Kuorossa tuli eilen illalla todettua, että noissa ainoissa jalkaan menevissä normaalihousuissani ei enää voi laulaa. Pakko se on kohta alkaa metsästää äitiysmallisia... Voi hitsi, shoppailuhan voi jopa olla mukavaa jos sopivia kokoja tulee jostain vastaan. Onneksi hameet sopivat edelleen laulaessakin, tänään laulutunnilla tuli testattua.
Tänään oli töissä koko päivän niin surkki oli pahoinvoinnin ja väsymyksen takia, että lähdin jo tuntia aiemmin kotiinpäin. Muuten on olo enimmäkseen ollut positiivissävytteinen, pahoinvointia on vähemmän kuin aiemmin useimmiten. Ja nytkään en pahoinvointia sinänsä osaa harmitella, kohtuudella nautittuna se on paras merkki siitä, että istukan pitäisi toimia ja Tyypin olla hengissä.
Siskoni olivat meillä kylässä lauantai-sunnuntaiyön. Oli tosi mukavaa nähdä heitä pitkästä aikaa, ja päästä rauhassa höpisemään. Sopukin säilyi koko reissun, ainoastaan sunnuntaiaamuna E:n kanssa meinasi tulla sanomista, kun kasvoille suihkutettu hiuslakka laukaisi hyvin äkäisen pahoinvointiaallon. Tytöt olivat ihanan innoissaan meidän projektista. Heistä taisi tuntua ihan yhtä hassulta kuin minustakin, että jossain vaiheessa meitä oli periaatteessa 4 henkeä kasassa pienellä kahden hengen sohvalla, kun Tyyppikin lasketaan mukaan.
Vielä hassumpaa on se, että Tyypin pitäisi jo liikehtiä yksinään mahan sisäpuolella. Käsittämätön ajatus, joku pieni räpistelijä minun sisällä... Ja kertakaikkisen ihana ja hellyttävä!
Niskapoimu-ultra on 5.11. eli ensi viikon keskiviikkona. Vielä ei jännitä tavallista enempää, jos niin voi sanoa. Eiköhän se "iiiiik"-olo sieltä taas tule, kun päästään vähän lähemmä. Toivottavasti siellä nyt olisi kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti