Neuvolakuulumisia jälleen

Eilen käytiin neuvolassa, 33+3:
Paino +900g/viikko
Pissa tulkittavissa puhtaaksi, juuri sillä rajalla, onko proteiinia vai ei
Turvotus +
Verenpaine 135/82
Hemoglobiinia ei mitattu
Kohdun korkeus 32,5cm
Muksun syke 147
Pää jo syvällä lantiossa, pikkuisen vielä heiluu ja vasemmalle kallellaan.

Turvotuksista olin itse jo ehtinyt huolestua ihan tosissani, mutta ei se näköjään vielä tätsykän mielestä ylittänyt kriisirajaa. Rajoittuu enimmäkseen jalkoihin, laskee yön aikana ja reagoi lepäilyyn muutenkin, eikä pissassa tai verenpaineessa ollut häikkää. No need to worry. Pahasti alkaa näyttää siltä, että tämä raskaus menee oikeasti ohi ilman yhtä ainutta saikkupäivää! En kyllä niitä olisi kaivannutkaan missään vaiheessa, paljon kivempi olla hyvässä kunnossa ja harrastaa jonkinlaista työperäistä aivojumppailua.

Seuraavalla kerralla neuvolassa meillä onkin jo oma täti taas paikalla, eikä tuo sijainen. Kummasti sitä on jo ehtinyt kiintyä siihen Ainoaan Oikeaan, ihan huijaukselta tuntuu vaihtoehtoinen ihminen samassa hommassa, vaikka varmasti osaa asiansa ja on pätevä kaikin puolin. Toivottavasti lastenneuvolan ihminen olisi yhtä mukava kuin tuo vakituinen tätikin, sielläkin kuitenkin tullaan lähivuosina juoksemaan erinäisiä kertoja.

Pikkuinen sai liikuttavan hepulin, kun terveydenhoitaja koetteli pään sijaintia lantiossa. Ei ilmeisesti tykännyt siitä mittailusta yhtään sen enempää kuin minäkään, sätkyttely ja sykkeen kohoaminen kertoivat omaa kieltään. Jonkin aikaa saatiin odotella, ennen kuin syke laski ipanalla tuolle muistiinkirjatulle tasolle, alkuun huiteli yli 170:ssä. Kohtu kasvaa edelleen komeasti yläkäyrällä, ei mikään ihme että se aina vain tuntuu isolta.

3 päivää ja 2 tuntia töitä jäljellä! Ei paljoa mitään... Huominen ja torstai tällä viikolla, ja ensi viikon tiistainakin tulen käymään paikan päällä. Kohta pitäisi alkaa putsailla työpöytää ja tätä huonetta muutenkin, kerätä henkilökohtaiset kimpsut ja kampsut kotiinviemiskuntoon. Käsittämätöntä....

Työurani tässä fyysisessä tilassa alkoi melkein tasan 4v sitten (4.4. oli tarkka vuosipäivä), nyt on menossa 6. firma. Yritysten vaihtumisesta huolimatta aina on töitä riittänyt, väliin jäi vain yksi työttömyysviikko ja sekin omasta halustani, että sain vähän henkäistä ennen seuraavaa aloitusta. Kesälomatkin olen melkein aina pitänyt pätkissä, kun en mukamas ole voinut olla koko pitkää aikaa poissa kerralla. Aikamoinen opettelu tiedossa, että pääsen puhtaaseen kotielämään kiinni! Välillä on jo sunnuntaisinkin tullut sellainen olo, että tekemisen puute kiipeilyttää seinille, nyt ensi tiistain jälkeen seuraavan kerran palailen työpöytäni ääreen ensi vuoden alkupuoliskolla, jos ei mitään yllätyksiä satu tässä välissä. Mutta eiköhän se siitä suttaannu... Ja rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että ei minulta täysipainoista työpanosta ole enää varmaan kuukauteen saanut, mahan silittelyyn ja haahuiluun pallo hukassa menee ihan liikaa aikaa kiireisinäkin päivinä.