Liikettä näkyvissä?

Väittäisin, että viikonloppuna tuntui pari kertaa likipitäen varmaa liikettä. Ihanaa... Suurin epävarmuustekijä taitaa liittyä omaan havainnointikykyyni, molemmat kerrat olin varmaan enemmän unessa vielä kuin valveilla. Heräsin tyypillisestä unisykkyrästä, puolittain kyljellään ja puolittain mahallaan kaikki raajat solmussa, ja käännyin vauvan kannalta varoituksetta selälleen oikomaan itseäni. Ihan kuin joku olisi herännyt ja säikähtäneesti potkinut itsensä äkkiä parempaan asentoon ja tilavampaan kohtaan... Onneksi sattui olemaan sormet mahan päällä, mielestäni tunsin sen ihan vatsanahan läpikin. Jos liikettä olisi jatkunut pidempään, olisin varmasti herättänyt Kullankin kokeilemaan, mutta molemmilla kerroilla se loppui heti, kun pieni löysi mieleisensä asennon.

Posti toi eilen taas kivan paketin, 3kg vähän käytettyjä vauvanvaatteita. Postikuluineen hintaa tuli 20e, ei paha minun mielestäni ainakaan. Minulla oli tyypilliseen tapaani melkein tippa silmässä kun katselin niitä, Kultaakin hymyilytti jotkut pikkuhaalarit joita nostin näytille. Noiden pitäisi kaikkien olla ihan käyttökamaa, neutraaleissa tai vähän sinivoittoisissa sävyissä, ei mitään hienosteluversioita.

Voipi kyllä olla, että riippumatta muksun sukupuolesta se silti löytää ympäristöstään paljon sinisävyisiä asioita... Sininen on minun lempivärini, ja puhekyvyttömien mielipiteitä ei ainakaan ihan heti kysellä. Taisi tuossa olla mukana vanha äitiyspakkauksen talvihaalarikin, kivasti vaaleansinistä ja mintunvihreää. Ainakin äkkiseltään ajatellen tuo voi olla jopa mieleisempi kuin tämän hetkisen pakkauksen beige versio. Sehän meille varmaan tulee, en usko että vuoden 2009 pakkaus vielä ehtisi jakoon... Tai saa nyt nähdä.

Pitäisi varmaan hankkia joku vähän pahvilaatikkoa hienompi säilytysväline noille pikkuvaatteille ja muille, joita alkaa nyt kertyä. Tähän asti hankitut olen vain tyylikkäästi siirtänyt työhuoneeni kirjahyllyn päälle kaiken muun roinan sekaan, mutta tuossa boksissa oli niin paljon kaikkea, että niitä ei enää uskottavasti voi jättä lojumaan.

Tänään illalla meillä on laulutuntikauden päättäjäisiki pikkujoulut. Pari tuntia mukavaa seuraa, herkkuja ja joululauluja, oikein positiivista vaihtelua normaalikuvioihin. Sääli vain, että nyt sitten tulee ainakin kolme viikkoa (ihan tarkkaan en ole laskenut) ilman tunteja... Mutta ansaitsee se opettajakin toki joulutaukonsa.