Aamutunnelmia

Aika menee äkkiä, kun on hauskaa... Tai livahtaa joka tapauksessa käsistä, siltä ainakin tuntuu.

K:n juhlat viikonloppuna olivat tosi kivat, ihanaa kun minäkin pääsin mukaan. Kyyditkin onnistuivat hienosti, molempiin suuntiin autokuljetus eikä tarvinnut miettiä taksia tai pimeässä kotiin hiippailemista. Hassua, aiemmin en olisi arastellut yhtään, nyt tuntui että mahan kanssa en halua lähteä pimeässä hiippailemaan keskustaa kohti takaisinpäin. Emännälle veimme muutaman vanhan ystävän kimppalahjana Pentikin kynttilöitä ja kauniin alusen jolla polttaa, mitalin "Olet paras" ja kuohuviiniä. Uusi talo oli aivan ihana ja seura loistavaa, oikein harmitti kun jo ennen kymmentä iski niin hirmuinen väsymys, että oli pakko alkaa miettiä kotiinpaluuta.

Näköjään muuten ihanan holittoman boolin saa niinkin yksinkertaisesti kuin sekoittamalla täystuoremehua ja limsaa. K laittoi sitäkin huomaavaisesti kannun tarjolle, ja minä litkin sitä onnessani koko illan. Ja oli muuten ihan yhtä hauskaa ja yhtä levottomat jutut tällaisenkin lasin kanssa, kuin jos lasissani olisi ollut sitä alkoholia myös...

Tämä viikko on hurahtanut käsistä tosi äkkiä, huomenna jo tasan 15 viikkoa täynnä. Kivaa! Parina iltana olen vähän miettinyt, mahtaisiko se olla liikettä mitä mahassa hetkellisesti tuntuu, eikä jotain eksyneitä ilmavaivoja. Hymyilemään ne saavat joka tapauksessa, kun ilmestyvät. Ja sormissakin on näköjään yllättävän vahvoja valtimoja, kun oikein yrittää pitää mahaa "tarkkailuasennossa" ja kuulostella mahdollisia elonmerkkejä, äkkiä tuntuu oma pulssi ihan hassuistakin kohdista...

Pomon kanssa olimme töissä muutaman päivän aika pahastikin törmäyskurssilla. Onneksi meille tuli kylään Turun myyntipäällikkö muutamaksi päiväksi, joka enemmän tai vähemmän pakotti meidät puhumaan ja tekemään rauhan. Tappelu on ikävää, kun kuitenkin periaatteessa molemmilla on ihan oikeat perustelut toimia niinkuin toimii. Ihan täyttä ymmärrystä ei ehkä löytynyt, mutta ainakin rauhallisempi ja kaverillisempi ilmapiiri taas joksikin aikaa.