Kivoja vieraita

Kummipoikani pyörähti eilen vanhempineen kylässä täällä, oli tosi mukavaa nähdä poitsua pitkästä aikaa. Edellisen kerran puolisen vuotta sitten poika juuri osasi seistä ja harjoitteli kävelyä, nyt kävely oli tosi varmaa ja puhettakin tuli jo muutamia sanoja. Ne tärkeimmät: auto, mopo, pupu, ota, hauva... Tässä järjestyksessä :D Osaa myös jotain muita yksittäisiä sanoja, joita ei tällä kertaa meille esitellyt . Ja hurjasti sitä omaa kieltä, mikä ei vielä ihan valjennut kuulijoille. Tarkoitus tuli kyllä selväksi, sävyjä ja eleitä oli kivasti värittämässä ilmaisua.

Vähän pikkumies alkuun katseli alta kulmien, että mihin ihmeen paikkaan onkaan tullut, ja minkä takia minä häntä niin tiiviisti seurailen. Eihän 1,5v vielä voikaan muistaa, että on meillä aiemminkin muutaman kerran käväissyt. Onneksi poitsu kuitenkin suli siitä äkkiä, uskalsi touhuilla ja leikkiä meidän kanssa. Loppuvierailusta uskalsin napata syliinkin kutiteltavaksi, enää ei vierastettu, ja pois lähtiessä poika halusi juuri minut pistämään hanskat ja kengät jalkaan... Nyt se on vielä etuoikeus, kun tuollainen vieraileva tähti sitä pyytää, todennäköisesti hohto vähän karisee pukemisesta oman kanssa.

Hyvin selvästi huomasi, että enää ei yhtään kysymys ollut vauvasta, vaan nimenomaan pienestä pojasta jolla on oma tahto ja omat suunnitelmat asioissaan. Äkkiä se vauva-aika menee ohi noiden pienten kanssa... Ja minusta ainakin oli ihanan helpottavaa muistaa taas, että vielä noinkin ison kanssa leikit ja touhut voivat olla tosi yksinkertaisia ja silti kivoja. Ei tarvitse osata lastenhoitajan pätevyyden verran erilaisia systeemejä, kun toisella voi olla hauskaa ihan simppelin ota ja anna -leikin kanssa. Ja kun olin ostanut pojalle muovisen veturin, juna itsessään oli ihan yhtä kiva kuin laatikkokin, johon se oli pakattu. (julmat vanhemmat tosin jättivät laatikon tänne, ja ottivat vain junan mukaan...)

Kullallekin näytti jäävän hyvä mieli visiitistä ja vierailijoista. Toinen on ollut niin vähän tekemisissä ikinä pienten lasten kanssa, että konkreettinen havaintoväline oli todennäköisesti ihan tervetullut. Meidänkin elämä voi kahden vuoden päästä sisältää hyvin samankokoisen ja samanoloisen tarkkailijan, hassua...

Ja lopuksi pitää vielä mainostaa, että meidän tarkkailija taisi saada ensimmäisen diagnosoidun hikkakohtauksen eilen illalla. Taisi ottaa mallia minusta, itse hikottelin muutamaa tuntia aiemmin limsaa juodessa. Illalla nukkumaanmennessä maha nytkähteli tosi omituisesti ja tasaisesti pitkän aikaa. Minulle ainakin tuli sellainen olo, että siellä loikoiltiin ihan poikittain, ja hikoteltiin koko yläkropalla...