Onnea minä?

Jaahas, tänään ollaan vuotta vanhempia kuin eilen, huima 27v täynnä. Ei paljoa kiinnosta... Haluaisin vain tietää, milloin tuo yksi pikkuihminen aikoo viettää omia juhliaan. Hieno sarja kyllä tulisi, jos saataisiin äitienpäivävauva huomenna. Minun äitini on aikanaan syntynyt 8.5. ja minä 9.5. äitienpäivänä. 10.5. äitienpäivävaavi olisi ihan parhautta sukulinjauksen kannalta, asettaisi tiettyjä paineita seuraavan sukupolven ajoitukselle. Vielä olisi reilu vuorokausi aikaa ehtiä synnärille niin, että voitaisiin juhlia äitienpäivää jo tänä vuonna. 

Minään vuonna ikinä omat synttärit eivät ole kiinnostaneet yhtä vähän kuin nyt. Ja pakko myöntää, silti olin vähän pettynyt, kun näin isoille ei näköjään kukaan enää lähetä postitse onnittelukortteja... No, kai se siitä, huomenna varmaan halaillaan sukulaisten kanssa joka tapauksessa, kun lähden äitiä ja mummoja onnittelemaan Kotkaan. 

Eilen oli vuoden vauhdikkaimmat bileet kummipoitsun luona, siitä ei epäilystäkään. Poitsu itse täytti 2v, paikalla oli myös arviolta 1v, 3v, 8v ja 9v mukulat tuomassa pientä vipinää. Mistä niillä taaperoilla riittää se kaikki energia? Silmissä vain vilisi, kun pikkupojat ryntäilivät ympäriinsä milloin minkäkin perässä. Kiva oli kyllä mennä sinne, kun kummipoitsukaan ei malttanut vierastaa yhtään, vaan otti vastaan naurunrätkätyksellä ja piiloleikillä. Kultainen mukula! Lahjaksi olin löytänyt parkkitalon pikkuautoille ja autopalapelikirjan. Ainakin pakkauksen läpi parkkitalo näytti herättävän uteliaisuutta, toivottavasti toimisi leikeissäkin kivasti. 

Omakin mukula kuuli lajitoveriensa kutsuhuudon selvästi mahanahan läpi, hurja hinku olisi ollut päästä mukaan touhuihin. Hassu ipana potki ihan höperönä aina välillä. No, ei enää montaa viikkoa niin sitten voi jo ainakin katsella muitakin lapsia, jos malttaa. 

Toinen isompi tyttö oli selvästi kovasti kiinnostunut minun mahasta. Silitteli ja kyseli mm. sukupuolta, nimeä ja syntymisaikaa, mietti että siinä on sitten kova homma kun pikkuinen pitäisi osata pitää hiljaisena synnyttyään. Ihana viaton kysymys: "Mistä te sitten sairaalassa tiedätte, onko se tyttö vai poika?" sai aikaan hauskat vastaukset. Minä vain hymistelin, että kyllähän sen sitten näkee siitä missä isommillakin, mutta vieressä isä-tytärparin vastaukset olivat vähän suorempia. Isä: "Tyttövauvoilla on vaaleanpunaiset sukat ja poikavauvoilla vaaleansiniset" Tytär: "Naisvauvoilla on pimppi ja poikavauvoilla pippeli". Niinhän se asia on, molemmista merkeistä tunnistaa aika hyvin.