Ristiäiset

Meillä oli tänään ristiäiset, ja kaikki meni mallikkaammin kuin uskalsin etukäteen toivoakaan. Nimeä en kyllä aio julkaista täällä blogissa, mutta sähköpostitse tai muilla konsteilla voin sen uteliaille pistää. Jäppinen pysyköön kutsumanimenä täällä jatkossakin, sen verran rakkaaksi on jo lempinimi käynyt, että sekin on kiva pitää elossa jatkossa. Ja eiköhän poikaressu kuule lipsahduksia alkuun kovasti oikeassakin elämässä. 

Eilinen päivä meni tosiaan kakkuja leipoessa. Onneksi mummot auttoivat leipomisissa mielellään, meidän äiti teki hyytelökakkua, juustosarvia ja pipareita, anoppikokelas karjalanpiirakoita ja kuivia kakkuja. Minulle jäivät vain täytekakku ja mariannetorttu. Kiva oli hössöttää välillä keittiössä ja keskittyä siihen ihan täysin, Kulta hoiti pojan sillä välin syöttöjä lukuunottamatta. Imetysdementia kyllä vaivaa minua aika pahasti, tuntuu että kävin monesti kaupassa hakemassa vielä viimeisen puuttuvan ainesosan, ja siltikin Kulta joutui vielä tänään kauppaan hakemaan kahvimaitoa ja sokeripaloja... 

Tänään meni touhu kotona melkein heti hössöttämiseksi. Puettiin Jäppiselle juhlapukua, etsittiin omia meikkejä, Kulta silitti vaatteitaan, pakattiin autoa ja ihmeteltiin. Tavaran määrä juhlapaikalle mennessä oli tosi vakuuttava! Turhia matkassa olivat pari vaihtobodya (jos ykkösvaihtoehdon rintaan painettu nalle olisi ollut liian näkyvä ohuiden pukujen alta), vaunut ja turvakaukalon lämpöpussi (jos olisi ollut kylmä, sateista ja kiukutteleva vauva, joka olisi nukkunut vain vaunuihin). Vaunukopassa poika oli viitisen minuuttia, vaunujen runkoa ei tarvittu ollenkaan. Vaippaakaan ei vaihdettu kuin pari kertaa, toin ylimääräisiä lähemmä kymmenen takaisin... No, parempi vara kuin vahinko. Kantoliina sen sijaan oli kullanarvoinen hoksaus ottaa mukaan, poika ei malttanut nukkua päiväunia oikein missään, ja alkuun meinasi vähän harmittaa. Jäppi liinaan buddha-asentoon, ja äiti sai vapaasti touhuta, pikkuinen nukahtikin siihen lähemmä tunniksi. Pisimmät päiväunet koko aikana, hienosti jaksoi silti kirppunen seurustella ja ihmetellä ympärillä parveilevia sukulaisia. 

Seremonia oli suloinen, pappi sympaattinen ja kummitkin selvittivät tehtävänsä hyvin. Minun molemmat siskoni ja veli lupautuivat kunniatehtävään, veli oli sylissäpitäjänä. Vähän kyllä huvitti, kun vannoutuneet kirkkoon kuuluvan ateistit pyörittelivät kilpaa silmiään... Jossain välissä kävin auttamassa Jäpin pystyyn kummin sylissä, kun pitkällään loikoileminen alkoi hetkellisesti ahdistaa, mutta muuten ei pikkumieskään näyttänyt pistävän seremoniaa pahakseen. Lähinnä uteliaana tiiraili enon kasvoja ja kuunteli papin höpinöitä. 

Kotiinpäästyä todettiin, että oltiin koko perhe ihan puhki... Jäpsykkä tankkasi maitoa oikein urakalla ja nukahti kuudelta, sen jälkeen on pari kertaa havahtunut piereskelemään ja kerran syömään, veikkaisin että yöunilla on poika eikä enää tänään seurustele. Isänsä paistoi meille pihvit ja nyt minulla on siideripullo kourassa ja mariannetorttua lautasella. Yhden uskaltaa illassa juoda imetyksestä huolimattakin. Elämä on hetkellisesti aika mallillaan! 

Edellisen kirjoituksen juttuja pitää vielä kommentoida sen verran, että vyöhyketerapiasta löytyi apu kivasti. Nyt ollaan hierottu jalkoja joka päivä ja mahakivut ovat pysyneet hyvin aisoissa, tänään tosin ei olla ehditty... Toivottavasti ei nyt kostaudu! Deetipatkin tuntuvat sopivan vatsalle, ja yöunien eka pätkä on nyt ollut jo viikon verran 4-5h, seuraavakin ainakin 2-3h. Ei paha! Imetyskään ei satu, nännihaava on parantunut, maitoa riittää sopivasti mutta ei niin paljoa ylituotannoksi, että lypsämään joutuisin.. Palaset loksahtelevat paikoilleen, ainakin vähäksi aikaa!