Joululomailua

Onpas leppoisa olo olla kotona vain. Tähän voisi vaikka tottuakin... Eilen kävivät anoppi, appiukko ja heidän koiransa kylässä, joulupäivänä minä piipahdin Kotkassa. Muuten ollaan vain oltu kahdestaan kotona, puuhailtu omia juttujamme ja lomailtu. Eilen alettiin ihan hurjiksi ja tilattiin meille uusi telkkari (vanha alkaa olla niin hajoamistilassa että jokainen kyläilijä siitä huomauttaa), tänään ehkä mennään katselemaan uutta sänkyäkin. (ja minä haksahdin tilaamaan netistä omituisen hoitolaukun itselleni, saas nähdä millaiseksi osoittautuu käytössä...)

Joulun kunniaksi meidän pikkuinen on alkanut jättää itsestään elonmerkkejä ihan uudella tavalla. Aattona tuo oli vielä hiljakseen, mutta tapaninpäivänä tietokoneella pelaaminen etukumarassa sai aikaan sellaista liikettä mahassa, mikä ei minun mielestäni voi olla muuta kuin vauvaa. Niitä liikkeitä on nyt tuntunut jo ihan keskittymättäkin pari kertaa päivässä. Muksu myös keksi, että asentoa voi näppärästi vaihtaa; joku versio poikittain selkä vatsanahkaan päin makaamisesta tuntuu jo nyt epämukavalta, etenkin ulkona kävellessä. Hassu toukkis...

Puoliväli häämöttää jo muutaman päivän päästä. Hui! Ehkä ihan vielä ei kuitenkaan kannata pistää aamukampaa pystyyn... Töitäkin on jäljellä enää kolme ja puoli kuukautta, ei paljoa mitään.

Olen joulun kunniaksi nähnyt joka yö tosi outoja unia, viime yönä olin neuvolassa. Oma neuvolan tätsyni yritti luoda minulle villasukan silmukoita suoraan säären ympärille, samalla kun joku tuntematon ultrasi vauvaa. Muksu oli piirrroshahmon näköinen, hyvin selkeästi miespuolinen, ja kulmakarvat samaa luokkaa kuin tässä kuvassa koirapresidentillä... No, 11 päivän päästä ehkä tiedetään oikeakin sukupuoli, ettei tarvitse vain arvailla unien perusteella.