Helistin käteen vie

Viime yönä Jäpsyllä oli ilmeisesti päässään aikamoinen aivomyrsky. Äiti ei ainakaan paljoa ehtinyt nukkumaan, mutta jotain reseptoreita selvästi kääntyi yön aikana uusiin asentoihin. Poika nimittäin on tänään sekä nauranut ääneen että ottanut helistintä käteensä ja heilutellut sitä! 

Tarttumista Jäppinen on selvästi jo hakenut muutamana päivänä. Hipelöi ensin lelukaaren leluja ihan sen näköisenä kuin hakisi jotain tosi tarkasti, ja sitten kun puuha ei onnistu, paiskoo helistimet hurjaan liikkeeseen turhautuneena. Tänään sitten käteen tarjotessani nappasi normaalista helistimestä kiinni kuin vanha tekijä, hymyili kyllä aika velmun voittajan näköisenä tajuttuaan, että heilutteli sitä ihan itse. 

Naurukin oli ihana kuulla. Aamupäivällä onnistuin jo kerran saamaan vähän ääntä ulos, kun oikein pussailin pikkuisen mahaa vaatteiden päältä ja uhosin syöväni koko pojan, mutta äsken keinutuolissa vasta hauskaa olikin. Istuttiin naamat vastatuksin ja ensin vain pikkuista hymyilytti kovasti. Vauhti kun kiihtyi, alkoi tulla äänitehosteita mukaan, ja sitten pitikin jo nauraa ihan ääneen kun oli niin hauskaa. Ihana ääni! Ja niin selvästi poikamainen, hassua... Vähän veikkaisin, että meillä tänään yritetään vielä keksiä kovasti kaikkia juttuja, joilla poitsu höpsötetään nauramaan vähän lisää. 

Lelu kädessä -kuvia en vielä ole saanut, mutta pistetäänpä nyt söpöilykuvaa uimapuvun kuivasovituksesta kuitenkin. Piti ennen ekaa uintia kokeilla, olisiko tämä malli yhtään tiukempilahkeinen kuin jo olemassaoleva, ja taas piti kaivaa kamera esiin... Toivoton äiti, aina räpsimässä kuvi joka hassustakin tilanteesta. (huomaatteko muuten, vaikka kertisvaipoilla ollaankin nyt menty toista kuukautta putkeen, kestot ovat edelleen ihan valmiusasemissa odottamassa inspiraatiota)