Onneksi neuvolan täti soitteli eilen ja varoitti, että se meidät tiistaina tutkinut lääkäri oli laittanut verikokeiden tulokset nähtyään lähetteen aluesairaalaan, ja että sieltä varmaan kohta tulisi kutsu. Hirveä huolihan iski heti päälle, vaikka täti kuinka yritti rauhoitella minua. Tänään olisin varmaan kuitenkin saanut kohtauksen, kun sairaalasta soittivat meille aikaa jo maanantaille, jos en olisi yhtään osannut varautua.
Mutta voi yök, maanantaista tulee tosi kökkö päivä. Aamulla kahdeksaksi labraan antamaan lisää verta, yhdeksältä ultraan kurkkaamaan mahan ja pään sisältöä, ja yhden maissa vielä lastenlääkäri. Onneksi Kulta sai järkättyä itselleen palkattoman vapaan maanantaille, päästään siinä välissä kotiin ja meitä on kaksi murehtijaa reissussa. Yksin jos pitäisi Jäpin kanssa lähteä sinne sairaalaan seikkailemaan, menisi varmaan ihan itkeskelyksi äidillä ja pojalla.. (voi kyllä mennä nytkin) Näitä verikokeita varten pitäisi vielä yrittää olla pari tuntia syöttämättäkin, huudosta tulee kahta kauheampi. Tai lääkäri varmaan tykkäisi pitkään ruokkimatta olleista tuloksista, mutta en minä ainakaan kotona haluaisi tissivauvaa pitkään huudattaa. Aamulla syödään herätessä tai vähän riippuu aamun alkuajasta, sitten toivottavasti heti labran jälkeen.
Pitäkää peukkuja, ettei siellä tulisi ilmi mitään ihmeitä!
3 kommenttia:
Peukut ja varpaatkin ristissä täällä.... Voimia teille koko perheelle!!!
No voi yök! Toivotaan että lääkäri on vaan hysteerinen tapaus ja kaikki on hyvin. Jos on jotain pientä feelua keltasuudessa, sen saa sinivalolla huiskittua poijes!
Jaksamista roppakaupalla, ei oo kivaa.
*voimalähetys*
Voi itku :( Pidän myös peukkuja, että kaikki on kunnossa!
Lähetä kommentti