Tiistaina se sitten tapahtui, äitiysloman alkua ei enää voinut estää. Ja ihan jos rehellisiä ollaan, ainakin pari ekaa päivää ovat olleet sula nautinto. Yhtään en ole vielä ehtinyt kaivata töihin.
Tiistaina meinasi kyllä olla aika orpo olo pitkin päivää. Kävin aamulla töihin mennessä hakemassa konditoriasta vähän herkkuja kahvitauolle viimeisen päivän kunniaksi. Tauolla työkaverit onnistuivatkin yllättämään minut paljon tehokkaammin - olivat varanneet minulle 1,5h kestävän hemmottelujalkahoidon, johon minut kiikutettiin alle 10 minuutin varoitusajalla. Se oli niin luksusta, niin luksusta... Ihan parhaita työkavereita! Voisi joskus vaikka itsekin yrittää mennä johonkin vastaavaan, aika livahti ohi kuin siivillä, kengät menivät helposti jalkaan jälkeenpäin ja olo oli koko loppupäivän kevyt ja mukava. Vieläkin jalat ovat tosi pehmoiset entiseen verrattuna. Hoidosta olisin kuulemma saanut jo lähteä suoraan kotiin, mutta sitä en osannut sentään tehdä. Kävin vielä pari tuntia haahuilemassa töissä, kirjoittelin viimeiset mailit ja annoin pomolle (turhia) ohjeita tolkuttoman kasan...
Nyt nämä pari päivää ovat menneet aikalailla eat-sleep-knit-metodilla. Tai no eksyin minä kangaskauppaankin välillä, ja ainakin vähän on tullut tiskattua ja ulkoiltuakin. Hirmun mukava vain olla ja elää omaan tahtiin, pyöritellä neuletta käsissä ja lukea jotain romaania tai nettijuttua. Langanostolakkokin on toistaiseksi pitänyt, tämänpäiväisten valmistuneiden kanssa voisin jopa jonkun yksittäisen kerän meille jo majoittaakin taas... Olo on suht jees, kun ottaa rauhallisesti. Sisällä kävely ei yleensä tunnu missään, mutta ulkona askel kai pidentyy sen verran, että hyvin huomaa pikkuisen pään painavan alas ja vihlaisevan välillä aika kipeästikin. Närästys hyökkää heti jos saa tilaisuuden, ja selällään ei tee mieli olla mistään syystä kovin montaa minuuttia... Kuitenkin pääsääntöisesti olo on hyvä, ja minä nautin tästä aivan hävyttömän kovasti. Ihanaa, kun pikkuinen on siellä lähellä ja riehuu, reagoi selvästi juttelemiseen, lauluun ja silityksiin.
Tänään tuntui hyvältä, kun huomasin Kullankin selvästi miettivän vauvapoliittisia juttuja aina välillä. Minulla oli kankaanleikkelyt kesken pöydällä hänen tullessaan töistä vähän aiemmin kuin odotin, ja ensimmäinen kysymys taisi olla "teetkö reunoja pienen sänkyyn?". En kyllä tehnyt, vaippakankaita leikkelin, mutta kivalta tuntui... Reunuspehmusteiden kanssa päätettiin katsoa, tuleeko niille oikeasti tarvetta. Ainakaan ihan pienenä muksu tuskin pääsee pinnoihin käsiksikään ilman avustusta, ja kuinka suisidaalinen tapaus se sitten on, yrittääkö hajottaa itseään niiden kanssa. Ilma ainakin kiertää paremmin avoimemmassa pedissä, kesällä lämmön kannalta ehkä oleellinenkin juttu... Muutenkin Kulta on nyt taas kovasti silitellyt ja rapsutellut mahaa ihan oma-aloitteisesti. Ei enää hirveän montaa viikkoa, niin saadaan se sisältö sieltä syliin asti..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti