Kotiäiti? Minäkö?

Alkuun eiliset neuvolakuulumiset, rv 35+3: 
paino +800g/viikko
pissa puhdas
verenpaine 133/88
hb 123
turvotusta ei merkiksi asti
kohdun korkeus 33cm
muksun syke 156 (aamujumppa menossa)
raivotarjonnassa mukula edelleen, käsikopelolla tuntuu vähän keskikokoista isommalta

Paljon kivempi oli taas käydä neuvolassa, kun oli meidän oikea täti paikalla. Mahankaan läpi tutkiminen ei sattunut yhtään, ja olo oli ihan erilailla luottavainen. Nyt noita käyntejä alkaakin olla jo kerta viikkoon. Synnytyksestä puhuttiin vähän, ja elämästä sitten synnytyksen jälkeen. Kuulemma toiveet ammeesta ja pärjäilystä ilman epiduraalia kannattaisi kertoa heti suht äkkiä sairaalaan päästyä. Ja saahan sitten sen puudutteen, jos sitä alkaa kovasti haluamaan, ei ole mikään "häviämisen merkki" minulle. 

Ja tämä raskaus on kyllä edelleen idioottihelppo.. Turvotuskin tasaantunut nyt kotona ollessa ja lepäillessä aika hyvin, vaikka ei kyllä minulla normaalit kengät enää mene jalkaan... Leveillä säädettävillä työsandaaleilla hipsuttelen ulkonakin, tyylistä viis. Mutta ei supista, närästää niin vähän että vasta toinen Rennie-paketti koko raskausajassa on menossa, teen helposti useamman kilometrin kävelylenkkejä ja pääkin vielä kestää mahan kanssa olemisen. Huvitti oikein, kun täti kyseli vaivoja ja turvotusta lukuunottamatta kaikkiin tuli aikalailla ei joka kerran vastaukseksi. 

Eilen tosin sitten neuvolan jälkeen (edestakaiset matkat 4km) innostuin lähtemään keskustaan asioille ja ruokakauppaan, sieltä kotiin ison kassin raahaaminen tuntui selässä aika pahasti ja meinasi sisu loppua kesken.. Loppupäivä meni vähän romuna ollessa, selkään ja lantioon koski sen verran, että oikein mitenkään päin ei ollut hyvä olla. Tulipahan muuten hyvää asentoa hakiessa kokeiltua kaikki nämä lääkkeettömään synnytykseenkin suositellut, ja kyllä niistä muuten oli apua. Aina niin kauan kuin jaksoi olla niin päin tuntui hyvältä, ja jossain vaiheessa selkäkipu hävisi kokonaan, enää vihoittelee pikkuisen joku liitos lantion sisäpuolella.

Lauantaina meillä oli amk-luokkani luokkakokous, ensimmäistä kertaa tavattiin tarkoituksella isommalla porukalla sen kevään jälkeen, kun porukka alkoi valmistumaan. Oli tosi mukavaa! Porukka oli toisaalta niin samaa kuin aina ennenkin, toisaalta hyvin huomasi, että kasvamistakin oli tapahtunut. Jutut jatkuivat juuri siitä mihin melkein viisi vuotta sitten jäivätkin, mutta samalla mietittiin myös naimisiinmenoja, lastenkasvatusperiaatteita ja kestovaippoja. Minä olin ainoa, kenellä oli mukula mukana sattuneesta syystä, mutta monella muullakin sellainen oli kotona tai tulossa, ja varmasti ainakin puolet porukassa oli naimissa tai ainakin hääpäivä jo tiedossa. Seuraava kokouskin tulee taas ehdottomasti, mahdollisesti jo vuoden päästä, mutta viimeistään viiden. 

Loppuillasta sapetti, kun joku pojista listasi kaikkia näitä uravalintoja, joita meidänkin porukkaan mahtui: "Myyntineuvottelijoita, tallentajia, muusikkoja, maistereita, maanviljelijä ja yksi kotiäitikin". Hitto vie, en minä mikään kotiäiti ole! Tai jos olenkin, niin vain hetkellisesti ja väliaikaisesti, ei sitä ihan kokonaan voi kai kieltää. Viikko sitten olin kuitenkin vielä töissä, ja lapsikin puuttuu vielä toistaiseksi. Ja töihin paluukin on ehdottomasti tulossa jossain vaiheessa, kotiin en jää kovin moneksi vuodeksi. 

Tässä asennekasvatuksessa minulla taitaa vielä kovasti olla oppimista... Nyt sentään alan jo hyväksyä termit äiti ja isä minuun ja Kultaan liittyviksi, vaikka etuliitteitä pitääkin vielä nieleskellä.