Jäppinen kääntyi tänä aamuna neljästi mahalta selälleen! Meinasin tipauttaa silmät päästäni... Eihän sen nyt mitenkään pitäisi vielä tämän ikäisenä? Vai pitäisikö muka? Hieno temppu joka tapauksessa. Isille ei kyllä suostunut näyttämään, aina isänsä katsoessa lötkötti vain paikallaan ja antoi äänimerkkejä päästäkseen ylös. Saas nähdä, vieläkö tuo onnistuu jatkossakin, vai oliko vain onnekas vahinko eka kerralla pään tasapainottamisessa, jonka toisto sitten onnistui saman valveillaolojakson aikana.
Eilen meni hermo mahakipuihin, ja tilasin sen neuvolan suositteleman vyöhyketerapeuttiajan. Tällä viikolla kaikki yöt ovat menneet levottomissa tunnelmissa, neljän jälkeen ei ole nukkunut kukaan tässä taloudessa, ja d-vitamiinien uusintakokeilukaan ei ainakaan auttanut. Tänään käytiin kokeilemassa terapiaa, kivan tuntuinen täti höpsötteli Jäppiselle tunnin verran ja siinä sivussa hieroi jalkapohjia, kämmeniä ja mahaa oikein urakalla. Saatiin pojan kanssa sapiskaa aivan liian tiheistä syöttöväleistä ja tutittomuudesta, vettäkin kuulemma kannattaisi antaa. Tutin kanssa oloni on edelleen aika ristiriitainen, mutta kieltämättä jos syöttövälejä yrittää harventaa, se voi olla apuvälineenä korvaamaton. Viime päivinä hereillä on syöty melkein jatkuvasti tunnin välein, nukkuessa saattaa lipsahtaa eka pätkä lähemmä neljää tuntia, sen jälkeen olen irroitellut poitsua tissistä n. 2 tunnin välein. Harvennusvaraa olisi siis rutkasti, ilman että vielä yhtään puhutaan näännyttämisestä.
Ilmaa lähti pojasta ulos ihan hirveästi käsittelyn aikana ja kovasti vielä lisää kotonakin. Ihanaa! Hieronta kaikkineen oli paljon hellemmän näköinen kuin sairaalassa kätilön harrastama ilmavaivanpoisto, näitä uusia juttuja uskalletaan taatusti kokeilla kotonakin. Tänäänkin varmaan vielä hieroskellaan jalat ainakin, kunhan Jäppi herää kauneusuniltaan. Poika tosin ei ihan kauheasti näyttänyt heti paikalla touhua arvostavan, etenkin kipeiden pisteiden kohdalta tuli hyvin järkyttynyt huuto, kun sillä lailla kiusattiin. Toivottavasti tämä olisi nyt se viisasten kivi, jolla yörauha palautuisi meidän huusholliin ja ennen kaikkea pikkumiehen olo mahan kanssa helpottaisi.
Huvitti muuten, kun kävin hakemassa vaihtoehtoisia d-vitamiineja apteekista. Esitin pyyntöni "mahaystävällisiä d-vitamiineja tälle" ja taputtelin kantoreppua, ja apteekkari meinasi työntää minulle niitä samoja Jekoviteja, joita tähän asti ollaan jo syötykin. Ainakin mitä netistä olen lukenut, ne ovat kaikista varmimpia huudattajia, jos maha on reagoidakseen... Devitolejakaan en huolinut, vasta nimellä pyytäessä sain hyllyn sisään piilotettuja Deetippoja, joita neuvola oli suositellut. Miksiköhän näin? Onko kolmen euron pullossa liian halpa hinta? Vai vierastetaanko niitä sen takia, että tippoja pitäisi laskea kahteenkymmeneen asti, kun noissa muissa valmisteissa riittää viisi? Hämärää touhua, mutta tipat saatiin kuitenkin. Huomenna jos kokeiltaisiin uskaltaa antaa, tänään pidettiin taukoa kiljuöiden jäljiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti