Eka rokotus

Merkkipaalu tämäkin, Jäppinen sai tänään ekan rokotteensa. Tosin ei onneksi vielä piikillä, vaan Rotateqin suun kautta. Pahaa taisi olla, sen verran tehokkaasti irvisteli ja väristeli jälkeenpäin. Yllättävän leppoisasti neuvolan täti suhtautui jo hänen huoneessaan tulleisiin ekoihin pulautuksiin rokotteen jälkeen, ilmeisesti pienikin määrä sitä virusta jäämään mahan pohjalle saa jo positiivista aikaan. Ja kieltämättä tänään on huomannut, että poitsun vointi ei ole ihan normaali. Useinhan tuo kakkaa muutenkin, mutta tänään tosi aktiivisesti, ja mitenkäänpäin ei oikein ole ollut hyvä. Väsyttää, eikä olisi hereillä muualla kuin sylissä lötköttämässä. Neuvolatädin luvalla annettiin eka särkylääkesatsikin, kun jossain välissä pikkuinen tuntui vinkaisevan aina välillä niin tosi tuskaisesti... 

Muita mittoja ei tänään katsottu, mutta pää jatkaa tasaista kasvuaan. Viimeksi 42,5cm, tänään 43,5cm. Hienosti menee omalla käyrällään siellä suosituskäyrien yläpuolella. Nyt sentään suosituskäppyrätkin ovat jo nousseet sen verran, että jos Jäpin pää ei olisi kasvanut yhtään syntymän jälkeen, yläkäyrä olisi jo saavutettu. Minua lähinnä toistaiseksi huvittaa tuo mittailu, kun pää on todettu isoksi jo rakenneultrasta asti aina mitatessa, eikä se tunnu mitenkään poikaa vaivaavan. Ihan ikätasoisesti tuo kuuppaansa käsittelee, eikä se nyt kroppaan verrattuna tunnu mitenkään suhteettoman isolta kovin usein. Ei mihinkään minipäähän mahtuisi niin isoja ajatuksia! Ennemminkin se huolestuttaisi, jos tasainen kasvu yllättäen loppuisi, ja normaalikäppyrät alkaisivat sen takia lähestyä. 

Edellisen kirjoituksen jälkeen Jäppi on muuten keksinyt taas ihan uuden jutun - keskustemisen. Mikä voisi olla valloittavampaa kuin pieni mies, joka joko vakavana tai hymyillen kertoo oman juttunsa selvästi useammalla samalla, ja jää sitten odottamaan vastausta? Jos äiti hoksaa oikeat vastaukset, voidaan jutella ihan minuuttitolkullakin selvää vuoropuhelua. "Nii-in", "kyllä sie tiedät", "ihan totta" ja "aijjaa" ovat selvästi parempia pojan mielestä kuin "ootko varma" tai "niinkö meinaat?". Hassu pikkuinen, ihan kuin ymmärtäisi jo mahdollisen kyseenalaistamisen. Selvästi poika kuitenkin on kanssakäymisen idean ymmärtänyt, ilmeet, sävyt ja tavut vaihtelevat sen mukaan, mitä milloinkin selittää. Hitsi kun ymmärtäisi mitä toinen sanoo! 

Minkähän ikäisenä muuten vauva alkaa puheesta poimia niitä tärppisanoja, joihin liittyy sen kannalta oleellisimpia merkityksiä? Välillä aina tuntuu, että tuolla olisi jonkunlainen haisu ainakin syömisestä ja tisseistä, mutta todennäköisesti kyse on vain tilannesidonnaisuudesta ja rutiineista. Kun melkein aina heti herättyä pääsee tissille, niin kyllä se suu alkaa napsua jo puolimatkassa kohti normaaleja imetyspaikkoja. Sitten jos suunta onkin vain kohti vaipanvaihtoa, huuto on aikamoinen... 

Mahakivuttomia aamuja tuli toinenkin putkeen, mutta sen jälkeen ollaan palattu normaalimpaan elämään. Vaikuttaisi kuitenkin, että olo on aamuisinkin parempi, jos minä maltan olla syömättä mitään kovin maitoista päivän aikana. Raa'an maidon, jugurtin ja viilin olen kokonaan jättänyt pois, mutta muuten en ihan kauheasti voi kehua... Miksi ihmeessä ihan omituisissakin ruuissa tuntuu olevan ripaus maitojauhetta mukana, jos tuoteselosteita lukee? (jos se pahis on maito, niin tiedän kyllä juuston olevan selvästi pahempi kuin pieni hitunen maitojauhetta, ja juustoista en ole ihan onnistunut pysymään erossa... Hyi minua!)

Mutta kaipa sitä on hiippailtava jo sänkyyn, että voisi yrittää tänä yönä nukkua tarpeeksi. Pari viime yötä on mennyt vähän poskelleen minun osaltani, vaikka poika olisikin ihan nukkunut, ja huomenna on mummoni 80-vuotispäivät, joissa koko perheen pitäisi olla siistinä ja skarppina, eikä nuokkua puolinukuksissa. Tai no Jäppinen varmaan kelpaisi vaikka nukkuvana vaippasillaan, mutta vanhemmille standardit ovat vähän kovempia.