Tämän viikon alkupuoli meni minulta vähän ankeissa tunnelmissa. Oli kuin kuukautiset olisivat jääneet päälle, harmitti kaikki, väsytti ja maailma oli tosi ankea paikka. Aamuseksi onneksi piristi tänä aamuna tehokkaasti, sen jälkeen olisi vain hyräilyttänyt omilla sanoilla vanha lastenlaulu... Hitsi kun en löytänyt musiikkinäytettä tähän hätään mistään, mutta täältä ainakin löytyy alkuperäinen sanoitus.
Pikkuiset siittiöt lammessa ui
pikkuinen toivoja huolestui
uikaa, uikaa jos osaatte
ja he uivat ja uivat sen uskotte...
Toivottavasti nyt uivat perille oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Eilen olisin voinut nirhata pomoni töissä. Minua potutti ja suretti, K18-touhujen puute tässä kuussa vähän huolestuttikin, ja sitten pomo alkoi ensimmäisenä aamulla selittää, miten tyttökaverinsa oli antanut hänelle upean isyyspakkauksen edellisenä päivänä. Kiva heille, ilmeisesti paketti oli ollutkin tosi mieleinen. Yleensä olen heille ihan täysillä hengessä mukana, välillä vain tulee näitä lipsahduksia kun harmittaa, että toiset onnistuvat kertalaakista ja kiukuttelevat niitä raskausajan tuomia vaivoja, ja itse yrittää JO kolmatta kertaa.. Mikä mahtaa olla mieliala vuoden kuluttua, jos tämä käy nyt jo näin paljon katkeroittamaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti