Nej!!!

Meidän pikkujätkä on oppinut väittämään vastaan! Tosin väärällä kielellä, mutta hyviä nauruja ollaan silti Kullan kanssa saatu pikkumiehen kustannuksella. Jäppi osaa tosi tehokkaasti huudahtaa Nej!!! väleihin, kun ehdottelen jotain omituisia puuhia kuten vaipanvaihtoa tai lattialle menemistä. Innokkaalta tuo kuitenkin aina näyttää, ehkä hakusessa olisi lähinnä innostunut Jejj!! Syömisen ehdottelu ja sitä ennakoiviin asentoihin laittaminen ei sentään saa mitään huutoja aikaiseksi, silloin pojalla on liian kiire hymyillä innolla koko naamallaan ja aukoa suuta oikein isoksi. Hammaslääkärin olisi helppo kurkkia, kunhan tissi vilkkuisi muutaman sentin päässä naamasta! 

Oikeaa kättään Jäppinen on mussuttanut antaumuksella jo jonkun aikaa, tänään myös vasen alkoi maistua yhtä hyvältä. Voi sitä kuolan määrää... Ja miten ihmeessä sen nyrkin saakaan niin syvälle koko suun täydeltä? Ei menisi oma nyrkki samalla tavalla, yökkö tulisi jo paljon aikaisemmin. Alaikenissä näkyy läpi jo jotain vaaleaa, kai ne hampaatkin vähän kutittelevat siellä, mutta päähuomion veikkaisin olevan käsien löytämisessä ja niihin tutustumisessa. Ja taitavat maistuakin tosi hyviltä, välillä pitää oikein siirtää ne pois tieltä, että rinta mahtuu väliin. 

Viime yö oli kyllä harvinaisen perseestä kauniisti ilmaistuna... Näin iltapäivällä pomoni ja kuulin uutisankkana, ettei meidän työpaikkaa enää olisi. Hurja shokkiuutinen, joka ensin stressasi jo illalla ja oikein jysähti yöllä tietoisuuteen. Taisi oma levottomuus tarttua Jäppiseenkin, tuollaisia hulinoita meillä ei montaa kertaa ole öisin ollut. Oikein mitenkään ei ollut hyvä, ei omassa sängyssä, ei meidän sängyssä, ei suu tyhjänä, täynnä tissiä tai täynnä tuttia... Näköjään nukkuminenkin onnistuu hyvin siten, että samalla heilutellaan kaikkia raajoja ja päätä ja pidetään omituista ääntä, naama kuitenkin tyynenä ja silmät levollisesti kiinni. Hassu ipana! Nyt naurattaa, yöllä ei niinkään... Toivottavasti tänä yönä rauhallisemmin. Ja paljonhan tässä on ollut tosi jees öitä taas välillä, pari syöttöä ja ehkä vähän aamuaktiivisuutta enemmän kuin tarvitsisi, muttei mitään maata kaatavaa. 

Kulta nauroi jossain vaiheessa päivällä, että hänen sänkyyn tullessaan olimme olleet Jäppisen kanssa molemmat sikiunessa meidän sängyssä. Olisi nostanut pojan omaan petiinsä takaisin, mutta kun mokoma oli edelleen rinnassa tiukasti kiinni, ei lähtenyt irroittamaan. Minä en ihan siitä alkuyöstä muista koko sänkyyn ottamistakaan, ilmeisesti olen tosi nopeasti nukahtanut uudestaan haettuani vauvan puolitajuttomana syömään. Hyvä että edes silloin tuli muutama tunti hyvää lepoa. 

Aina ei kyllä jaksaisi sukulaisten kommentteja... Tänään taas kun äidin kanssa oli puhetta viime yön aktiivisuudesta, sieltä vain tuli "Kohta teillä on niin hyvät hotellipalvelut öisin, ettei kukaan ehdi nukkumaan", ei kuitenkaan vinkkejä, millä moisen huseeraavan vauvan hiljentäisi. Syötöistäkään sinänsä en vielä etenkään alle kolmekuukautista lähtisi vieroittamaan, normaaliöiden kaksi tai kolme on vielä oikein jees, kerran ollaan lipsahdettu yhteenkin. Toki ihan vain säätämisen takia nouseminen ärsyttää... Katsotaan sitten jos väsymys nousee ihan infernaaliseksi tai jos kiinteiden ruokien aloittamisen aikoihin muutenkin alkaisi jollain tavoin panostaa yöelämän vähentämiseen. Kiirettä ei varmasti Jäpin puolelta ainakaan ole. 

Mumminikin oli kuulemma avautunut siskolleni siitä, että syötän vauvaa ihan liikaa. Onneksi ei suoraan minulle, olisin voinut sanoa rumasti takaisin. Isäni on ruokittu normaalikokoisena vauvana 4 tunnin välein ja setä keskosena 3 tunnin tauoilla, kyllä se olisi hyvä rytmi nykyaikanakin. Onneksi saa olla vapaasti eri mieltä! Ja sen pari päivää, kun yritin joskus Jäppisen syömisrytmiin puuttua, poika oli ihan paiseissa ja huusi kunnes sai sen suosikkirauhasensa esiin. Siinä vaiheessa huuto oli jo tehnyt tehtävänsä niin täysin, että muutaman imaisun jälkeen reppana jo sammui, ja heräsi kohta taas nälkäisenä... Ei hyvä! Vauvantahtinen ruokkiminen tapahtuu tällä hetkellä useimmiten 2-3 tunnin tauoilla, illalla tarjoan viimeisenä ennen nukkumista vaikkei väliä edelliseen syöttöön olisikaan kuin tunti. Yön eka unipätkä on useimmiten kahdeksan tienoilta lähelle kahta, siinä ehdin minäkin jo saamaan ihan kohtuullisesti unta, kunhan muistan mennä sänkyyn ajoissa. Eikä tissillä venytä turhia, varmasti alle kymmenessä minuutissa hoituvat useimmat perussyötöt. Pidempäänkin saisi välillä olla, olisi kiva herkistellä ja katsella omaa söpöläistä.