milloin tahansa.. Toivottavasti huomenna olisi jo parempi olo, pari viikkoa hyvää oloa saivat jo luulemaan, että pahoinvoinnista olisi selvitty...

Toisaalta muksu oletettavasti voi vallan paksusti, jos vielä jaksaa sysätä ilmoille noin suuria määriä istukkahormonia. Tai sitten tämä on kropan vastaisku työmatkalle ja sitä seuranneelle hektiselle perjantaityöpäivälle. Aamulla odotti mailissa 40 lukematonta viestiä ja sekava kiirus jatkui koko päivän.

Huvitti, kun sisko E soitti tänään kesken päiväunieni hurja into päällä. Jos häneltä kysyttäisiin, minun olisi pitänyt heti pukea ja hypätä junaan, lähteä viettämään Kotkapäivää ja syömään hänen ja äidin kanssa ravintolaan. Sattuneesta syystä en oikein innostunut... Hyvin kuului, kuinka äiti suorastaan ulvoi naurusta, kun minä valittelen että en halua syödä yhtään mitään ja yritän kysyä, onko siellä joku erityinen syy juhlia jotain, ja E vain hehkuttaa, että "saisit jälkkäriäkin!". Hassu sisko, hassu perhe....

Ensi viikolla olisi hyvän ystäväni kolmekymppispäivät. Pitäisi varmaan samalla kun ilmoitan tulostani mainita jotain muksustakin. Kaveri tietää kyllä, että meillä alettiin yrittää keväällä, mutta lopputuloksesta en ole vielä hiiskunut. Saman ihmisen kanssa ollaan joskus itketty ja naurettu yhdessä lapsettomuussurua, nyt minulla on sitten maha kasvamassa... Vähän jännittää, miten tuo suhtautuu, enkä ainakaan haluaisi päivänsankarin juhlaa pilata kertomalla uutista siellä paikan päällä eka kertaa.